Rockin’ Hellsinki Vol 1.
7.6.2012, Kaisaniemen puisto, Helsinki
Mötley Crüe, Hardcore Superstar, Crashdïet

Koko ajan kasvava keikka- ja festivaalitarjonta aiheuttaa sen, että joidenkin tapahtumien esiintyjiä on jouduttu karsimaan ja lipunhintoja hilaamaan alaspäin. Muutama tapahtuma on jouduttu jopa perumaan alhaisen kysynnän vuoksi. Kaikesta tästä huolimatta ilmaantuu jatkuvasti uusia yrittäjiä festivaalikartalle. Yksi näistä on tänä kesänä ensimmäistä kertaa Helsingin ydinkeskustassa rokattava Rockin’ Hellsinki –tapahtuma. Kaksiosaisen festivaalin ensimmäinen osa näytti sen, että kysyntää riittää mikäli esiintyjät ovat tarpeeksi mielenkiintoisia.


Ensimmäisenä Kaisaniemen massiiviselle lavalle nousi illan kahdesta ruotsalaisyhtyeestä Crashdïet. Orkesterin avaus oli todella energinen ja se sai eturivin tytöt kirkumaan ihastuksesta. Allekirjoittaneelle Crashdïet oli etukäteen vierain torstaina esiintyneistä yhtyeistä. Yllättävän hyvältä bändi kuulosti ja myös näytti isolla lavalla. Solisti Simon Cruzin kampaus oli ehdottomasti illan komein. Myös lämppäreille oli varattu runsaasti soittoaikaa. Crashdïetkin esiintyi koko sille varatun tunnin ajan soittaen jopa pari encorea. Sen aluksi Cruz oli jo hukannut paitansa ja pian lähtivät nahkahousutkin. Solisti liekitti housujen nyörit tyylikkäästi ja esitti viimeisen kappaleen pelkissä mustissa alushousuissa. Crashdïetin meininki valloitti puolelleen.




Crashdïet settilista: Native nature/Down with the dust/Straight outta hell/Save her/Riot in everyone/Rebel/In the raw/So alive/Knokk ’em down//Breakin’ the chainz/Generation wild


Hardcore Superstarin kohdalla odotukset olivat etukäteen kovemmat. Onhan ruotsalaisten meininki levyllä ja livenä yleensä tarttuvaa ja tehokasta. Tällä kertaa bändi oli kuitenkin pienoinen pettymys. Yhtye aloitti hyvin ja Sadistic girls sekä Guestlists imaisivat hyvin mukaansa. Jälkimmäisen starttia hauskuutti Negative –basisti Antti Anatomyn maaninen spiikki. Sovittu juttu todennäköisesti, ”hurjista” huhuista huolimatta. Muutaman biisin jälkeen Hardcore Superstarin vauhti kuitenkin hyytyi ja homma meni liialliseksi ”motherfuckerlouderHelsinki” –huuteluksi. Yleisöä yritettiin innostaa ja kosiskella aivan liikaa. Loppua kohti tahti taas parani. Last call for alcoholia nostettiin lavalle laulamaan myös fani eturivistä. Mainio päätös keikalle oli We don’t celebrate sundays.


Hardcore Superstar settilista: Sadistic girls/Guestlists/Kick on the upperclass/Medicate me/Dreamin’ in a casket/Wild boys/Run to your mama/My good reputation/Moonshine/Last call for alcohol/We don’t celebrate sundays


Illan pääesiintyjä Mötley Crüe aloitti lähes puoli tuntia myöhässä. Etukäteen hieman arvelutti minkälaisessa kunnossa rokin pahat pojat tänä päivänä ovat. Pelko putosi niskasta heti kärkeen. Yhtye oli vedossa. Tuhdissa kuosissa oleva solisti Vince Neil ravasi energisesti ympäri lavaa kiekuen vokaalinsa nasaalisti sinne päin. Rumpali Tommy Lee soitti tanakasti. Bändin karismaattisin hahmo on eittämättä basisti Nikki Sixx, ehta rokkikukko. Kitaristi Mick Marsin olemus on nykyisin kalman kalpea. Vaikea nivelsairaus haittaa selvästi hänen esiintymistään. Porukan paras soittaja on Lee. Muuten Mötley Crüe luottaa enemmän show -elementteihin. Näin sen pitää ollakin. Heidän keikallaan ei kukaan odota näkevänsä virtuoosimaista soittoa.


Settilista noudatteli greatest hits –periaatetta. Wild side oli timanttinen aloitus. Shout at the devil meni läpihuutamiseksi. Yleisö innostui selvästi enemmän vanhasta materiaalista. Heti kun bändi esitti hieman oudomman kappaleen tunnelma laski. ”Who likes old stuff?” kyseli Neil aiheesta. Setin keskivaiheilla koettiin pieni suvantovaihe mutta Brownsville Station –cover Smokin’ in the boys room pisti jälleen yleisön tanssimaan.


Rumpusoolot ovat yleensä välttämätön paha rokkikeikalla mutta tällä kertaa koettiin jotain erilaista. Tommy Leen rumpupatteristo nimittäin lähti vuoristoradalle tehden täydellisen ympyrän. Soolonsa päätteeksi Lee roikkui pää alaspäin ympyrän huipulla. Miehen matkaan pääsi myös iltapäivälehden kilpailun voittanut Noora. ”Nyt on aika hyvästellä kaikki”, vitsaili Lee. ”Tämä juttu ei nimittäin aina toimi. Etkä sitten oksenna päälleni”. Ohjelmanumero oli mainio lisä Mötley Crüe –sirkukseen.


”Nostakaa oikea käsi ilmaan. Muodostakaa nyrkki. Erittäin helppoa. Se menee näin”, spiikkasi Vince Neil hitin Girls, girls, girls matkien kädellään moottoripyörän kaasuttamiselettä. Tyttöjä lavalla nähtiinkin kun kaksi vähäpukeista naista pyöri ja kihnutti bändin jäsenten ympärillä osana sirkusta. Keikan loppupuolen herkkä hetki oli Moskovassa takkuillut Home sweet home, jonka alussa Tommy Lee asettui pianon taakse. Neilin taputukset yleisön yhteislauluun olivat yllättävänkin lämpimän oloiset.


Yhtyeen jäsenten välisistä suhteista on puhuttu paljon. Ainakaan Kaisaniemessä eivät mahdolliset erimielisyydet näkyneet keikan aikana. Bändi tuntui nauttivan Suomesta ja esiintymisestä innokkaan yleisön edessä. Uutta materiaali ei yhtye ole julkaissut vuosikausiin. Jääkö Saints of Los Angeles yhtyeen viimeiseksi studiolevyksi? Kauanko bändi pysyy koossa ja jaksaa kiertää vanhoja hittejä soitellen? Nämä ovat hyviä kysymyksiä joihin saadaan aikanaan vastaus. Nyt nähdyn perusteella Mötley Crüe voi jatkaa vielä vuosia. Sen verran monia herkkupaloja on yhtye uransa aikana levyttänyt. Ja niitä yleisö jaksaa kuunnella vuodesta toiseen.


Mötley Crüe settilista: Wild side/Live wire/Too fast for love/Saints of Los Angeles/Shout at the devil/Don’t go away mad (just go away)/Same ol’ situation (S.O.S.)/Looks that kill/Piece of your action/Primal scream/Smokin’ in the boys room/drum solo/Dr. Feelgood/Girls, Girls, Girls/Home sweet home/Kickstart my heart

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä