Flow Festival, Helsinki 13-16.8.09

Flow-festivaaleilla maailmanmusiikki kohtaa elektrobiitit ja reggae kävelee käsi kädessä indiepopin kanssa. Musiikillinen voileipäkakku on kuorrutettu lisäksi värikkäillä leggingsseillä, Ray ban-aurinkolaseilla, polkkatukilla, tennareilla, valtavilla 60-luvun rilleillä ja pikkumyy-nutturoilla. Jos muille festareilla teltasta noustaan räjähtäneen näköisinä tärinäkäsin aamuryyppyä hamuten, Flowhun tullaan näyttäytymään ja siemailemaan kuivaa omenasiideriä sivistyneesti muita vaivihkaa pälyillen. Flown tyylitietoiset musiikinkuluttajat tietävät, mitä on olla hip ja pop.



Tänä vuonna kuudennen kerran järjestetty Flow keräsi ennätysyleisön. Festarit pitenivät neljään päivään ja alue laajeni entisestään sisältäen myös ulkomusiikillisia virikkeitä taiteen saralta. Puitteiden lisääntyessä myös festivaalin tarkan boheemi henki näytti nousseen jälleen henkiin pullon pohjalta.


Vampire Weekend nostatti, Ladyhawke vaisu

Perjantain villitsijänä toimi vasta esikoisalbuminsa julkaissut Vampire Weekend. Hyväntuulinen musiikki sai nokkelalla soitolla massan hytkymään. Energinen eri musiikkityyleistä ammentava bändi soitti taidokkaasti hyvää fiilistä levittäen. One (Blake's Got A New Face) -kappaleen aikana yleisöä huudattanut laulaja-kitaristi Ezra Koenig sai kansan mukaan yhteiskuoroon. Joskin välispiikeissä yleisöä liialtikin ylistänyt Koening olisi voinut jättää muutaman "You are better audience than in Miami/Bombay.." letkautuksen väliin. Yhtyeeltä ilmestyy uusi albumi ensi vuonna, jota sopii odottaa.

Paljon kohuttu Ladyhawke taasen jätti jälkeensä haalean vanan lämmintä piimää. Laimeahkosti esiintyneen Phillipa Brownin tähdittämän Uusiseelantilais-yhtyeen elektropop toimii kuunneltuna, mutta live-veto ei vakuuttanut tarpeeksi. Hiteiksi nousseet Paris is burning, Back Of The Van ja My Delirium saivat tanssijalan vispaamaan, mutta niiden toimivuus perustui pitkälti tunnistettavuuteen radioiden soittolistoilta.



Lauantaina Hypnotic Brass Ensemblen rytmikäs puhallinpainotteinen musiikki laittoi festarikansan jammailemaan auringonpaisteessa. Jenkkibändin iloinen fiilis tarttui Suvilahden alkuiltaan ja luotsasi iltaa kohti huipentumaansa.

Toiselle mantereelle siirryttiin Seun Kutin & Egypt 80:n johdolla. Afrikkalaista mallia näytti nigerialainen 15-henkinen kokoonpano, jonka kaikki soittajat olivat yhtä hymyä koko keikan ajan. Rytmi tarttui ja Kutin pantterikuvioisen kokohaalarin peittämän takamuksen liikerata oli häpeilemättömän sulava. Svengaava kulttuuriero takasi ilon suomalaistenkin kasvoille.


(Seun Kuti & Egypt 80 toivat afrikkalaisen rytmituulahduksen aurinkoiseen Suvilahteen)

Grace Jonesin show räjäytti Suvilahden

Brittiläisen White Liesin keulakuva Harry McVeigh sulatti usean sydämet ulkonäöllään, mutta paljon puhuttu bändi ylti melko staattiseen esitykseen. Hitti To Lose my life sai yleisön mukaan, mutta poikien lavakarismaa joutui kaivamaan voimalaitoksen maaperän alta, jos sitä tahtoi löytää. Virheetön soitto ja laulaja-kitaristi McVeighn matala ääni pelastivat keikan katsojan täydelliseltä lamaantumiselta.


(Brittisuosikki White Lies esiintyi laimeasti)

Päälavalle lauantai-illan pimeydessä laskeutunut Grace Jones oli kiistatta koko festivaalin kuningatar. Kun Jonesin kilometrikorot saavuttivat tasaisen alustan tähtien tuikkiessa taivaalla, jo ladyn huulikiillon säihke riitti päihittämään näiden avaruuden kivenpalasten loisteen. Naamiaiskaupassa muutamaan otteeseen poikenneen Jonesin show oli mieletön, eikä yleisön tarvinnut kysyä kuka nainen tässä on kyseessä. Ja kun tuo tumma nainen sheikkasi stringien ja verkkosukkahousujen verhoamia pakaroitaan biisien tahtiin, jäi Madonnakin toiseksi. Jonesin show kantoi loppuun saakka. Lavalla nähtiin niin tanssia tangolla kuin hulavanteen reilusti yli yhden kappaleen ajan. Jonesin kappaleet olivat nostalgiapaukkuja nykyhetkessä. Grace Jones ei tullut vain diivailemaan, vaan näyttämään, mistä 61-vuotias madame pissii.


(Grace Jonesin show räjäytti Suvilahden)

Sunnuntain tähti Lily Allen itki ja paljasteli

Sunnuntaina karismaattinen Jenny Wilson tanssitti yleisöä rempseällä keikallaan. Pirteä ruotsitar esiintyi elävästi ja jätti positiivisen fiiliksen ennen viikonlopun ainoaa sadekuuroa. Pian keltaisiin sponsorisadetakkeihin kietoutunut yleisö vaelsi ympäri aluetta suojaa etsien ja moni löysikin itsensä suomalaisen ska-bändi The Capital Beatin keikalta teltasta jammailemasta.

Useat odottivat kuitenkin selvästi eniten päätöspäivän tähteä ja yleisöä valui alueelle virtanaan illan tummetessa. Jos Grace Jones oli illan kuningatar, Lily Allen sai prinsessan kruunun tummien kutriensa peitoksi. Selkänsä edellisenä iltana loukannut artisti oli itsekin tilanteesta hämillään ja totesi, ettei ole koskaan aiemmin itkenyt lavalla. Nyt hän kannusti yleisöä tanssimaan puolestaan, koska ei itse voinut. Ja yleisö tanssi. Allen säihkyi glitter-meikissään ja läpinäkyvässä topissaan, joka paljasti artistin rintavarustuksen estoitta.


(Kyyneliä tirauttanut Lily Allen antoi selkäkivusta huolimatta kaikkensa)

Suvilahden naisille omistettu Not Fair riehaannutti yleisön. Allenin muuntumiskyky on uskomaton ja biisien kirjo monisyinen. Taustalla ollut bändi tuki Allenia toimivasti ja hän todella lumosi yleisönsä hittibiisiensä ohella myös muulla tuotannollaan. Allen soitti myös kaksi coveria, joista Kaiser Chiefsin ”Oh My God” hämmensi aluksi, mutta toimi lopulta. Oiva veto oli myös Britney Spearsin Womanizerin laulaminen, jonka Allen tekikin tyylillä.

Illan viimeiset mystiset sävelet heitti ilmaan ruotsalainen Fewer Ray. The Knife -yhtyeen solistin Karin Dreijer Andersonin Fever Ray -projektin kosmiset valot heijastuivat pimeään yöhön ja hämyinen musiikki sai viimeiset yleisön rippeet heilumaan hattivattimaisena massana kohti Flown päätöstä.



(Festivaalin viimeisen esiintyjän Fever Rayn laser-valot loistivat pimeässä yössä tuoden mystistä tunnelmaa)





Teksti ja kuvat: Susanna Vilpponen
Grace Jones -kuva: Jussi Hellsten