Suomirockin kärkeä hätyyttelevä Happoradio on kasvattanut tasaisesti kuulijakuntaansa. Uusi Kaunis minä -levy viihtyykin myyntilistojen kärkipaikoilla.

Yhtyeen laulaja Aki Tykki kertoo Mesta.netin haastattelussa pitkän työrupeaman vaatineesta uutuuslevystä, kiertue-elämästä, peliriippuvuudesta ja suositun Hirsipuu-videon Alfred-koirasta.




Neljäs albuminne Kaunis minä näkee päivänvalonsa.
Miten levynteko sujui tällä kertaa? Tuottiko se tuskia?

- Kyllähän se taas tuotti. Sitä kun vääntää musiikkia niin että pyrkii koko ajan kehittymään, se vaatii ns. harmaalle alueelle menemistä. Sinne sumuun eksyy helposti ja sieltä oikealle tielle pääseminen vaatii paljon valvottuja öitä.

Missä asioissa Happoradio ottaa mielestäsi nyt edistysaskeleen?

- Yksinkertaisesti sanoen biisit ovat parantuneet - sävellykset ovat monimuotoisempia ja tekstit "syvempiä". Kaunis minä tuotettiin Vuosipäivän tavoin itse ja onhan tässä yhtä ja toista siitäkin puolesta toivoakseni opittu. Tavoitteemme oli jatkaa samalla linjalla kuin aikaisemminkin mutta tehdä rohkeampia ratkaisuja kuin aikasemmin, ja tässä mielestäni onnistuimme.


Mistä sinkkubiisi Hirsipuu kertoo?

- Minulle se on kappale riippuvuudesta ja kirjotin tekstin lähinnä mielessäni uhkapeliriippuvuus. Tosin kirjoitin sen tietenkin kierona itäsuomalaisena sellaiseen muotoon että kappaleen 'sinä' voi yhtä hyvin olla toinen henkilö, jokin päihde, korttipeli tai oikeastaan mitä hyvänsä. Tässä täytyykin mainita, että Hirsipuu-videossa Alfred kurkistaa Grand Casino Helsingin ovesta sisään kohdassa "yössä Mikonkadun sinun syleilyysi jonottamassa". Ai että me ollaan ovelia!



Onko kuhina yhtyeen ympärillä lisääntynyt edellisen levyn myötä? Käyko keikoilla enemmän väkeä ja niin edelleen?

- Kyllä näin voidaan sanoa. Eteenpäin ollaan menty tasaisesti koko ajan. Viime levyn Tavikset nosti meidät selkeästi seuraavaan kokoluokkaan ja HC-sää vakiinnutti paikkaamme siellä. Tuossa levyjen välillä julkaistiin vielä tuo Unelmia ja toimistohommia -single josta muodostuikin aika iso hitti ja sekin on tuntunut tuovan keikoille lisää väkeä. Kyllä me edelleen joskus törmätään näihin "ei tänne tuu taas ketään" -tilanteisiin, mutta onneksi kovin harvoin. Sitä paitsi nykyinen "ei ketään" on paljon enemmän kuin vaikkapa vuoden 2004 "ei ketään".

Happoradion ympärillä pyörii kuitenkin jo melkoinen sirkus. Mikä on tähän
mennessä koomisin tilanne johon olette joutuneet?

- Vaikeaa taas nimetä yhtä sitä koomisinta tilannetta, mutta ensimmäisenä mieleen tulee parin vuoden takainen Ski Expo -tapahtuma Helsingin Messukeskuksessa. Meillä oli edellisenä iltana basisti Jatun kolmekymppiset eli oli tietysti taas kaadettu johonkin aamuun asti. Keikan oli määrä alkaa muistaakseni klo 14 mutta kymmenen jälkeen aamulla pirahti orkesterilaisten puhelimet että soitto alkaakin jo klo 12. Eipä auttanut itku musiikkimarkkinoilla vaan raahauduttiin kukin mistälie ja ties missä kunnossa takseilla Messukeskukselle. Siellä huomattiin että vuodesta 2003 mukanamme kulkenut lihalaatikko oli jäänyt Jatun synttäripaikalle sisällään mm. bassorummun pedaali, kaikki piuhat, Haapasalon POD ja ties mitä muuta elintärkeää... keikkaa ei voida soittaa ilman laatikkoa. Joku sitä sitten lähti
taksilla säätämään ja monien mutkien jälkeen sai kuin saikin paikan omistajalta avaimet ja lihalaatikon noudettua. Keikka päästiin aloittamaan ajallaan! Näytimme ja kuulostimme varmaan aika hirvittäviltä, eikä asiaa auttanut lavan taakse viritetty videoscreen jolta keikkamme toistettiin oikein lähietäisyydeltä. Jotenkin siitä sitten selvittiin kuitenkin suht koht kunnialla. Keikan jälkeen jouduimme kiertämään parilla kojulla "promohommissa" eli jakamassa nimikirjoituksia lapsille joilla ei ollut hajuakaan keitä me olimme. Haistiin varmasti hirvittävälle ja itketti vaan koko ajan. Mutta
selvittiin!

Happoradiokin tunnetaa melko rasavillinä orkesterina. Mikä on nykytilanne? Oletteko rauhoittuneet, vai vieläkö jaksatte bilettää jokaisen keikan jälkeen?

- Häpeäkseni täytyy tunnustaa että vähän on päässyt meiningit rauhoittumaan. Tosin viime aikoina se on johtunut siitä, että suurimmalle osalle keikoista ollaan vaan ajeltu henkilöautoilla ja palattu keikan jälkeen Helsinkiin, mikäli keikka on ollut jossain max. 300 km:n päässä. Tuon lyhykäisen kevät-kesärundin aikana ei tuo orkesterin työtätekevä osasto ottanut juurikaan vapaapäiviä keikkojen takia, joten käytännön syistä toimittiin tämmösellä
virkamiesmeiningillä. Lisäksi semmonen on vähän hiljentänyt tahtia, että tässä iässä ei oikein tahdo pystyä soittamaan keikkaa jos on edellisenä yönä viettänyt kovinkin railakkaita riemujuhlia. Mutta lopuksi on todettava, että syksyllä kun taas lähetään oikein tosissaan tien päälle, niin eiköhän sitä taas tule riekuttua ainakin melkein entiseen malliin. On se vaan niin kivaa, ettei sitä malta nuilottaakaan!

www.happoradio.net

Teksti: Jouni Hirn
Kuva: SonyBmg