CMX:n kitaristi Janne Halmkrona ei saavu paikalle tyylikkäässä Dolce & Gabbanan puvussa, siemaillen lattea. Emme istu trendikkäässä Helsingin keskustan ravintolassa, eikä Jaana Rinne pureudu viereisessä pöydässä kulttuurijulkkiksen elämään "pintaa syvemmältä - kuten aina".

Mesta tapasi Janne Halmkronan Tammerfestin bäkkäriviidakossa.

Tammerfestin Ratinanniemen backstage on melko pysähtynyt paikka, tylsistyneitä turvamiehiä siellä täällä, ja rivissä vuoren kokoisten keikkabussien vierellä kasvaa pimeitä ja elottomia työmaakoppeja. Perimmäisessä niistä istuvat CMX:n jätkät pöydän äärellä, ja Janne tapailee kitarastaan Kotiteollisuuden Satu peikosta -biisin sointuja.

Hyväntuulisen ja leppeän oloinen Halmkrona soi Mesta.net:ille tovin aikaansa turinoidakseen festareista, kesäfiiliksistä ja huonosta ruuasta.

Tammerfestin kymmenen olemassaolovuoden aikana olette ehtineet rankaista niin Ratinaa kuin Pakkahuonetta komeilla esiintymisillänne. Tuleeko vuosien varrelta mieleen jotain erityisen mieleenpainuvaa reissua näissä maisemissa?

- Yksi koko uramme parhaimpia keikkoja oli toissavuonna Tammerfesteillä, samassa paikassa. Oli hieno päivä, mutta kun nousimme lavalle, alkoi sataa kaatamalla. Fiilis oli aivan mahtava! Bändin jokainen jäsen soitti poikkeuksellisen loistavasti - yleensä ainakin yhdellä hommat kusevat, mutta tällä kertaa kyseessä oli kenties koko siihenastisen uramme paras keikka.

CMX on esiintynyt raa'asti heittäen noin joka toisilla Tammerfesteillä, tämänvuotinen oli viides kerta. Mikä vetää maan kovimman rokkibändin tänne Suomen Turkuun?

- Tämä on mukava paikka tulla käymään, vaikka bändin ruokailu onkin Klubilla, jossa on perinteisesti toiseksi huonointa bändisafkaa mitä olemme missään saaneet. Provinssirockissa oli viime vuonna vielä huonompi, mutta Klubi pääsee kakkossijalle - saimme täältä porukalla jopa vatsataudin viimeksi. Muuten tapahtuma on kaikin puolin okei. Tämä tosin ei tunnu niin paljon festivaalilta, kun kyse on kaupungin keskellä järjestettävästä tapahtumasta, vaikka puitteet ovatkin hyvin festarimaiset.

Halmkrona ei löydä suurta eroa artistin näkökulmasta teltta- tai kaupunkifestareiden väliltä, loppujen lopuksi meininkihän on sitä, että nukutaan bussissa ja kysellään perille saavuttaessa, että missä nyt ollaan.

- Tietenkin perinteisillä rockfestareilla - Raumalla tai Provinssissa - tapaa paljon muita bändejä, mutta toisaalta myös ällöttää sellainen backstage-hengailu, taputellaan selkään ja niin edelleen.

Ei enää telttailemaan

Jannen omia festarimuistoja yleisön seassa kartoittaakseen joudutaan palaamaan 80-luvun alkupuolelle.

- Ihan teltan kanssa ei ole reissussa tullut oltua juurikaan, mutta torniolaisteininä tuli toki Oulun Kuusrock koluttua useampaankin kertaan. Provinssirockissa olimme kahtena vuonna 80-luvun loppupuolella, asuimme silloin Yrjänän kanssa koulun lattiamajoituksessa.

- Nyt oli hilkulla, etten lähtenyt Hultsfrediin, jossa olisi ollut paljon kiinnostavia bändejä - Mars Volta, Morrissey ja Pixies - jotka olisin halunnut nähdä. Mutta sieltä olisi pitänyt saada hotellimajoitus, en voisi kuvitellakaan telttailufestareita enää. Ja olisi pitänyt jotenkin saada itsensä akkreditoitua, että olisi päässyt sinne backstagelle. On se niin peloittavaa olla siellä rahvaan - "pelkkisten" - seassa, Halmkrona naureskelee.

Yrjänä ja Halmkrona Tavastian lavalla viime vuonna.

Ratinanniemen lavan edustalle on jälleen pakkautunut CMX:n keikoilta vuosien saatossa tuttu näky, valtava määrä eri ikäistä yleisöä. Nykypäivän CMX tarjoaakin sangen laajalle joukolle kuultavaa, tinkimättä kuitenkaan omasta linjastaan. Livenä bändi on ollut aina aivan omaa luokkaansa, ja sama paahto jatkuu edelleenkin.

- Eilen Lappeenrannassa satamafestivaaleilla eräs tyyppi tuli keikan jälkeen juttelemaan - hyvin sen näköinen, että varmasti ei kuuntele meidän musiikkiamme. Mies kertoi, ettei hänellä ei ole lainkaan levyjämme, eikä hän erityisemmin pidä bändistämme, mutta kehui, että vitun kova livebändi olemme. Se tuntui oikeasti hyvältä.

"Monenlaisia tyyppejä liikkeellä"

Suomen kokoluokassa CMX kasvaa kasvamistaan, ja faneja tulee jokaisen levyn myötä enemmän. Perinteisesti rauhallisena tunnetut suomalaiset osaavat tarpeen tullen fanittaa, ja mukaan mahtuu aina muutamia löyhäpäitäkin.

- Meillähän on kuukauden nettipaaston jälkeen linjoille hiljattain palanneet sivut, ja ne ovat hyvin aktiiviset. Sen kautta tulee paljon viestejä, jotka jättävät ajattelemaan että "ei helvetti, voiko joku todella ajatella noin". Sellaisia hieman pelottavia viestejä. Mutta kyllä vuosien varrella on tullut vastaan kaikenlaista tyyppiä ihan livenäkin. Olimme aikaisemmin vielä enemmän indie-orkesteri - ja olemme edelleenkin, ainakin omasta mielestämme - mutta silloin, kun emme olleet vielä niin suosittuja, olimme monille paljon henkilökohtaisempi bändi. Jotkut pitivät meitä tavallaan "omana" bändinään, ja näiden tyyppien välillä tuli riitaa - "sä et voi digata CMX:stä, kun et tajua sitä bändiä ollenkaan".

Jannella on CMX:n lisäksi myös toinen bändi, Black Sabbathia suomeksi veivaava Sapattivuosi. Keikkoja on ollut kourallinen kesän mittaan, mutta mitä muuta Sapattivuoteen kuuluu?

- Saimme juuri luvat toisen levyn tekoon, jos sellaista haluamme ruveta
touhuamaan. Mutta Sapattivuosi on sen verran sivuprojekti, että sen aktivoitumista on vaikea ennustaa.

Bändi sai alkusysäyksensä aikanaan, kun CMX päätti lopettaa keikkailun, ja Janne tuumasi, että "helvetti, pitäähän tässä nyt jotain päästä soittamaan!"

- Kaverin kanssa sitten päätettiin, että soitellaan jotain heviä omaksi iloksemme. Mikään muu kun ei luonnistunut, niin sahasimme sitten Black Sabbathia. Studiolla teimme piruuttamme pari biisiä, ja Gabi Hakanen, joka äänitti meitä, innostui, että tehdään levy. Sehän meni helvetin hyvin kaupaksi.

Soittamisen lisäksi kitarasankarin elämään ei juuri muita taiteita mahdu.

- Visuaaliset taiteet eivät ole minun alaani. Valokuvausta olen harrastanut jonkun verran, jopa niinkin että on tultu ihan kehumaan asti, mutta sekin jäi kymmenkunta vuotta sitten. Joskus pimiössä kehittelin kuviani, se oli silloin mukavaa käsityötä. Nykyään, kun on kaikki digivehkeet ja muut, ei ole tullut juuri innostuttua.

Kiireisen kesän jälkeen luvassa on keikkataukoa, ja marraskuun puolella kauppoihin putkahtaa edellisen CMX-kokoelman jatko-osa, Cloaca Maxima 2.

- Kyseessä on hyvin samantyyppinen kokoelma kuin edellinenkin, mutta Vainajalasta eteenpäin. Kansien idea seurailee Beatles-kokoelmia, ensimmäinen oli punainen ja nyt ilmestyvä on sininen. Levyltä löytyy kolmesta neljään uutta biisiä, mm. Hotelli Sointu -ohjelmassa Yrjänän tekemä sävellys. Ja kuten viimeksikin, luvassa on uudistettu, huonompi versio jostakin Bad Vugumin aikaisesta biisistä.

Cloaca Maxima II on kaupoissa 15.11.2004.

CMX:n verkkosivuille!

Teksti Timo Vuorensola