Happoradio jatkaa myyräntyötään suomirockin parissa. Juuri ilmestynyt Vuosipäivä on kovaa keikkatahtia pitävän helsinkiläiskvartetin kolmas pitkäsoitto. Siitä ja vähän muustakin kertoo seuraavassa Happo-laulaja Aki Tykki.

Haapasalo, Motti, DeFrost ja Tykki ovat yhtä kuin Happoradio.

Terve Aki! Kerropa mitä kolmas albumi merkitsee Happoradiolle?

- Siitä on hyvä mieli, että ollaan saatu kolme levyä tehtyä. Kun jotenkin tuntuu, että se oli vasta eilen, kun äänitettiin hiessä demoja ja läheteltiin niitä eri paikkoihin ja toivottiin levytyssopimusta. Vuosipäivän merkitystä nostaa sekin, että nyt tämä on meidän itsemme tuottama ja äänittämä, eli väkisinkin tämä on meidän itsemme näköinen levy. Teimme myös paluun entiseen, sillä äänittimme levyä tismalleen samassa paikassa, missä äänitimme aikoinaan demoja eli Haapasalon (bändin kitaristin) Popstudiossa Loimaalla. Pitkästä aikaa tässä oli ainakin joku kaiku siitä samasta innosta, millä sillon muinoin asioita väännettiin. Saatiin taas kokeilla kaikkea kummallista ilman kulmiaan nostelevia ulkopuolisia tuottajia ja studioaikaa pois tikittäviä kelloja.

Niin, tällä kertaa tuotittekin levyn itse. Oliko työstäminen vaikeaa ilman "ulkopuolisia korvia"?

- Tavallaan vaikeampaa, tavallaan helpompaa. Vaikeampaa sikäli että nyt ei voitu jättää mitään ongelmakohtia ohittamatta ajatellen, että "kyllä ne tuottajat tuohon sitten jotain keksii", vaan kaikki solmut piti aukoa itse. Helpompaa oli sikäli, että meillä oli aikaa kokeilla hyvinkin paljon erilaisia juttuja, ja mahdollisuus palata jonkun biisin sovituksessa vaikka alkuun jos huomattiin, että homma menee väärään suuntaan. Ulkopuolisten tuottajien kanssa tämmöset ongelmabiisit olisi todennäkösesti rusikoitu väkisin loppuun alkuperäisessä muodossaan, ja niistä olisi parhaimmillaan tullut "ihan siedettäviä". Ja olihan meillä sähköpostiyhteyden päässä ihmisiä, joilta pahimmissa hätätilanteissa kysyttiin apua. Janne Halmkrona levy-yhtiömme tuotantopäällikön ominaisuudessa vastaili auliisti "onko tässä nyt mitään järkeä?" -kysymyksiimme lähettämiemme mp3-tiedostojen perusteella ja Sapattivuoden Hannu Paloniemi auttoi minua teksteissä. HC-sää -kappaleen kanssa ajauduimme niin pahaan umpikujaan (kokeiltuamme siihen kolmea tai neljää eri säkeistöä ja ainakin kahta sävellajia) että pyysimme Jannen avuksi treenikämpälle. Ja apua siitä olikin, biisi on tällä hetkellä yksi omista suosikeistamme.

Vuosipäivällä on aiempaa raskaampi ote etenkin kitaroissa. Miltä lopputulos kuulostaa itsesi mielestä? Oletko tyytyväinen levyyn ja niin edelleen..

- Itse olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen levyymme. Saatiin tehtyä paljon sellasia asioita oikein, mitkä on aiemmin menneet syystä tai toisesta metsään. Kitaroiden "raskaantumisesta" en osaa sanoa, ovatko ne nyt sen raskaammat kuin ennenkään? Onhan siellä pari biisiä roiskittu baritonikitaralla, ja niissä on luonnollisesti vähän normaalia tylympi soundi, mutta en osaa itse sanoa ovatko kitarasoundit sen rujommat kuin aikaisemminkaan. Minusta soundimaailma kokonaisuutena on jotenkin orgaanisempi kuin aikaisemmin, vaikka syntikoita ja luuppeja ja muita härpättimiä on käytetty enemmän kuin koskaan. Tehtiin tietoinen ratkaisu, ettei hierota kaikkea hengiltä. Siis esimerkiksi viritetä lauluja ihan niin paljoa että ne kuulostavat muovilta jne.

Happoradiokin selvisi Sony ja BMG:n fuusiosta, ja kuulutte tätä nykyä järkälemäisen SonyBMG:n talliin. Kuvaile Happojen ja levy-yhtiön keskinäistä suhdetta?

- Meillä on tällä hetkellä aika unelmatilanne levy-yhtiön kanssa. Meillä on kuitenkin ison firman tuki takanamme ja riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa hoitamassa bändimme asioita, ja kuitenkin hyvin vapaat kädet taiteellisesti. Mie luulen että tämmönen perinteinen meininki, että isolla levy-yhtiöllä "pomo määrää ja artisti hyppää" -mentaliteetti kuuluu historiaan. Me on nyt tehty kolme levyä isolle levy-yhtiölle ja ollaan käytännössä koko ajan saatu tehdä mitä on haluttu. Tällä kertaa levy-yhtiön rooli oli isompi kuin aikaisemmin, johtuen tietty siitä, että ei käytetty niitä ulkopuolisia tuottajia. Mutta sekin "levy-yhtiön rooli" tarkotti lähinnä sitä, että Halmkrona patisti meitä tekemään rohkeampia päätöksiä. Tekstien kanssa tuli sen verran vääntöä Firman kanssa, että Varo miestä ei päässyt toiveistamme huolimatta ensimmäiseksi sinkuksi, kun siinä laulettiin sana "sinimunainen". En suostunut sitä vaihtamaan joten vaihdettiin sitten ykkössinkkua.



Heitätte paljon keikkaa moniin virkaveljiinne verrattuna. Mikä on keikkailun syvin olemus Happoradion tapauksessa?

- Keikkareissut on tämmösiä seitsemän hengen luokkaretkiä. Ollaan just semmonen kuvottava urpolauma, jonka jutuista ei kukaan ulkopuolinen ymmärrä yhtään mitään. Vaan ne on myöskin tämän homman suola - jos bänditouhu olisi pelkästään levyjen tekemistä, tähän varmaan menis hermot aika nopeasti. Toisaalta, jos bänditouhu olis pelkkää keikkailua, menis varmaan henki aika nopeasti. Viime levyn jälkeen jatkettiin keikkailua vähän liian pitkään, ja viimesillä keikoilla alettiin olla aika lopussa. Vuosi sitten keväällä tehtiin se viiden viikon laskettelukeskus-rundi ja senkin jälkeen keikkailtiin syksyyn asti. Tällä kertaa on toiveissa että maltettasiin rauhoittaa konsertointia vuodenvaihteessa. Vaan saapa nähdä taas. Tällä hetkellä ollaan tietysti taas intoa täynnä kun on läjä uusia biisejä ja saadaan rakennella ihan uudenlainen biisilista. Onhan se mukavampaa touhua kun on kolme levyllistä biisejä.

Bändien sisäiset kemiat ovat olleet tapetilla viime kuukausina. Miten Happoradio ratkoo erimielisyydet, vai hoituuko homma perinteiseen tyyliin mököttämällä?

- Me ei ihan kauheesti tapella, ainakaan mistään oikeasti tärkeistä asioista. Levyntekovaiheessa otettiin pari kertaa Haapasalon kanssa yhteen, mutta ne oli yleensä semmosia asioita että adrenaliinin laskettua nauratti miten pienestä asiasta sitä taas jakso noinkin tosissaan ipittää. Keikkareissuilla jos tulee jotain kärhämää niin yleensä se suuttunut tyyppi murjottaa vähän aikaa omissa oloissaan ja kohta kaikki on taas hyvin. Semmonen sopimus myö on tehty noille reissuille, että sillon ei toista uhalla ärsytetä, kun näkee että vituttaa oikeasti. Valitettavasti vaan nuo meidän tekniikan miehet on porilaisia, ja niiden periaatteenahan on nimenomaan ärsyttää toista oikein tosissaan, kun näkee että oikeasti vituttaa. Ne jotenkin uskoo että se homma kääntyy sillä tavalla ympäri kun sitä tarpeeksi kauan jatkaa, että kohta ei enää vitutakaan.


Kolmannen levyn kohdalla voi kurkata taaksepäin... Millaisena koet yhtyeen luonnollisen >kehityskaaren? Missä asioissa olette kehittyneet mielestäsi eniten?

- Olemme rohkeampia nyt kuin kolme vuotta sitten debyyttilevyä julkaistessamme. Uskallamme kuulostaa enemmän itseltämme. Myöskin uskallamme nykyään luottaa vähän enemmän kuulijoihin eli esimerkiksi sanoituksissa olen siirtynyt ajoittain vähän runollisempaan lähestymistapaan ihan tietoisesti. Tämä kuulijoihin luottaminen on tosin aika ajoin vähän koetuksella. Jostain netin keskustelupalstalta löysin esimerkiksi aikoinaan ihmettelyn että "miks se haluaa pois kalliosta mutta kuitenkin kalliolle?"... Ehkä tämäkin pohdinta aukas
vähän semmosia juttuja, että tajusin ettei kaikki ymmärrä kuitenkaan mistä puhun, ja se on ihan ok. Ja kaikkea ei musiikillisestikaan alleviivata ehkä ihan niin paljoa kuin aluksi. Oikealla tiellä ollaan, ja jälleen vähän lähempänä oikeaa Happoradiota.

Kotisivut: www.happoradio.net
Levyarvioon.

Teksti: Jouni Hirn
Kuvat: Mikko Ryhänen