Sauna Open Air Metal Festival
10.-12.6.2010, Tampere

Perjantai 11.6.2010

Pettymyksen tunteen perjantaille aiheutti jo etukäteen tullut tieto Rattin peruuntumisesta. Uutta tulemista tekevä 80-suosikki olisi ollut hienoa nähdä lauteilla. Mutta minkäs teet. Elämä on.


Aikataulumuutosten takia ajoitin tuloni alueelle sopivasti toisen 80-luvulla maineeseen nousseen bändin keikan alkuun. San Franciscosta ponnistava thrash metal- yhtye Death Angel laittoi välillä pillit pussiin pitkäksi aikaa mutta palasi takaisin lavoille 2000-luvun alussa. Tuolloin näin bändin lavalla Helsingin Tuska Festivaaleilla. Yhtyeen jäsenet olivat sen alkuvuosina todella nuoria ja taitavia muusikoita. Sittemmin bändin riveissä on tapahtunut pientä vaihtuvuutta mutta Death Angel on julkaissut yhä edelleen hyviä levyjä.

Uudella materiaalilla lähdettiin liikkeelle kun Lord of hate potkaisi setin käyntiin. Tomi Joutsenen kanssa identtiset hiukset omaava solisti Mark Osegueda vipelsi koko ajan ympäri lavaa energisesti huudattaen välillä yleisöä. Death Angel soitti sekä uutta että vanhempaa materiaalia eikä sateesta johtuva yleisökato tuntunut heitä haittaavan. Dethroned oli myös osoitus uusien kappaleiden toimivuudesta livetilanteessa. Debyyttilevyltä löytyvän Kill as onen bändi omisti edesmenneelle Ronnie James Diolle.


August Burns Redin aggressiivinen metalcore ei kauheasti itseäni innostanut. Yhtye näytti koostuvan erittäin nuorista soittajista joilla on varmasti pitkä ura edessään. Solisti Jake Luhrs oli energinen keulakuva, joka jaksoi riehua koko keikan ajan ympäri lavaa.


Suomen parhaaksi hevilaulajaksi usein sanottu Marco Hietala lauloi itse alkuun yllättävän vähän jättäen lauluvastuuta enemmän samplerin takaa löytyvälle Tommi Salmelalle. Tällainen jako on nähty Tarotin keikalla ennenkin. Eihän Salmelan äänessä mitään vikaa ole, päinvastoin. Tarotin setti lähti liikkeelle Pyre of godsilla jonka jälkeen siirryttiin uudempaan, minulle vielä kuuntelemattomaan materiaaliin. Viimeisimmältä studioalbumilta olen kuullut ainoastaan Kuorosodastakin tutun I walk foreverin, jonka bändi esitti myös Eteläpuistossa.

Uusimmat Tarotin kappaleista kuulostivat yllättävän hitaalta ja raskaalta materiaalilta. Toisaalta parempi, ettei bändi soita aina vain niitä yleisön huutelemia hittikappaleita. Materiaalia kun löytyy todella monelta eri levyltä. Tarot päätti oman osuutensa esittämällä Riders of the last dayn sekä napakan Traitorin.


Kanadalainen Anvil aloitti uransa jo 70-luvulla jolloin kovinkaan moni pikkulavan eteen pakkautuneista faneista ei ollut edes syntynyt. Siitä huolimatta bändi sai yhden festivaalin riehakkaimmista vastaanotoista. Uuden dokumentin myötä jälleen ajankohtainen yhtye starttasi settinsä räväkällä instrumentaalilla March of the crabs. Veikeästi hymyilevä Steve Kudlow nautti selvästi saamastaan huomiosta. Paikalle saapunut yleisö tunsi kappaleet ja hoilotti mukana seuraavan kappaleen 666 hokemaa.

Anvilia tuli kuunneltua yllättävän vähän aikoinaan eikä bändi tehnyt milloinkaan sen suurempaa vaikutusta. Tampereella nyt jo vanhojen miesten energinen veivaus kuitenkin sytytti ja todisti, että Anvililla on kappale jos toinenkin joihin kannattaa tutustua paremmin. Ainakin School love, Winged assassins, massiivinen Mothra ja Forged in fire kuuluivat bändin settiin. Yhden kappaleistaan yhtye omisti Ronnie James Diolle. Keikkansa Anvil päätti ehkä tunnetuimpaan kappaleeseensa Metal on metal.

Vaikka Sauna Open Airissa aikataulut lauantaina välillä venyivät ja lipsuivat aloitti päivän mittaan seuraava yhtye soiton aina heti toisen lopetettua oman osuutensa. Illan viimeisenä esiintynyt Danzig antoi kuitenkin odotuttaa itseään ylimääräiset 45 minuuttia (syyn kuultuani ei voinut kuin nauraa). Totesin tämän turhaksi diivailuksi seisottuani koko päivän kylmässä ja sateessa ja niinpä päätin siirtyä majapaikan lämpöön nauttimaan jalkapallosta joka ainakin alkaisi ajallaan. Siis te, jotka haluatte lukea Glennin ja kumppaneiden edesottamuksista lavalla, siirtykää muille sivuille.

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä