Sunnuntaina sade saapui viilentämään viimeisen provinssipäivän tunnelmaa. Tänä vuonna kokonaiskävijämäärä jäi 42 000 juhlijaan, mikä on selvästi aiempaa vähemmän. Yhtenä syynä juhlijakatoon nähtiin isojen nimien vaikea saatavuus. Sen sijaan uusi ja toimiva konsepti oli stand up-esiintyjät, jotka löysivät heti yleisönsä. Samoin valopilkkuina loistivat useat kiinnostavat pienemmät nimet, joista sunnuntaina pisimmän korren veti Phil Anselmon (ex-Pantera) luotsaama Down.



Provinssirockin sunnuntain perinteeksi on muodostumassa jonkin pitkän uran tehneen laulajan konsertti. Paula Koivuniemen, Katri Helenan ja Vesa-Matti Loirin keikat saivat tänä vuonna jatkoa Kaija Koon astuessa YleX-telttaan. Kaija lienee saanut lisäpotkua uralleen Vain Elämää-ohjelmasta, sillä YleX-teltassa nähtiin viikonlopun suurimpia yleisömääriä. Tunnelmallinen keikka jatkoi oivasti onnistunutta perinnettä.

Toinen maagisen kuvaputken voimasta uralleen potkua saanut ryhmä on Pertti Kurikan Nimipäivät, joka soitti Saarilavalla runsaslukuiselle yleisölle. Harvoin voi nähdä yleisön joukossa yhtä paljon hymyileviä kasvoja. Bändin sympaattisuus oli kerta kaikkiaan sulattavaa.


Pertti Kurikan Nimipäivät

Hahmoista koostui myös YleX-teltan seuraava esiintyjä. Norjalainen Turbonegro jakaa Manowarin ohella kenties omistautuneimmat fanit. Turbojugend-liivejä näkyi Provinssirockin alueella kunnioitettava määrä. Bändin suoraviivainen rouhea rock yhdistettynä Village Peoplea muistuttavaan olemukseen on kieltämättä toimiva konsepti. Vielä kun biisimateriaali oli kauttaaltaan toimivaa, ei epäonnistumiselle jäänyt YleX-teltassa sijaa.


Turbonegro


Turbonegro

White Liesin aloittaessa Päälavalla settiänsä, Törnävänsaareen saapunut sade alkoi muuttua taukoamattomaksi. Bändi esitti jo alkukeikasta suurimman hittinsä To Lose My Lifen. Pian uuden albuminsa julkaisevan settiin sisältyi myös uudet kappaleet Getting Even ja Mother Tongue. Kokonaisuutena keikasta jäi neutraali olo. Sunnuntaifiilikseen sopivaa, mutta ei kovin nostattavaa.


White Lies

Rumba-teltassa soittaneen Jori Hulkkosen luotsaamalle Sin Cos Tanille on nostettava osaamisen puolesta hattua. Kun musiikki nautitaan musiikkina, ei moitteelle jäänyt sijaa. Sen sijaan bändin lavapresenssiä voisi hioa. Vaikka mitkä hipsteristandartit menisivät rikki, kahden hahmon kätkeytyessä syntetisaattoriensa taakse vuoroin jalkoihinsa ja syntikoihinsa tuijotellen, pieni avautuminen ei tekisi pahaa.

Yleisön huomioimisesta koko viikonlopun parhaan näytteen antoi Saarilavalla soittanut Down. Bändin jäsenillä on kilometrejä mittarissa jo melkoinen määrä, eikä sen tarvinnut turhia pullistella. Toki Down oli tiukka livebändi ja bändin metalli osui legendaarisen laulajansa myötävaikutuksella Suomessa otolliseen maaperään. Tästä huolimatta uskallan väittää jopa musiikkia suuremman syyn keikan onnistumiseen ollut Phil Anselmo, joka pyrki jatkuvasti yleisölle jutellen yhdistämään väen yhdeksi Down-armeijaksi. Vuolaat ja vilpittömät kehut yhdistettynä leppoisaan huumoriin toimi, eikä täyteen ahtautunut Saarilavan yleisö kaikonnut yhä yltyvästä sateesta huolimatta. Loppukeikasta lavalla vieraili Pertti Kurikan Nimipäivien Kari ja Pertti, joiden jammailu kruunasi hyvähenkisen keikan.


Down

Vartin myöhässä aloittanut In Flames oli Downin jälkeen Päälavalla tiukan paikan edessä. Päätöspäivä ja sade eivät ole keikalle otollisimmat lähtökohdat. In Flames on saanut hiottua metallinsa siihen kuntoon, että jonkinlaisesta puolustusvoitosta voi puhua. Biiseissä on tarttumapintaa, joskin tiukimmat puritanistit ovat In Flamesille kelkkansa jo kääntäneet. Kohtalaisen toimivasta setistä huolimatta In Flames ei onnistunut tekemään downeja eli pidättelemään suurinta osaa väkeä jatkuvassa sateessa. Lopulta sade vei voiton myös itsestäni. Se oli nyt tässä. Kiitos Provinssirock
2013!

Tapahtui myös Provinssin sunnuntaissa...


J.Karjalainen


Stella


Glasvegas


Nicole


Rytmihäiriö


Converge

Teksti: Tomi Asuintupa
Foto: J.A.Kaunisto