Alkukesästä esikoisalbuminsa Sähkönsinistä Sinfoniaa julkaissut Kilpi soittaa suomenkielistä 80-luvun hevirokkia, jota on jyrähtänyt tiuhaan myös radiosta Nerokasta Ikävää -kappaleen muodossa. Pitkänlinjan hevimiehistä koostuvan turkulaisyhtyeen johtohahmo-kitaristi Petteri Kilpi ruotii seuraavassa Kilven asioita, alkaen helteiseksi äityneen kesän kuulumisista...

- Kesä on sujunut mukavasti, kiitos kysymästä. Heti alkusuvesta tuli tuo albumimme ulos, ja tuntuikin upealta pidellä omaa lättyä käsissään. Kun vielä lisätään Tavastian levyjulkkarit ja Ruisrockin keikka niin täytyy todeta, että mukavia tapahtumia on toistaiseksi suvi tuonut tullessaan...

- Fakta on kuitenkin se että me oltiin ainakin pari kuukautta kaikessa myöhässä että oltaisiin kunnolla ehditty messiin tähän festarikesään. Onneksi kuitenkin saatiin soittaa kotikaupunkimme Ruisrockissa..... Niin, tiedoksi vaan loppukesän festarijärjestäjille, että valmiina ollaan ja tarpeen vaatiessa tulemme ilahduttamaan jos sattuu tulemaan joitain viime hetken peruutuksia.

Tuo teidän Sähkönsinistä Sinfoniaa on saanut hienon vastaanoton ja listallekin nousitte. Onko menestys tullut yllätyksenä?

- On se mut yllätti, vaikka tokihan sitä kuhinaa osasi tavallaan odottaakin, kun tuo debyyttisinkkumme Nerokasta Ikävää melskasi eetterissä niin mukavasti. Mutta kyllä täytyy olla tyytyväinen ja luulisin että levy-yhtiössäkin ollaan. Meillähän ei ollut mitään referenssiä, koska oltiin bändin kanssa ekaa kertaa tällaisessa tilanteessa.

"Kaikki saa diggailla vapaasti"

Kuuleman mukaan hevimiesten lisäksi myös nuoret tytöt ja mopopojatkin diggailee teistä. Eli musanne uppoaa laajaan kuulijakuntaan.

- Heh, en mä tule yhdellekään ihmiselle sanomaan että "sinä olet väärän ikäinen kuuntelemaan meitä". On hienoa kuulla että musamme on kelvannut myös nuorille. Ehkä he ovat olleet hieman arempia antamaan palauetta kun en ole ollut asiasta tietoinen. Muuten yhteyksiä on otettu kiitettävästi, ihan keski-ikäisiä myöten, mikä on ollut tosi mieluisaa.

- Funtsin muuten tuota asiaa ja havaitsin, että meidän musasta löytyy elementtejä myös 70-luvun hardrockista, vaikka se enemmän tuollaista kasaripainotteista onkin. Ja ihmiset jotka ovat 70-luvulla kuunnelleet vaikkapa Deep Purplea ja Uriah Heepiä ovat tänä päivänä keski-ikäisiä, joten eipä ihme, että musamme on osunut myös heidän korviin... Mikäs sen makeempaa jos keikoilla diggailisi pojat isineen sekä äidit tyttärinen.

- Hienoa myös että "varsinaiset hevihemmot" ovat ymmärtäneet musamme paikan ja osaavat arvioida sitä sen mukaan. Eihän me tuoda periaatteessa mitään uutta ja mullistavaa mukanaan, vaan selkeitä biisirakenteitä, hyvää 80-lukulaista tukkahevikitarointia ja jykevää laulantaa, taidolla.

Kuvaile hieman tekstejänne, mitkä asia niissä ovat tärkeintä? Onko lyriikoissa jotain yhtenäistä sanomaa?

- Meidän teksteistä vastaa pääasiassa laulajamme Taage ja rakas avovaimoni Eija Haapanen. Ja noita vaimoni tekstejä olen minäkin ollut tietysti sorkkimassa, kun niitä meillä himassa väsätään. Kovin savotta tekstipuolella on ettei olla lähdetty "diipa daapa ai love juuu beibii" -meininkiin, koska ollaan jo sen ikäisiä ettei kehdattaisi enää sellaisten takana seistä ja oksennuskin tulisi...

- Heh, kai nuo on jotain kolmenkympin kriisissä elävien ihmisten tunnontuskia ja vapaudenkaipuuta. Sekä kehoituksia ihmisille pitämään kiinni omasta identiteetistään olemalla just tasan mitä ovat, eikä muokkautumaan johonkin helvetin formaattiin minkä maailma on luonut joksikin näennäisstereotypiaksi... jollaiseen kaikkien pitäisi pyrkiä ettei vaan erotuttaisi massasta.

"Unettomien ikävää"

Kerrotko jotain tuon Nerokasta Ikävää -kappaleen synnystä?

- Siinä on vakava ja kunnianhimoinen tausta. Kerran emännän kanssa ei saatukaan yöllä unenpäästä kiinni, joten aloimme kirjoitella lehtiölle sanoja joissa ilmaantuisi niin paljon kuin mahdollista ä-kirjaimia... Eli tässä varmasti joku oman arvonsa tunteva lyyrikko, joka pieteetillä kyhää elämää suurempia tekstejä manaa meidät alimpaan helvettiin. Mutta sen tehköön.

- Mielestäni musiikki ei saa olla liian tiukkapipoinen asia vaan mukava mielenkohottaja, siis sekä sitä tehdessä että kuunnellessa.

Onko Suomessa kasassa paljonkin Kilven kaltaisia suomenkielisiä kasarihevibändejä? Uskotko teidän avaavan tietä myös muille suomihevibändeille?

- Ei mun korviin ainakaan ole kantautunut. Tuota Niskalaukaus- ja Viikate-osastoa on ollut jo pidempään olemassa, mutta se on yleisilmeeltään meitä mustempaa kamaa... Tosin minä olen kyllä yksi huonoimmista sanomaan musavirtauksista, koska en ole mitään levynostelijatyyppiä... Ehkäpä olenkin siksi jämähtänyt tuonne 80-luvulle.

- Toivottavasti muitakin tulee. En tosin koe, että olemme mikään ovien avaaja suomiheville. Kyllä sitä duunia on lähdetty tekemään jo kauan sitten ja aivan muiden kuin meidän toimesta...

Monenlaisia vaikuttajia

Keiltä hevikitaristeilta ja yhtyeiltä olet saanut eniten vaikutteita?

- Heh, näistä muuten kitaristi aina diggaa jutella. Arvoitkoon muut miten vaan, mutta mulle tulee ensinnä mieleen Accept ja sen lead-kitaristi Wolf Hoffmann.Hänen kitaroinnistaan olen pitänyt aina erittäin paljon, niin riffi- kuin soolopuolella. Yhtä kaikki, norjalaisen TNT -yhtyeen Ronnie LeTekro on mun mielestäni nero. Eikä pelkästään soittajana vaan myös sovittajan duunissa. Varmaan kautta aikojen kaksi eniten kokonaan läpi kuuntelemaani levyä ovat TNT:n Tell No Tales ja Intuition.

- Toki myös Priestin kaksikon Tipton/Downing järkähtämätön kimppasoitto on aina puhutellut ja tietysti Yngwie oli sensaatio tullessaan. Kyllä siinä oli ihmettelimistä kun Ynkkaa ekan kerran kuuli ja mietti miten helvetissä tuollaisia juttuja voi joku osata tehdä kitaralla. Nythän noita teknikko vauhtisoittajia on siellä täällä.

Lisäksi haluan nostaa esiin kaksi kitaristia vaikka kyse ei olekaan hevikitaristeista, eli Peer Güntin Timo Nikki ja Esa Pulliainen, joka soittaa maailman kauniiten sähkökitaraa. Nuo kaverit kuuluvat samaan kastiin kuin Jimi Hendrix , Eddie VanHalen , Yngwie , Keith Richards , Hank B Marvin, sillä heidän soiton ja soundin tunnistaa kuuntelemalla, eikä levyn kannesta lukemalla.

Telkkari vielä häämöttää

Kerro mitä bändirintamalla tapahtuu tästä eteenpäin? Miten Kilven ura jatkuu...

- Kuten jo mainitsin niin ollaan hieman myöhässä näiltä kesän festareilta, niin tämä tuo mahiksen demotella uusia seuraavaa levyä silmällä pitäen koska kyllä se nyt vääjäämättömästi näyttää siltä että ei kai sitä tähän ensimmäiseenkään tohdi jättää. No, alkusyksystä tullee seuraava sinkkulohkaisu ja siihen ilmeisesti tehdään myös video niin tuollaisetkin työllistää tuossa elokuussa arvatenkin .

Entä missä lopullinen tavoitteenne seisoo?

- Aiemmin olena laukonut tälläisen kauan harrastaneen äijän itseironisesta suusta että jos pääsen Tavastialle keikalle ja soittamaan yhden ison festarikeikan niin se saa olla mun puolesta siinä ja voin myydä vermeet pois.

- No, ehkä sitä että hommassa olisi koko ajan sellaista luontaista jatkuvuutta, ja saisi kokea uusia mukavia asioita, päästä mukaville keikoille soittamaan musastamme pitäville ihmisille . Tietysti saada tehdyksi parempia ja taas parempia biisejä ja vielä että ne tavoittaisi kuulijat. Kai se jotain tuollaista olisi mitä toivoisi ja mitä tavoitella. Niin, ja telkkariin olisi kiva päästä!

Kilven kotisivuille!

Jouni Hirn