Omien sanojensa mukaan powerfolkkia tai stadionfolkkia irlantilaisella aksentilla soittava tamperelainen Sorrowhearts julkaisi maaliskuussa toisen albuminsa nimeltään The Congregation & The Kingdom Gone. Levyltä kaikuu vahvoja synkistelystä vapaita, riehakkaitakin irlantilaisia tunnelmia. Mesta.netin haastattelussa bändin liekehtivä sydän, laulaja/kitaristi Sami Ala-Lahti päivittää tärkeimmät taustatiedot.



Sorrowhearts alkoi muodostua vuoden 2008 aikana. Taustalla vaikutti Samin ja rumpali Petteri Viitasen entinen bändi, Ruby Tuesday, joka oli jo aloittanut irlannin tunnelmien maistelun. Syksyllä 2009 oli jo Sorrowheartsin ensimmäisen keikan vuoro ja debyyttialbumi julkaistiin helmikuussa 2011.

- Ensin oli oikeastaan vain nippu biisejä vailla bändiä niitä esittämään. Syksyllä aloitettiin levyn työstäminen Petteri Viitasen rumpaloidessa - tietämättä vielä sen tarkemmin mitä tuleman pitää. Vuoden 2009 kesään mennessä oli soittajia ilmoittautunut palvelukseen siinä määrin, että voitiin todeta Sorrowheartsin olevan kasassa.

Kun Samille heittää kysymyksen vaikutteista, bändilista on välittömästi selkeä; The Pogues, Flogging Molly, Dropkick Murphys, The Men They Couldn't Hang, Runrig...ja keikoilla bändiltä irtoaa myös traditionaalisempaa irkkumusaa.

Kysymykseen onko Sorrowhearts enemmän folkkia kuin rokkia, vastaus on moniselitteisempi.

- Riippuu hetkestä. Bändin soitinarsenaali on kuitenkin enemmän folk, mutta ulosanti on rock. Kategoriointi on kuulijan korvissa.

The Congregation & The Kingdom Gone -albumin äänitykset olivat kuulemma varsin normaali prosessi. "Ensin tuntuu, että aikaa on riittämiin ja loppuvaiheessa on taas kiire". Samin mukaan mitään suurta ja dramaattista laiterikkoja lukuunottamatta ei kyseisiin sessioihin liittynyt.

- Fokus oli selvä alusta asti ja se pystyttiin toteuttamaan. Bändi itsessään on kuin juna, joka etenee kohti päämäärää.

Levyä äänitettiin myös Islannissa. Samin mukaan eksoottisen äänityspaikan taustat ovat käytännönläheiset. Sorrowhearts etsi levylle tinapillin soittajaa. Bändin levy-yhtiön suunnalta nousi esiin Matti Kallion nimi. Mies asuu Islannissa ja hän soitti omat osuutensa siellä.

The Congregation & The Kingdom Gone -albumin kansi on harvinaisen tyylikäs tekele. Pelastusarmeija soittaa kadulla ja rummuista löytyy Sorrowheartsin logo. Bändin toiveena oli alunperin saada kuvaan kirkon pääkäytävää, jonka varrella olisi marssirumpu. Lisäksi kuvasta toivottiin löytyvän yhteys "I Only March To The Beat Of My Own Drum" -lausahdukseen. Lopulta puhutteleva kuva löytyi kuvapankista...luonnollisesti rumpua jouduttiin hieman tuunaamaan.



Miten levy-yhtiöt ovat suhtautuneet Sorrowheartsin esittämään musiikkiin?

- Meillä on ollut levy-yhtio alusta asti, pieni mutta toimiva. Jos tarkoitetaan "isoja" levy-yhtiöitä, emme ole olleet yhteydessä heihin, eivätkä he meihin.

Ainakin osa bändistä on soittanut irkkutyylistä musiikkia jo 80-luvulta lähtien. Miten kyseisen musiikin arvostus/tietämys on Suomessa muuttunut vuosien aikana?

- Tähän kysymykseen on todella vaikea vastata. Kuulijoita ja arvostusta on mielestäni ollut aina. Mutta kuitenkin, kuten kaikessa muussakin, aaltoliike on jatkuvaa.

Mikä on Sorrowheartsin olemassaolon tarkoitus?

-Tehdä ja soittaa musiikkia, joka on merkityksellistä tekijöilleen ja välittää energia kuulijoilleen. Kolmas levy on jo työn alla.

Sorrowhearts tekee keikkaa harvakseltaan - ilmeisesti bändin tyypeillä on myös muita musaprojekteja?

-Ei varsinaisesti niinkään. Meillä ei tällä hetkellä ole ohjelmatoimistoa ja keikkaa tehdään lähinnä tilausten mukaan. Mutta sekin on totta, että toimintaa on myös muilla rintamilla.

Jos Amerikasta tulee tiedustelua Flogging Mollyn puolen vuoden maaailmankiertueen lämppäriksi, mikä on vastaus!

- Anytime!

Uuden musiikin kilpailussa etsitään jälleen Suomen tulevaa euroviisuedustaa, joko Sorrowhearts on säveltämässä kilpailuun osallistumisbiisiä!

- Saa ottaa yhteyttä. Emme ole aktiivisesti pyrkimässä, mutta kutsuun kyllä vastataan.

(Sorrowheartsin albumi Mestan.netin arviossa)

Teksti; J.A.Kaunisto