Rockfestari Naamat, Muuramessa 23.–25.7.2010

Rockfestari Naamat, tuo Keski-Suomen kesäfestivaalien kurainen helmi, järjestettiin tänä kesänä Muuramessa, Tuomiston tilalla jo 11. kerran. Kaikki 800 lippua kaupattiin tänäkin vuonna ennätysnopeasti innokkaille Naamoille-tulijoille.

- Tapahtuma myytiin jo neljännen kerran peräkkäin loppuun. Tuomiston tilalle mahtuu vain rajallinen määrä festariväkeä ja haluamme säilyttää tapahtuman loistavan hengen, perusteli Naamojen tiedotusvastaava Jaakko Selin lippujen rajallista määrää.

Eläkeläiset saivat festarikansan humppaamaan

Esiintyjiä ei ollut julkaistu vielä lippujen tullessa myyntiin, koska haluttiin että mahdollisimman moni, joka haluaa nauttia tuosta Naamojen loistavasta hengestä, pääsisi mukaan festareille. Silti liput loppuivat alle vuorokaudessa ja iso kasa halukkaita jäi taas rannalle ruikuttamaan.

- Ei niillä bändeillä niin väliä, kunhan pääsee taas sinne pellolle rypemään kavereiden kanssa ja navettaan katsomaan ständuppia, perusteli neljättä vierailuaan onnellinen nuori mies, joka ehti ostaa oman lippunsa ennen niiden loppumista.

Bändejäkin oli

Totuttuun tapaan Naamojen ohjelmisto koostui kohtuullisen tutuista bändeistä sekä erikoisemmista esiintyjistä.

"Naamat haluaa esitellä festarivieraille monipuolista ja hyvää musiikkia. Musiikkilinjaa voisi
kutsua mainstream undergroundiksi" kertoo ohjelmasta vastaava Jukka "Foto" Järvinen.

Eurovision laulukilpailuunkin vakavasti kieli poskessa pyrkinyt humppapumppu Eläkeläiset oli tämän vuoden epävirallinen pääesiintyjä. Meno tuolla perjantain viimeisellä keikalla oli esiintyjien ja yleisön puolesta kuin isommaltakin festarilta. Melkein samaan tunnelmaan ja yleisön villiinnyttämiseen ylsi Eläkeläisiä ennen esiintynyt ska- ja reggae-bändi Capital Beat. Muita perjantain esiintyjiä olivat Plain Ride ja Black Magic Six.


Chillailua ja hypnoottista kurkkulaulantaa

Lauantai-päivänä ennen illan bändejä Tuomiston idyllinen tila tarjosi festarivieraille saunomis- sekä hukkumismahdollisuuden, mölkkykisailua, peltofutista, muutaman suomalaisen indie-lyhärin maustettuna David Hasselhoffin musiikkivideoilla, Club Old Fartsin levyjen tahdissa chillailua sekä Seisomapaikkaklubin stand up -koomikoineen. Eli mukavan letkeä oli tuo lauantain alkupuoli, kun luvattuja sateitakaan ei näkynyt mailla eikä halmeilla.

Mutta eipä ollut huono lauantai-illan bändikattauskaan. Sen aloitti festareiden kaukaisin esiintyjä, Suomen-kiertueella oleva sisä-mongolialainen kurkkulaulaja GangZi. Tämä rockia ja mongolialaista kansanmusiikkia kurkkulauluun yhdistelevä mies veti satavarmasti hypnoottisimman keikan mitä Tuomiston navetassa on koskaan koettu. Taiturimaista kurkkulaulua yritettiin myöhemmin irvokkaasti jäljitellä leirintäalueella mm. vuvuzelan avulla.

GangZin kurkkulaulanta oli varmasti monelle unohtumaton elämys

Anssi 8000 & Maria Stereo vetivät Naamoilla tuttuun tapaansa energisen ja rokkaavan, mutta tällä kertaa kohtalaisen lyhyen keikan. Musiikillisesti ja kokoonpanollisesti pariskunta sopii kuitenkin näille festareille esiintymään kuin nenä kauniiseen naamaan.

Garageduo Anssi 8000 & Maria Stereo ei jättänyt hiteillään ketään kylmäksi

Muita lauantain esiintyjiä olivat Folke Westside, venäläinen Messer Chups sekä mainion keikan vetänyt Hidria Spacefolk, joka sai jamittelevalla ja välillä maalailevalla astrobeat-musiikillaan illan yleisön ekstaattiseen tilaan. Jotkut tosin olivat mahdollisesti nauttineet tätä olotilaa vahvistavia Koffin tuotteita, joita oli Naamoilla tarjolla välillä myös Unhappy hour -hintaan – eli kalliimmalla ja huonolla palvelulla.

Ukkosta Naamoille

Pellolla sijaitsevalle leirintäalueelle saatiin illalla meteorologien ennustamaa vesisadetta, joka yltyi lauantain ja sunnuntain välisen yön pimenevinä tunteina kunnon ukonilmaksi ja salamoinniksi herättäen ainakin osan nukkumaan kömpineistä ja ajaen jopa muutamia taksikyydillä takaisin oman kotopesän suojiin kaupunkiin. Suurin osa jäi kuitenkin vielä nauttimaan Naamojen päätöspäivästä.

Leirintäalueella pärjäsi, vaikkei ollut varaa kenkiin

Sunnuntaina oli loistavan aamiaisen, epäreilun kahvin ja yön jäljiltä kirkastuneen sään lisäksi tarjolla perinteen mukaisesti muutama erikoisempi esiintyjä. Näistä kahdesta ensimmäinen oli sekoitus Hannu Karpoa, Hannu Karpo -aiheista visailua, tekotissejä, runoja, riffejä, laulantaa ja lisää Hannu Karpoa. Jälkimmäisenä ja festarin päättävänä esiintyjänä nähtiin La Sega del Canto, joka jätti mm. sahalla ja harmonilla tulkitulla light metal -musiikillaan jokaiselle festarivieraalle hyvän mielen, jos sellainen ei jälleen kerran loistavien Naamojen jälkeen muuten jäänyt.

JUHA PAAKKOLANVAARA