Jo Angel julkaisi lupauksia herättävän sooloalbuminsa toukokuun lopulla. Tässä vaiheessa moni saattaa kysyä, kuka Jo Angel. Jonnaemilia Kärkkäinen muistetaan Kaksio-nimisestä elektropop-kokoonpanosta. Vuodesta 2005 nuori nainen on tehnyt biisejä ja sanoituksia muille artisteille, mm. Helsinki Music Companyn levyttäville nimille. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Jo Angel antoi äänensä suositun Pasila-tv-animaatiosarjan Jemmica Laamaselle. Mesta.netin haastattelu paljastaa reilusti lisää faktoja naisesta Jo Angelin nimen takaa.



Omien sanojensa mukaan Jo Angel -nimen takaa löytyy 28-vuotias biisinkirjoittaja ja artisti, joka rakastaa melodioita, vahvoja bassolinjoja ja kaikenlaisia rakkauslauluja. Musiikin harrastus alkoi nuorena koululaisena klassisella pianolla ja baletilla. Kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen pop vei mennessään. Espoon popjazzopistossa alkoivat yhtyelaulutunnit ja tanssin puolella disco- ja showtanssi. Biisejä on kuulemma kirjoitettu aina.

- Kallion ilmaisutaidon lukiosta vuonna 2001 kirjoitettuani aloin todenteolla kirjoittaa biisejä, tapasin Maki Kolehmaisen ja syntyi ensimmäinen yhteistyömme ja ensimmäinen julkaisuni, Gimmelin Roviolla-biisi. Tein siihen Makin pyynnöstä sanat. Onnistuminen tuntui hyvältä ja olin tosi motivoitunut tekemään ja oppimaan lisää. Sitten syntyi Kaksio-yhtye, joka julkaisi Warner Music Finlandin kautta Lähikuvia-nimisen albumin vuonna 2004. Levylle ei tullut jatkoa, vaikka singlet soivatkin radiossa tauotta koko vuoden ajan. Emme jotenkin löytäneet yhteistä näkökulmaa tuleviin biiseihin ja omat polut kutsuivat ilman mitään suurempaa draamaa.

Kaksion Anssiin törmää nykyään radion puolella NRJ:n Aamupoikana. Jo Angel jatkoi muille artisteille kirjoittamista ja vuosi 2005 toi mukanaan merkittävän diilin - nuori artisti oli Helsinki Music Publishingin ensimmäisiä house writereita eli biisinkirjoittajia. Ensimmäinen sooloalbumini Who's Afraid Of Love? esitteli maailmalle taiteilijanimen Jo Angel.

- Muille kirjoittaessani olen "Jonnaemilia'". Tämä nimijako on tärkeä ennen kaikkea itselleni, jolloin tiedän, mikä biisi kuuluu mihinkin projektiin. Ihminen on kuitenkin sama, en muutu Jo Angeliksi vetämällä ylleni tekominää, peruukkia tai naamiaisasua. Jonnaemilia = Jo Angel, mutta musiikillinen materiaali on hieman erilaista ja lisäksi Jo Angel keikkailee enemmän.

Entä miksi klassinen musiikki vaihtui aikoinaan poppiin? Jonnaemilian mukaan syy oli yksinkertainen.

- Olen aina ollut luovuuteen taipuvainen ja vähän sellainen minä itte-tyyppi ja olin lopen kyllästynyt veivaamaan pianolla Bacheja ja Haydneja aina samalla kaavalla ohjemerkkien mukaan, niin kuin niitä on vuosisatojen ajan soitettu. Se oli jotenkin turhauttavaa, koska halusin päästä tulkitsemaan ja esittämään oman näkemykseni.

- Populaarimusiikkia ja iskelmää meillä on kuunneltu aina kotona ja varmaan siksi vaihdokseni klassisesta muusikosta poppariksi oli luontevaa ja ehkä jopa odotettavissa. Lisäksi olen aina kirjoitellut poppibiisejä, ensimmäisen oman biisin esitin 6-vuotiaana pianomatineassa. Teini-iässä kuuntelin ja diggailin paljon esim. the Prodigya ja Pandoraa. Kai olen sitten syntynyt poppariksi, vaikka toki kuuntelen ja diggailen kaikenlaista musiikkia.

Debyytilevy Who's Afraid Of Love? sisältää Jo Angelin mukaan ajatonta ja melodista popmusiikkia. Tekstit jäävät helposti mieleen ja biisien mukana on helppo laulaa. Levyllä on myös paljon pohdintaa rakkaudesta, lähdöistä, paranemisista, ilosta ja itkusta. Albumin vire on kuitenkin kaiken aikaa positiivinen. Ilon kautta voi käydä asioitaan läpi ja päästää irti.

Kate Bush ja Tori Amos lienevät jonkinlaisia suunnannäyttäjiä, mitä kommenttia edellä mainituista artisteista?

- En ole koskaan kuunnellut kumpaakaan artistia enkä jostain syystä omista heidän levyjäänkään, muutamia loistavia biisejä olen toki kuullut radiosta. Muutama ihminen on löytänyt tuotannostani jotakin yhteneväisyyttä näiden artistien musiikkiin. Otan sen suurena kohteliaisuutena, molemmat kun ovat hienon pitkän uran tehneitä ja uraauurtavia naisartisteja. Ehkä se sitten on jokin heleä-äänisyys, naisellinen tulkinta tai tunteikas lyriikkamaailma, mikä yhdistää omaa musiikkiani ja Bushin ja Amosin tuotantoa.

- Olen jotenkin huomaamattani aina kuunnellut enemmän miesartisteja ja samastunut suuresti heidän tarjoamaansa sielunmaisemaan. Ehkä kymmenen vuotta vanhemman isoveljeni kuunneltua lapsuudessani esimerkiksi Tom Pettyä, Brian Adamsia, Chris Isaakia ja ZZTopia olen hakeutunut miesten kirjoittamien poprocklevyjen ääreen.


Miten biisien tekeminen palkkatyöläisenä eroaa omalle albumille säveltämisestä?

- Kustannusyhtiön biisinkirjoittajana kirjoitan useimmiten muiden kirjoittajien kanssa (co-writing). Joko kirjoitamme jonkun muun studiolla kahden tai kolmen hengen ryhmissä biisiä jollekin tietylle artistille tai sitten teen mailitse saamaani biisipohjiin kotona työhuoneesani lyriikoita ja melodioita joitakin artisteja ajatellen. Itselleni taas sävellän ja sanoitan yksin ja omissa oloissani yleensä kotonani, ja niitä demoja pääsee kuulemaan ainoastaan tuottajani - eivät edes rakkaat perheenjäsenet.

- Lisäksi biisien kirjoittaminen muille artisteille on minulle ympärivuotista työtä, kun taas omalle albumille säveltäminen on kausiluontoinen juttu, joka alkaa jostain ja loppuu siihen kun tarpeeksi paljon biisejä on valmiina.

- Minulle ei ole koskaan käynyt niin, että olisin ruvennut kirjoittamaan jollekin toiselle artistille ja sitten biisin valmistuttua todennutkin, että täähän tuleekin nyt mulle! Tiedän jo pianon ääreen istuessani, mihin tarkoitukseen alan säveltää ja sanoittaa. Kun teen kappaletta jollekin muulle, pyrin ottamaan huomioon tämän artistin sukupuolen, aiemman tuotannon, äänensävyt sekä levy-yhtiön toiveet ja kriteerit uusille biiseille. Näin tekeminen suuntautuu jo lähtökohtaisesti sellaisille urille.

- Teen muille biisejä kuitenkin yhtä täysillä ja intohimolla kuin itselleni. Itselle kirjoittaessani tekeminen on impulsiivisempaa eikä ehkä niin "työmäistä".

Mikä on SE juttu, että hyvästä pop-biisistä kuoriutuu menestyshitti?

- Hittibiisin syntyminen on monen tekijän summa ja siihen vaikuttaa myös biisin julkaisun oikea ajoitus sekä lisäksi hyvä tuuri. Artistin mielenkiintoinen tulkinta ja sykäyttävä persoona ovat ehdottoman tärkeitä hitin syntymisen kannalta. Hyväkin melodia jää piiloon, jos artisti ei sitä tulkitse ulos melodian arvoisella tavalla. Lisäksi tekstin ja melodian soljuva liitto auttaa biisiä jäämään päähän soimaan eli myös biisin tarttuvuus usein auttaa hitin syntymisessä.

- Tuoreus ja uutuuden viehätys ovat myös valtteja hittibiiseissä, sillä hyväkin biisi ja sen esittävä kiinnostava artisti saattavat jäädä huomiotta, jos tuotanto ja sovitus ovat mielikuvituksettomia. Biisistä välittyvä kiehtova outous, hassuus tai rohkeus ovat niinikään hittibiisin aineksia.

Olit (tai olet?) mukana Pasila-nimisessä telkkarianimaatiossa. Ilmeisesti olet saanut sarjasta runsaasti palautetta, joko Jessica Laamanen elää omaa elämäänsä?

- Ohjelmaan musiikkia säveltävä tuttavani pyysi minua aikoinaan laulamaan "yhteen animaatiosarjaan iskelmää". Pian selvisi, että kyseessä on oma suosikkisarjani Pasila ja sen vierailevan naishahmon laulama iskelmähittikappale. Eihän tuollaisesta tehtävästä voi olla kuin innoissaan! Sitten laulua äänitettäessä oli naurussa pitelemistä, sillä Jemmican Heitä minut seinään sinä ihana villisonni -biisin teksti on niin järisyttävä iskelmäkliseeparaati, ettei mitään rajaa.

- Vierailuni sarjan Jemmica-roolissa on ollut monelle hauska yllätys ja kyllähän se eroaa perushommistani selkeästi. Ääninäytteleminen kuitenkin kiinnostaa minua, ja olen laulanut ja spiikannut viime vuosina joitakin radiomainoksia. Jemmicalla on tosiaan kuulemma faniryhmiä Facebookissa ja hahmo elää sillä tavoin ihmisten arjessa edelleen. Ihmiset kaipaavat arkeensä parodiaa ja komiikkaa, siitä se kai kertoo. Jos Jemmicalle joskus tehdään soololevy, olen valmis hommiin!

Millainen ilmestys Jo Angel on keikkalavalla?

- Värikäs ja tyttömäinen tapaus, iloinen ja leikkisä esiintyjä. Sanoisin, että artisti ja keikat ovat albumini näköisiä.


Millaisen biisin tekisit Euroviisuihin?

- Tekisin englanninkielisen ajattoman popballadin, johon toisin tuotannolla, soitinvalinnoilla tai tekstin teemalla skandinaavista sävyä. Me suomalaiset emme ole pelkästään suomalaisia ja eurooppalaisia. Olemme myös skandinaaveja ja voisimme siksi ammentaa ideoita ja inspiraatiota hyvinkin laajasta ja värikkäästä pohjoisesta kulttuuriperinnöstä. Euroviisujen idea on mielestäni nimenomaan yhdistää läheistä musiikillista kulttuuria ja kansainvälisen populaarimusiikin rakenteita.

Kenen ulkomaan tähden kanssa esittäisit enemmän kuin mielelläsi duettobiisin?

- Niitä on paljon, mutta unelmoin duetosta esimerkiksi Eminemin, John Mayerin, Keith Urbanin ja tietysti Robbie Williamsin kanssa!


Minkä biisin vedät aina karaokessa, entä mitä viisua tuli harjoiteltua pilttinä peilin edessä?


- Olen laulanut karaokessa vain kerran! Olin teini-ikäisenä isäni kanssa Teneriffan-lomalla ja hän tuli vahingossa ilmoittaneeksi minut karaokeen, kun oli maininnut laulutaidoistani paikalliselle oppaalle. Siinä sitten yritin valikoida jonkun biisin ja onneksi eteeni osui Madonnan La Isla Bonita. Lauloin sen ja sain jonkin palkinnonkin karaokesta, että loppu hyvin kaikki hyvin.

- Peilin edessä ja pihalla lauloin aina pienenä mikrofonin virkaa näyttelevän hyppynarun päähän Sam Brownin Stop-biisiä! Se oli suuri suosikkini, joka sai ihon kananlihalle. Toinen lemppari lapsuudessa oli Roy Orbisonin Pretty Woman, jonka musiikkivideota odotin aina telkkarin ääressä Levyraadista. Kaksi-kolme-vuotiaana minun on kerrottu fanittaneen Markku Aroa, jonka biisi Hyvännäköinen sai minut aina takuuvarmasti juoksemaan olohuoneeseen telkkarin ääreen ja hytkymään biisin tahtiin. Hyviä biisejähän nuo ovat nykyäänkin.


Teksti; J.A.Kaunisto
Foto; Aki Roukala (promo)