"moshaaminen ja viulunsoitto ei ole ihan maailman helpoin yhdistelmä"


Lauri Tähkä & Elonkerjuu on vuosien varrella valloittanut Suomea sydän kerrallaan. Maailma On Renki-levyn myötä Pohjanmaan hurmos saavutti koko kansan mittakaavan. Tuore levy Tuhannen Riemua on Elonkerjuun lopullinen Final Countdown, levyä myytiin päivässä lähes 30000 kappaletta. Elonkerjuun viulisti Johanna Koivu kertoo Mesta.netin haastattelusssa mm. uuden levyn avainbiiseistä ja Sibeliuksesta. Mutta mikä on rytmimuna?





Mistä oma musiikkiharrastukseksi on lähtenyt liikkeelle ja miksi valintasi oli viulu? Oletko kansanmusiikin vai klassisen musiikin kasvatteja?

- Isäni löysi edesmenneen isoisäni viulun kesämökin vintiltä. Vaihtoehtoina olivat myös saksofoni ja harmooni, mutta viulu tarttui käteen. Viulu oli kai kevyin kantaa ja helpoin kunnostaa. Siitä sitten soittotunneille liian ison viulun kanssa, kyseessähän oli tietenkin aikuisten 4/4-viulu. Meikäläiselle natiaiselle olisi 2/4riittänyt, mutta eipä tässä helpoimman kautta olla ennenkään elämässä menty. Klassisella puolella aloitin ja lisänä tuli myöhemmin kansanmusiikkiharrastus.


Mainitse muutama suositeltava tai sinuun vahvasti vaikuttanut artisti tai musiikkiteos?


- Sibeliuksen koko tuotanto, erityisesti viulukonsertto LP-levyltäkuunneltuna isoista kajareista oli kovassa huudossa nuorena soittajanalkuna. Esikuvana oli myöskin viulisti Viktoria Mullova. Anssi Tikanmäen tuotantoa kuuntelin myös ahkerasti. Erityisesti Maisemakuvia Suomesta, kun musiikinopettaja oli koulussa sitä soittanut. Myöhemmin Lontoossa näin livekeikan My Life Story- nimiseltä bändiltä, joka hätkähdytti tunnelmallaan ja hulluine viulisteineen.


Onko musiikilla jokin suurempi tehtävä tai merkitys? Onko musiikki sinulle kumppani vai rakastaja?

- Musiikki on itseilmaisun väline. Suora tie sielun syövereihin ilman järjen väliintuloa. Sanoisin, että jos jompikumpi pitäisi valita, niin kumppani. Turvallinen mutta arvoituksellinen kumppani!


Lähtisitkö oopperamatkalle Savonlinnaan vain Kaustisiin kuuntelemaan kansanmusiikkia?


- Olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen. Lähtisin kyllä molempiin. Tällä hetkellä eniten tulee kuunneltua musiikkia, joka poikkeaa paljon soittamastamme musiikista. Aika harvoille keikoille
pääsee nykyään bändejä kuuntelemaan, kun on aina itse menossa. Toisaalta, keikkareissuilla pääseee näkemään sellaisiakin bändejä ja tapahtumia, mitä ei välttämättä muuten koskaan näkisi.


Onko sinulla suunnitelmia soolourasta? Miltä kuulostaisi Johanna Koivun soololevy? Ketkä olisivat kiekon vierailijat?


- Keskityn tällä hetkellä täysillä Elonkerjuuseen. Mutta jos soololevy olisi tekeillä, niin loppujen lopuksi sieltä varmaankin löytyisivät meidän bändin pojat soittamasta jos jonkinlaista helistintä. Niin, ja meidän monitorimiksaaja Harri soittaisi rytmimunaa!



Kuinka vaikea projekti oli aikoinaan sovittaa livetilanteessa viulua bändikokoonpanoon? Miten oma asemasi ja soittimesi asema on bändissä muuttunut vuosien aikana? Haluaisitko enemmän lauluvastuuta?



- Itse asiassa oli vaikeaa. Ja on joskus vieläkin. Viulua kun ei ole alunperin luotu rokkisoittimeksi. Pienetkin lämpötilan ja kosteuden vaihtelut vaikuttavat heti vireeseen. Eikä moshaaminen ja viulunsoitto ole ihan maailman helpoin yhdistelmä. Kitarat kestävät lavariehuntaa paljon paremmin kuin viulu. Minun soittimeni kiertää helposti eikä kestä kovin monia kolhuja. Olen tässä vuosien varrella kehitellyt omaa, tyyliimme sopivaa rokkiviulunsoittotapaa. Tämän kehityksen huomaa ehkä parhaiten verrattaessa vanhoja levyjä uusimpiin. Niin, ja myös tulevalta DVD:ltä. Vuosia kestänyt materiaalin keruu on vihdoin saatu päätökseen ja julkaistaan 28.11.


Mikä on parasta Elonkerjuussa? Näkyykö bändin jäseniä myös vapaa-ajalla?


- Bändikemiat toimii lavalla ja meillä on yhdessä tosi hauskaa. Jokaisella on lavalla oma tilansa ja roolinsa, joten kaikki pääsevät ilmaisemaan itseään niinkuin haluavat.






Millainen on tyypillinen Lauri Tähkä & Elonkerjuu-fani? Millaisia huomionosoituksia olet saanut faneilta?


- Meidän fanit ovat aika fanaattisia, hyvässä mielessä. He jaksavat kulkea perässämme paikasta toiseen ja ovat yleensä paikan päällä paljon ennen meitä. He jaksavat silloinkin, kun itsellä meinaa tihkaasta! On mukavaa olla keikalla kun lavan edusta on täynnä hymyileviä, iloisia ihmisiä. Lahjat ovat aina kivoja. Yleisö-Emma on suurin lahja mitä olemme faneiltamme saaneet. Ikuisesti särkevä viulistin niskakin on saanut lämmittimiä ja eteerisiä öljyjä ja palelevat jalat oikein kunnon Ainot. Kyllä kelpaa!



Edellisen levyn myötä saavutitte laajaa koko kansan laajuista suosiota, mitä muutoksia menestys on tuonut mukanaan? Joudutteko tekemään kompromisseja, ovatko murresanoitukset pian historiaa?


- Emme ole tehneet koskaan kompromisseja, eikä tehdä! Meidän oma keskinäinen toiminta on pysynyt hyvin samanlaisena. Biisejä tehdään niinkuin ennenkin ja aina yhtä huonoja juttuja kuulee keikkabussissa. Ulkoiset raamit ovat ehkä muuttuneet ja kuviot suurentuneet, mutta bändissä mikään ei muutu.



Mitkä ovat uuden Tuhannen Riemua-levyn omat suosikit? Saako viulu riittävästi puheaikaa?


- Avainkappaleena voisi toimia Kimpale Kultaa. Se on mielestäni levyn monipuolisin kappale ja tunnelma on siinä aika onnistunut. Rakasta Rintani Ruhjeille on omalta kohdaltani mielenkiintoisin soitettava. Siinä on päässyt repimään ja raastamaan viulunkieliä ja tuottamaan uusia sävelmahdollisuuksia.



Lopuksi murteella murtaen viesti Tähkä-faneille!


- Iso kiitos faniille ku käytte meirän keikoolla ja äänestätte meirän piisejä ratios. Ilman teikälääsiä ei meilläkään soitto soi! Pitäkää toisistanna huolta ja käyttäkää tuhannen riemua-kortonkia...


Teksti: J.A.Kaunisto
Kuvat: J.A.Kaunisto ja promo