Tampereen seudulle pesiytyneen Day Eleven-yhtyeen toinen levy Sleepwalkers ilmestyi keskiviikkona 14.3. Melodista raskasrockia esittävän bändin laulaja Janne Pajari, basisti Kimmo Kärkkäinen ja kitaristi Olli Sopanen vastaavat seuraavassa Mestan kysymyksiin.
Tänään 14.3. ilmestyy kakkosalbuminne Sleepwalkers ja aurinkokin paistaa. Mikä meininki?
KIMMO: Mikäs siinä, ei voi valittaa. Levyn julkaisu sattui hyvään saumaan ekojen kevääseen viittaavien päivien yhteyteen, täs on nyt sellanen fiilis että on ihan kiitollinen että on elossa.
OLLI: Joo, keväältähän tuo haisee. Kengät koko ajan märkänä, nenä vuotaa, levykin toimii.
Mikä on mielestäsi suurin ero uuden levyn ja Almost Over Everything -debyyttinne välillä?
JANNE: Ne on lähtökohtaisesti molemmat siinä mielessä erilaisia levyjä että Sleepwalkersilla soittaa viisimiehinen rockbändi rockia, kun taas ekalla levyllä esiintyi neljä jätkää (Olli ei ollu vielä mukana) joilla ei ollu minkäänlaista roolijakoa, ei deadlinea, eikä kauheen eriteltyä kuvaa siitä mitä halutaan tehdä. Rankempaa ja ytimekkäämpää kamaa saatiin tällä kertaa aikaiseksi. Yhdistävät tekijät kyllä löytää helposti, onhan siellä kuitenkin meikäläisen laulu sekä sitten tietysti ihan yleisesti meikäläisten melodiantaju ja estetiikka mitkä toivottavasti paistaa läpi. Ei me tällä uudella levyllä missään nimessä tarkoituksella käyty rajoittamaan ulosantiamme, mutta ero on mielestäni ollu siinä että tällä levyllä tajuttiin jättää itsetarkoituksellinen pikkujuttujen parissa nyplääminen pois. Kun joku biisi alkoi toimia kämpällä ni meikät osas tällä kertaa pitää päämme ja viedä hommat studiossakin loppuun asti fiilispohjalta, hiomatta kaikkea särmää kadoksiin.
Kävitte äänittämässä levyä Ruotsissa Fascination Street -Studiolla. Millaisia asioita opitte Svea Mamman luona?
KIMMO: Niin no, levyähän tehtiin osaksi myös
Miitri Aaltosen kanssa Imatralla, se sano että älä Kärkkäinen purista sitä mailaa niin kovasti. Se oli ihan tervetullut vinkki, miuta aina vähän jännittää välillä. Svea Mamman eli Jensin hoteissa keskityttiin biisien tärkeimpien elementtien esiinkaivamiseen, se oli sellanen juttu tosin mitä oltiin jo itekkin kelattu ekan levyn jälkeen, että ei tehdä päällekkäisiä melodioita niin paljon, ja vähennetään lauluraitojen määrää.
OLLI: Jos Ruotsissa haluaa kunnon olutta, kannattaa suosiolla kävellä System Bolagetiin. Se (Jens) oli aika fanaattinen ton vireen suhteen. Mie nyt oon aina kelannu musiikkia sellain et jos se on sinne päin, niin se on hyvä... meinaan siis vire ym. soittotekniset systeemit. Kyl siellä oppi yrittämään ihan tosissaan, eli tuli veivattua oman soittotaidon ylärajoilla, mikä on aina välillä paikallaan.
Miten levyttäminen sujui noin muuten? Saitteko tarpeeksi studioaikaa jne?
KIMMO: Oikeesti, se oli ihan yhtä juhlaa verrattuna ekan levyn taltioimiseen. Mitä tästä nyt voi sanoa, soitettiin ja laulettiin ja juotiin välillä viinaa, kuulostaako tutulta... haha. Studioaikaa ei ollu liikaa eikä liian vähän, välillä oli kiire ja meinas kasetti hajota...
JANNE: Kyllä tän levyn tekeminen oli meille helvetin helppoa aiempiin studiosessioihin verrattuna. Hommat eteni omalla painollaan ja sit koko hommaan vaikutti myös se että meillä oli ulkopuolisia mukana, koska jos meidät viiteen pekkaan jättää studioon ni se homma menee aika nopeesti kinaamiseksi ja jäätämiseksi. Ainut suht' hedelmätön pätkä tän levyn sessioissa oli se kun oltiin Imatran ja Örebron välissä muutama päivä keskenämme Tampereella tekemässä jotain overdubeja, taidettiin neljässä päivässä saada lopullisesti nauhalle jäänyttä matskua aikaseksi yhden kitarasoolon ja parin taustalaulun verran. Mutta siis kaiken kaikkiaan, tän levyn tiimoilta meille tuli yllätyksenä semmonen pointti että bändissä voi olla yhtä aikaa sekä helppoa että hauskaa!
Millaista musiikkia olet kuunnellut viime aikoina? Oletko löytänyt jotain uusia kovia juttuja?
KIMMO: Noh, sanotaanpa vaikka että suomalaisista bändeistä Sara ja Stam1na vaikuttaa niin lahjakkailta ukkeleilta et melkein pistää sylettämään. En mie vissiin edes kuuntele musaa nykyään, paitsi jatkoilla kännissä ja silloin about kaikki levyt on kovia.
OLLI: Miul on himassa soinut
Dave Lindholmin Sirkus levy ja joku Chigago-blues kokoelma vuosilta 1940-47 minkä lainasin kirjastosta . Sit sellainen bändi kun Zombies ja 22-pistepirkon Big Lupu. Jatkoilla tulee sit usein fiilisteltyä Rollareita. Koht on tulos Nine Inch Nailsin keikka... pitänee kaivaa vanhat levyt naftaliinista, niin ehtii päästä fiilikseen. Toi blues-juttu on kolahtanut aika kovaa. Jotenkin sitä on kelannut, että kitaristina olisi kiva tajuta perusjuttuja vähän paremmin. Aikaisemmin bluesein kama miulle on ollut jotakin Zeppeliniä tai Rollareita.
Mitä tuumitte parhaillaan riehuvasta Euroviisu-buumista ja siitä, että nykyisin monet rockyhtyeet osallistuvat kisoihin?
OLLI: Mikäs siinä, onhan se keino saada huomiota, itse en kyl lähtisi. Onhan se outoa ja huvittavaa et kansakunnan itsetunto on viisumenestyksestä kiinni. Toisaalta olen tyytyväinen et koko viisujen profiili tulee varmaan muuttumaan. Kyl miun mielestä just esimerkiksi Arkin viisuvoitto Ruotsissa kielii siitä, että viisuissa tulee jatkossa olemaan enemmän ehkä rockiakin. Enemmän pluralismia mie myös peräänkuulutan, esimerkiksi miksi joku Balkanin musa ei hyödynnä sitä niiden musiikkiperintöä. Sieltä tulee jotain hemmetin eurohumppaa, kaikki tuntuu olevan survottu samaan muottiin.
JANNE: Niin, kyllähän Euroviisukarsintojen myötä näkyvyyttä saa ihan kivasti, mikä sinänsä on bändille ku bändille ihan ookoo. Mut on kuitenkin ihan eri asia aatella tota hommaa siltä kantilta että istutaas nyt alas ja koitetaan kirjottaa kappale josta koko Eurooppa pitää - sitähän siinä pohjimmillaan haetaan - mikä on meille ihan vierasta. Palveluammattiin jos haluttais ni kai meikät kaupan kassalta tai jostain Tallinnan risteilyn iltapäivätanssien säestäjien tonteilta löytäs.
Kertokaapa hieman tulevaisuuden suunnitelmista?
KIMMO: Levyjulkkarikeikan jälkeen vois ottaa pienet.
OLLI: Levy ulos ja paljon keikkoja.
JANNE: Sitä samaa elostelua ku aina ennenkin paitti suuremmassa mittakaavassa. Uus levy on mielestäni helvetin vahva näyttö meiltä joten luulis että pitäs olla hyvät mahdollisuudet saada bändin yleispörinä ihan toiselle tasolle kotimaassa ja ulkomailla, kunhan saadaan se kajahtamaan oikeisiin korviin. Eli kassellaa syssymmällä, sama sekoilu jatkuu.
Sanokaapa lopuksi millainen drinkkisekoitus sopii nautittavaksi Day Eleveniä kuunnellessa?
OLLI: Pullo Hehkuviiniä, tai sit baarissa joku hiton kallis vanha viski, minkä pilaa jäillä.
KIMMO: Sleepwalkers-drinkki vois sisältää vaikka Odin-olutta, Jekkua ja kärpässieniä. Niitä myö otettiin studiossa.
JANNE: No mut totahan ei vissiin baarissa tarjoilla. Eli kärpässienet voi sit kuitenkin paikata sillä Hehkuviinillä. Sekin vie outoihin paikkoihin. Ja saattaa olla terveellisempää.
Day Elevenin sivuille!
JH
