CMX saa ostaa ikänsä puolesta Alkosta väkeviä. Yhtyeen perusrunko on ollut kasassa jo 20 vuotta, eikä suosion hiipumisesta ole tietoa. Yhtyeen kitaristi Janne Halmkrona sanoo kuitenkin, ettei kaikki ei ole niin helppoa miltä vierestä näyttää. Jannen haastattelun lisäksi Mesta.net kyseli Jarkko Martikaisen, Jouni Hynysen ja Inferno-lehden päätoimittajan Matti Riekin suhdetta CMX:ään ja uuteen Pedot-albumiin.

CMX:n Suomen-kiertue käynnistyy 16.11.

Janne Halmkrona. Jos CMX olisi avioliitto, millainen elonvaihe olisi menossa juuri tällä hetkellä?

- CMX:hän on avioliitto! Suomen lainsäädäntö matelee perässä. Onneks me ollaan asuttu Castrossa jo 20 vuotta

Millainen lapsi "Peto" oli synnyttää? Oliko kyseessä paskamainen äpärä vai kivuton keisarinleikkaus?

- Kieltämättä se oli vähän pelottavaa. Vieläkään ei oikein tiedä mikä otus tuo on, puoliksi minotaurus, puoliksi kentauri.

Mitä mieleenpainuvaa Pedoista on sanottu?

- Muutamakin eri ihminen on kertonut kuunnelleensa sitä krapulassa. Ja vuotaneensa kyyneliä. Eri syistä.

Mikä on suurin oivallus levyllä?

- Ai yksittäinen? Tuplabassarit nimibiisissä on tietty helppo vastaus, mutta ei sitä kukaan oivaltanut kun kaikki olivat Petraxissa ihan sekaisin. Pinkit kannet?

Myös Pedot nousi listaykköseksi, myynee edellisten tapaan kultaa. Edellinen Aion-levy sai huikean hienot arvostelut. Kohtaatteko koskaan rimakauhua studiossa?

- Studiossa on pakko olla muun maailman ulottumattomissa ja totaalisen irti aiemmista tekemisistään. Ja sitten skitsoillaan oikein porukalla. Mutta ei niinkään ulkoisten menestyspaineiden vuoksi, vaan enemmän se on sisäistä rimpuilua sen kanssa että pitääkö joka helevetin sekunti levyllä olla jotain uutta ja tajunnanräjäyttävää. Itselle pitää.

Millaisia tavoitteita on vielä toteutumatta?

- Tehdä kahdestoista CMX-levy. (Osalle yhtyeestä 11. ja 6.)

Bändin sisäiset kemiat ovat puhuttaneet viime päivinä suuresti Nightwishin myötä. Miten CMX:n sisällä ratkotaan ongelmia? Hoituuko homma mököttämällä vai puhutaanko asiat halki naamatusten?

- Asiat käsitellään pilkkaamalla sitä joka ei satu olemaan paikalla.

Eli Yrjänälle ei tarvitse lähettää kirjettä?

- Luulen että huomaamme hajonneemme ilmankin kirjettä.

Entä millainen on juoni juuri käynnistyvällä Pidot -kiertueella? Kuinka olette valmistautuneet rykäisyyn?

- Treenaamalla setillisen biisejä joita emme ole soittaneet vuosikausiin. Tai ikinä. Hittikiintiö on varsin vaatimaton. Toisaalta tuokin riippuu hitin määritelmästä, sanoo Janne lopuksi.



Kysytäänpä seuraavaksi muiden mielipidettä Pedoista ja CMX:stä yleensä.

1. Mitä mieltä olet Pedot -albumista?

2. Millainen oli ensikosketuksesi CMX:ään?

3. Voitko nimetä omaa CMX-suosikkilevyäsi?



Jarkko Martikainen, YUP -yhtyeen laulaja-biisintekijä, tuore esikoiskirjailija.

1. Vaikkei yhtyeen kappalemateriaali muutoinkaan ole pääsääntöisesti duurivoittoista, yllätti "Petojen" yleisilme ainakin minut. Tekstien tematiikassa on toistuvaa lohduttomuutta, ja musiikin ilme oudon alaviritteinen. Musiikkia, jonka äärellä joutuu miettimään, pitäisikö sellaisen säveltäjästä olla huolissaan. Toisaalta: se, että levy tekee vaikutuksen, on jo saavutus sinänsä. Muuta en tällä haavaa osaa pitkäsoitosta sanoa; voi olla että kuvajainen muuttuu ajan myötä.

2. Jollain kokoelmakasetilla oli muutama otanta muistaakseni "Pohjolan valkeus" -demolta. Siinä oli sekä suomenkielisiä että englanniksi esitettyjä hardcorepurkauksia, ja se oli vaikuttava nivaska musiikkia. Etenkin kun ajattelin lämpimästi Terveistä käsistä, joiden perimän jatkajina silloisen CMX:n koin.

3. Helposti. Se on "Raivo". Siinä taitteessa yhtyeen primitiiviantaumukseen oli siilaantunut kelpo joukko sävyjä muistakin musiikkilajeista, ja tekstien kryptisyys sekä leikillisyys juhlivat. Ja meininki oli yhtä ankaraa kuin Radiopuhelimien aikalais-ep:illä. Hieno levy, edelleen.

Toki pitkäsoitoistaankin voi sanoa hyviä asioita, mutta niitä kuunnellessani en ole tainnut olla enää niin herkässä ja vastaanottavaisessa nuoruuden innon tilassa kuin tuon ep:n aikaan.

Jouni Hynynen, Kotiteollisuuden huutava kitaristi ja biisintekijä, tuore NO SORI! -lehden päätoimittaja ja vanha CMX-fani.

1. Ihan vitun hyvähän se on. Äärettömän lohduton sanomaltaan, ja siitähän Karjalan mies tykkää. Ja hienoja kertosäkeitä. Siitä Karjalan mies tykkää kanssa. Levyn vaikuttavuudesta kertoo jotain se, että kun kuuntelin levyä neljättä kertaa olin krapulassa, ja purskahdin nimibiisin aikana itkuun. Eli kyllä kunnon rymistelykin voi herkistää, varsinkin kun biisin sanoma on noin lohduton ja ensimmäisestä säkeistöstä tulee mieleen oma ulkonäkö ja kondis. Viidentenä kuuntelukerralla olin kännissä, ja ajattelin meneväni hirteen.

2. Hyppäsin kelkkaan aika myöhään, vasta Aurinko -levyllä. Silloinen laulajamme kertoi kuulleensa radiosta Ainomielen ja kehui sitä kovasti. Kävin kuuntelemassa levyä levyliikkeessä ja ostin sen saman tien. Se oli menoa. Muistan, että kitaroiden kierrätys kuulosti ihan vitun siistiltä, samoin kuin rumpalin suora soitto. Mehän viljellään molempia kovasti, joten syyttäkää CMX:ää. Auringon jälkeen tuli ostettua koko aikaisempikin tuotanto. Nykyisin minulta löytyy kaikki bändin julkaisut Manalaista ja paria promosinkkua lukuunottamatta.

3. Mielentilasta riippuen joko Aurinko, Aura, Rautakantele (soundeistaan huolimatta) tai Aion. Vaikuttaa vahvasti siltä, että tämä uusi kipuaa samaan joukkoon.

Riekki on Auringon lumoissa.

Matti Riekki, Inferno-lehden päätoimittaja ja YleX:n Metalliliitto-ohjelman toimittaja. Myöskin vanha CMX-fani.

1. Olen kuunnellut kiekkoa kovasti, mutta ainakaan vielä se ei ole näyttäytynyt niin positiivisessa valossa kuin olisi toivonut. Paskaa levyähän CMX tuskin koskaan tekee, mutta välitöitä saavat aikaiseksi ne yhtyeistä kovimmatkin. Olisko tämä nyt meikäläisen kirjoissa sitten sellainen... Ei vain iske sillä tavalla kuin parhaimmillaan, ei tuota osaa sen paremmin selittää. Onhan tuolla seassa toki vallan koviakin vetoja, esimerkiksi Mustat siivet yli taivaan on sitä. Ja Suojelusperkele-biisin "saatanantaja" on kyllä hieno sana.

2. Taisi olla Raahen kaupunginkirjastosta lainattu Veljeskunta-lp. Eka oma CMX-kiekko oli Aurinko. Sen ilmestyessä mulla oli päällä hirveä Pixies-kausi, ja kun näytti maittaneen Tornion herroillekin moinen metakka, kaiken muun ohessa, niin eihän tuo nyt voinut olla tärähtämättä. Seuraavaksi hankin Kolmikärjen, kaikki vinyyliseiskat ja kumppanit. Yksi kovimpia keikkakokemuksia koskaan oli nähdä CMX joskus näihin aikoihin Oulun Rockoffissa. Ekan biisin ajan valoshow'n virkaa toimittivat äijien päissä olleet suunnistuslamput. Saatana, meinasi järki lähtä! Ruisrockissa -93 puolestaan joku huomautti puolivälissä keikkaa, siinä riehunnan lomassa, että "sullahan on koko paita veressä". Minä siihen, että "kappas, niinpä onkin". En ollut huomannut, että nokka oli auennut pogoilun tahdissa. Onneksi lähietäisyydeltä yleisöstä löytyi ihan oikea sairaanhoitaja antamaan ensiapua, heh. Hitto, kyllä on ikävä noita aikoja...

3. Toisin kuin kaikille muille maailman ihmisille, Aura ei ollut mulle kovin kova juttu. Mun mielestä CMX on tehnyt sen jälkeen huomattavasti kovempia levyjä. Mutta kyllähän se Aurinko täytyy tähän heittää, on se kumminkin suurimman vaikutuksen tehnyt. Kakkostilalle olisikin sitten enemmän pyrkijää. Parasta biisiä aloin miettiä ihan vapaaehtoisesti... Rautakantele sen täytyy olla. Ei vaan Pelon enkeli... Tai siis oikeammin Manalainen... Puhutaanko jostain muusta?

www.cmx.fi

Teksti ja sen muokkaus: Jouni Hirn
Kuvat: EMI, Mestan arkisto