Syy siihen miksi Kotiteollisuus-työläiset Hynynen ja Sinkkosen istuvat Helsinkiläisessä Socis-ravintolassa konjakkilasit kädessään kellon käydessä maanantaista puoltapäivää on yhtyeen uusin albumi Kuolleen kukan nimi. Miehet ovat tulleet VR:n kyyditseminä promoamaan levyään, jolla Lappeenrannan hulvaton raivokolmikko kiilaa itsensä lähemmäksi suomalaisen mättömusiikin taivaskattoa.

Entistä vimmaisempaa Kotiteollisuutta tarjoava Kuolleen kukan nimi ei syntynyt helpolla. Hynynen kuvailee sessiota puoli vuotta kestäneeksi helvetiksi.

- Tuo äänitys- ja miksausprosessi oli tosiaan yhtä helvettiä. Biisien tekeminen on meille yhtä pyllistelyä, joten sen suhteen ei ollut taaskaan ongelmia. Kappaleiden valinnasta meinasi tosin syntyä peintä probleemaa, mutta onneksi tuo Karmilan Mikko (levyn äänittäjä ja miksaaaja) karsi osan kappaleista pois samomalla, että nämä biisit on aivan paskoja, Jouni selvittää.

Telineet hukassa, miehet viihteellä

Bändin nettisivuillaan pitämän studiopäiväkirjan mukaan Karmilan Tuusulan kodissa pidetyt sessiot sujuivat välillä hyvinkin vauhdikkaissa merkeissä. Sinkkonen mukaan tapahtumasarja muistutti aivomyrskykonferenssiksi.

- Ei meillä koskaan ole mitään paneelikeskusteluja levynteon tiimoilta. Pureudutaan mieluummin asian ytimeen ja semmoiseen hölmöilyyn. Ja jos siinä sivussa saadaan syntymään musiikkia, niin sehän helvetin hyvä. Lähetään liikkeelle sellaisella hiekkalaatikkoasenteella ja katotaan mitä sivutuotteena syntyy.

- Sellaista fiilistä ei ole koskaan, ”että nyt jätkät lähetään töihin”. Tietystihän sitä on kriittinen oman soittonsa suhteen ja monesti tulee mietittyä vielä jälkeenpäin, että olikohan tuo nyt sopivin komppi tuohon kohtaan, Sinkkonen jatkaa.

- Alkuhan se meni ryyppäämiseksi kun posti kadotti rumpumikkien ständit. Pari päivää piti juoda, että keksittiin tehä ne itse puusta. Tuohan soitti lopulta sellaisessa raivon vallassa kaikki biisit yhessä päivässä purkkiin, ihmettelee Jouni bändikaverinsa suoritusta.

Aina löytyy viiksimiehiä

Puhuttaessa Speden albumin yllättävästä sukseesta, innostuu Hynynen esittelemään mustaa Spede-metal t-paitaansa, joka on jäänyt päälle uuden Rakastaa/ei rakasta-videon kuvauksista.

- Vittu siitä videosta ei ainakaan inhorealismia puutu. Meillä on päällä 80-luvun vaatteet, viikset ja takatukat. Haastetaan riitaa, mikä on muuten tuolla Itä-Karjalassa tapana – nakkikioskilla tulee turpaan, olkoon syytä tai ei. Mutta ainahan ne viiksimiehet tulevat vittuilemaan oli kaupunki mikä tahansa, Jouni toteaa.

- Siitä videosta tulee moni suomalaismies löytämään itsensä. Mutta joutuihan sitä itsekin tunnustamaan, että helvetti mullahan oli tuollainen samanlainen slipover päällä vielä pari vuotta sitten, myhäilee Sinkkonen.

- Miunkin emäntä sanoi, että ei siitä kovin montaa vuotta ole kun näytit itsekin tuolta - eli löysinhän sitä miekin itseni videosta, Hynynen nauraa.

Sinkkonen mainitsee ohimennen tekevänsä toisena työnään tatuointeja, joita hänellä itselläänkin on melkoinen määrä ihoonsa hakattuna. Ajatus siitä että Kotiteollisuus muokkaisi itsestään Blink 182:n kaltaisen tatuoidun poikabändin saa mielikuvituksen lentämään.

- Nuo muut eivät diggaile kovinkaan paljoa tatuointeja. Ameballa (basisti Hongisto) ei ole yhtään ja Jounillekin olen tehnyt vain yhden. Se on hyvä vaan, koska vituttaisi tehdä aina ilmaiseksi duunia. Saisi hakata joka helvetin bussimatka äijiin kuvia, Sinkkonen heittää.

Jos ei putoa, niin otetaan väkisin

Kiertue-elämä on kaksikon mukaan fyysistä touhua. Viinaakin kuluu, ja onpa sen voimalla on jokunen palmukin lennellyt hotellien käytävillä.

- Viinaa ei kuitenkaan juoda ennen keikkaa, tai minä saatan ottaa pari kaljaa, mutta Jari ei ota ainakaan yhtään. Meillä on lavalla aika rankkaa, joten päissään saattaisi pumppu joutua vähän liiankin kovalle, Jouni sanoo.

- Joo, parempi olla selvin päin. Jaksaa soittaa paremmin ja homma on kauttaaltaan jämäkämpää. Eikä sekään ole aina alleviivattua, että keikan jälkeen pitää ottaa viinaa. Sitä tipahtaa kurkkuun jo on hyvä meininki, ja jos ei tipahda, niin vittu juodaan väkisin, nauraa Sinkkonen.

Kotiteollisuuden työllistävä vaikutus

Kotiteollisuuden suosio on kasvanut siihen pisteeseen, että soittajien lisäksi hommasta saavat ns. voita leivän päälle myös muuta henkilökuntaa. Seuraavalle kiertueelle lähtee mukaan uutta kiertuekuntaa.

- Niin ikävää kuin se onkin, meidänkin bändin homma muuttuu pikkuhiljaa ammattimaisemmaksi, Jouni toteaa kaihoisasti.

- Toisaalta se on hyvä, että itselleen ei jää muuta hommaa kuin soittaminen.

- Ruvetaanko muuten feidaamaan tätä hommaa kun meillä on oma helikopterikuski, nauraa Jouni.

- Vittu oletko sä jo niin pitkällä haaveissasi. Mie kun haaveilen parista roudarista jotka kantaisi kamoja. Onko muuten se uusi taustakangas tilattu, tivailee Sinkkonen ohimennen.

Hynynen

- Ei muuten taida olla. Tässä muuten hyvä esimerkki miten meidän bändissä hoidetaan asioita. Jätkät ei saa edes yhtä helvetin taustakangasta hommattua. Tehäänkin muuten siitä niin iso, että sillä voi peittää koko festarialueen, Hynynen tuumii.

Kotiteollisuudellakin on netissä oma keskustelukanava, jossa yhtyeen jäsenet vastailevat fanien lähettämiin kysymyksiin. Tai ainakin ennen vastailivat..

- Mie lopetin sen jälkeen kun joku alkoi esiintymään siellä mun nimelläni. Kerrankin sinne oli kirjoitettu mun allekirjoittama kirje, jossa tunnustaudun homoksi. Ajattelin että nyt perkele riittää tuo netin kanssa pelleily, Jouni kertoo.

- Niin terveisiä vaan sillekin tyypille, että saitpas Hynysen pojan nettikirjoittelut loppumaan, heittää Sinkkonen terveisensä.

www.kotiteollisuus.com

Jouni Hirn