Sateinen syysilta. Kallion Rytmi-baari on täyttynyt viimeistä pöytää myöten. Yhdessä istuu Happoradion Aki Tykki oluttuoppia siemaillen. Kuuleman mukaan viimeistä, sillä aamukuudelta alkaviin videokuvauksiin ei sovi mennä ”musiikilta" tuoksuvana.

Hapot eli Jami Motti, Markku DeFrost, Aki Tykki ja AH Haapasalo

Happoradio astui tietoisuuteemme viime vuonna ilmestyneen Asemalla –albumin ja etenkin siltä lohkotun Pois Kalliosta –hitin myötä. Syksyn korvalla ilmestynyt kakkoslevy Pienet ja keskisuuret elämät esittelee astetta ärhäkämmän uudenlaisen Happoradion.

- Uusi levy soi raskaammin ja on selkeästi enemmän rokkilevy. Tuollaiselta meidän piti kuulostaa jo esikoisella, mutta homma lähti Asemalla -levyn suhteen käsistä. Siis tuotannollisessa mielessä. Olimme niin tohkeissaan hienoista vehkeistä, että sorruttiin hieromaan liikaa studiossa.

- Levyn tekeminen otti todella koville. Välillä koko homma tuntui kaatuvan niskaan. Pahimpaan aikaan lähettelin tuottajille öisiä (Gabi Hakanen ja Teropekka Virtanen tekstiviestejä että perseelleen meni tää levy. He sitten ammattimiehinä toppuuttelivat, että "ei mitään hätää, kyllä biisimateriaali kestää", Tykki muistelee huvittuneena.

Mitä vikaa radiosoitossa?

Tykin mukaan uutukainen on saanut varauksetta paremman vastaanoton kuin keväällä 2003 ilmestynyt ensikoinen. Niin, vaikka onhan sitä turpaankin tullut.

- Levystä saamamme palaute on edustanut molempia ääripäitä, mikä on hyvä asia. Kun on isolla levy-yhtiöllä ja soittaa suomirokkia, niin tuleehan sitä kriitikoilta turpiinkin, etenkin rocklehtien.

- Sitä ihmettelen, miten joitakin harmittaa meidän saama radiosoitto. Mitä väärää siinä on? Mitä muita reittejä uusille bändeille on kuin radio? Täytyy muistaa, ettei mekään päästä soittolistoille automaattisesti, vaikka esitetäänkin useiden mielestä radioystävällistä rokkia. Pois kalliosta soi aikansa kaikkialla, mutta näiden uusien biisien kohdalla oli lähellä, että soivatko laisinkaan, Aki sanoo ja huikkaa päälle kulauksen huurteista.

Kun uutta Happo-levyä vertaa edeltäjäänsä, niin selkeää kehitystä on tapahtunut myös lyriikkaosastolla. Tykki kertookin paneutuneensa erityisellä huolella levyn teksteihin.

- Vääntäydyin aamuisin Kallion kirjastoon kirjoittamaan biisintekstejä. Otin mukaan ruutuvihkon ja kynän eli perinteiset välineet. Tulihan siellä luettua myös runokirjoja, kuten Bukowskin ja suomalaisen Einari Vuorelan teoksia, Tykki muistelee.

Hapot tienpäällä, Batin Ryydin jäljillä

Happoradion keikkakalenteri kertoo, että yhtye viettää seuraavat kuukaudet tienpäällä. Se tietää Hapoille rankkoja aikoja, sillä yhtye kuuluu retkueisiin, joille nestetankkaus on tärkeä osa keikkahommaa.

- Kyllä nuo viinakset maittavat vähän liiankin kanssa. Päätettiin just jätkien kanssa, että otetaan rauhallisemmin, kun on uusia biisejäkin ohjelmassa. Mutta paskat, joka keikalla ollaan oltu tuhannen solmussa. Ei se tarkoita etteikö keikat olisi sujuneet hyvin. Kyllä ne hoituvat, vaikkei ihan selvin päin soitetakaan.

Uutena tulokkaana Happoradiolla on tuoreessa muistissa hetki, jolloin keikkaelämän raadollisuus löi kasvoille. Akin toteaakin, että arvostus vanhoja keikkaruunia, karivepsiä ja reiskataipaleita kohtaan nousi huippuunsa ensimmäisen pitkän kiertueen aikana.

- Keikkahomman todellinen luonne paljastuu kunnolla vasta maakunnissa. Hommasta saa vääränlaisen kuvan jos tietää vain Tavastian ja Lutakon. En tiennytkään, että Puolikuu ja Bat ja Ryyd ovat hengissä, mutta maaseudulla niiden keikkajulisteita näkee yhtenään. Eipä noihin Tavastialla törmää, Aki nauraa ja kertaa pyynnöstä ”parhaita” keikkakokemuksiaan:

- Soitettiin ämmänsaarelaisessa ravintolassa akustinen setti, jonka pituudeksi oltiin sovittu 60 minuuttia. Tuolloin meiltä oli julkaistuna vasta yksi levy, ja niin setin pituudeksi jäi, kaikenmaailman covereista huolimatta, 52 minuuttia. Ravintolanpitäjä suuttui ja vähensi puuttuvat minuutit keikkaliksasta. Tyyppi laskutti liksastamme jopa kaljat ja ruuat, jotka se oli tarjonnut ennen keikkaa. Tässä hommassa on aina kärähdyksen vaara…

- Oltiin kerran Kuopiossa keikalla ja kuultiin että ennakkoon oli myyty vain 12 lippua. Paikka näytti muutenkin autiolta. No siinähän rupesi jo vituttamaan, että nyt kärähti hommat… Mutta hetkeä ennen lavalle nousua baari olikin täynnä ja ulkonakin porukkaa jonoksi asti. Lopulta oli ihan helvetin kova meno päällä. No sitten seuraavana päivänä mentiin akustiselle keikalle yhteen lieksalaiseen hotelliin. Sinne oli saapunut huikeat kaksi ihmistä katsomaan meitä. No, muutama keski-ikäinen pariskunta oli myös paikalla, kun ne asuivat siinä hotellissa. Olihan se hienoa, kun eläkeläiset veti tangoaskelia Happoradion tahtiin, Aki myhäilee.



Junanvaunuista muusikon hommiin

Puhe kääntyy muusikontyöhön. Aki kertoo ryhtyneensä kokopäivätoimiseksi muusikoksi esikoislevyn myötä. Taakse jäivät niin varastomiehen hommat kuin opinnot.

- Pakkasin tavaraa junien ravintolavaunuihin VR:n varikolla Pasilassa. Lopetin nuo hommat ihan laiskuuttani, eikä aikakaan olisi riittänyt päivätyöhön. Mähän myös opiskelin työn lomassa musiikkitieteitä yliopistossa, mutta sekin saa nyt odottaa.

- Onhan se mielenkiintoista nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pitää muistaa, että tämä Happoradio on vasta alkutekijöissään (yhtye perustettiin vuonna 2001). Me ollaan valmiina paiskimaan pitkään töitä tämän bändin eteen. Tuon Markun (rumpali Markku DeFrost) kanssa ollaan soitettu kimpassa jo vuodesta 1991 saakka. Ollaan tuumittu, että hommaa jatkuu pitkää. Ei meistä ihan helpolla eroon pääse, suitsuttaa Aki lopuksi.

www.happoradio.net

Teksti: Jouni Hirn
Kuvat: Sony Finland