Viimeksi kulunut vuosi oli hiphopin. Seremoniamestarin kesällä 2000 julkaisema Omin Sanoin oli kautta aikain ensimmäinen varteenotettava suomenkielinen hiphop-albumi. Levyltä irrotetut singlet, Viesti ja Ihana Päivä pyörivät tiuhaan radio-deejiiden soittimissa. Sen jälkeen ovat biitit paukkuneet ja riimit singonneet niin monen uuden artistin toimesta, ettei perässä ole pysynyt.- Kyllähän tämä oli aika ihmeellinen vuosi ja älyttömästi oppi kaikkea uutta. Pitää olla tyytyväinen, koska lähdin tavallaan ihan vihreänä mukaan tähän musiikkijuttuun. Hyvä myös etten ole tullut kusetetuksi, eikä myöskään omaan päähän ole päässyt lirahtamaan nestettä. Moni muu on varmaan ollut kanssa aika pihalla, sillä tämähän on ollut uutta hommaa kaikille. Onhan myös aika harvinaista musiikin saralla, että pystymetsästä tulee joku jannu, jolle tarjotaan kolmen-neljän levyn diiliä. Enhän mä lähettänyt edes demoja levy-yhtiöön, kuin vasta pyydettäessä. Se varmaan johtui mun perussuomalaisesta vaatimattomuudesta, että enhän minä nyt mitään, naurahtaa Sere.
Ja riimiä riittää…
Tamperelainen Seremoniamestari on pistänyt taas Sanasta Miestä -albumilla lyriikat kansiin ja biitit kohdalleen. Tamperelaiskaksikko Skillstersin tuottaman levyn myötä käynnistyy myös levy-yhtiön lanseeraama, suomenkielisen räpin kakkoskierros. Kansipahviin painetut sanoitukset todistavat, että riimiä riittää. Mutta miten niitä oikein syntyy?
-Kokonaista biisiä ei synny kertaheitolla koskaan. Mä kasailen juttuja yhteen ja joskus niistä pätkistä tulee biisi. Jos ei, niin mä laitan sivuun tai heitän pois, mutta jos mulle tulee hirvittävä tarve tehdä jostain asiasta biisi, niin silloin tekstiä syntyy helpommin, Sere kertoo.
Eivätkö nuo riimit pyöri koskaan kiusaksi asti päässä? – Hyvää riimiä ei koskaan synny liikaa, siis tekstiä saa tulla liikaa, koska sitähän saa karsittua pois. Suosittelen sitä tapaa, että kirjoittaa perkeleesti tekstiä, josta sitten poimii ne helmet talteen, vinkkaa Sere.
Miehen mukaan, menestynyt debyyttilevy ei kasannut paineita kakkosjulkaisun valmisteluihin. Pidetäänhän Sereä lisäksi yhtenä suomalaisen raplyriikan keulahahmoista. – Heh, kuka pitää, no joku pitää. Kyllä nämä uudet biisit syntyivät aika pakottamatta, joten ei tullut sellaista pusertamisen tarvetta missään vaiheessa. Yksi asia mitä olen miettinyt on tuo räpin kuulijakunnan ikä, joka täällä Suomessa on aika nuorta. Välttämättä tälläisen 25-vuotiaan yhteiskuntatieteiden ylioppilaan jutut ei mene perille kaikkein pienimmille. Mutta en mä siitä huolimatta kirjoita millään muulla tavalla, kuin mikä tulee musta itsestään. Sitähän menis homma metsään jos rupeaisi kirjoittamaan jollekin tietylle ryhmälle, painottaa Sere.
Sanan voimaa
Kappaleessa Mikrofonitsekki ollaan huolissaan suomiräpin tulevaisuudesta. Siinä lauletaan, että vituttaa kun jengi ei tiedä miten vapaassa mikissä toimitaan. Biisissä muuten vierailee Kalkkilaivan Kapteeni alias Paleface.
Seren mielestä pelisäännöt ovat ajoittain hiphop-jengiltä hukassa. – Pitäs olla kaikille selvää, että sinne vapaan mikin iltoihin ei tulla pitämään omaa keikkaa, vaan tullaan leiskaamaan tuore verse(säe) kehiin tai sitten freestyleä, mutta ei ruveta pitämään mitään omaa showta. Battle on sitten täysin eri asia. Mut aika harvoissa biiseissä mä olen noin konkreettisesti puutunut mihinkään tiettyyn asiaan. Tuohan oli Karrin (Paleface) läppä ja kappale sai muotonsa meidän käymän keskustelun pohjalta, mutta eihän tuosta asiasta mikään suomi-räpin tulevaisuus ole kiinni. Sehän on vain pieni osa koko hommaa, toteaa Sere.
Levyllä vierailee Palefacen (olkoon nyt sitten Kalkkilaivan Kapteeni) lisäksi Herra Soppa & Hannibal Tulenkantajista, Silkinpehmee & Kivenkova sekä Idän Ihme & Supersankari. Mittava vierailijakaarti hahmottui Seren mukaan pitkälti kappaleiden ehdoilla. – Aika pitkälle mä mietin, että minkä biisin kukakin vieras esittää. On hyvä asia, ettei ole koko levyllistä pelkästään omaa läppää. Esimerkiksi tuon Pummi kappaleen kohdalla se toimi hienosti. Kun en löytänyt siihen omasta näkökulmastani tarpeeksi sanottavaa, mä katsoin, että Kontrastin tyyppien dialogimaisuus toimisi siinä kappaleessa hyvin, joten pyysin heidät mukaan. Tulenkantajat on taas mun pitkäaikaisia suosikkeja ja niiden Hyvät Naiset ja Herrat –biisi yksi kaikkien aikojen tiukimmista Suomi-biiseistä ikinä. Niiltä lähtee sellaista rentoa rataläppää.
Hyvältä näyttää
Sere suhtautuu hiphopin nykytilaan ja tulevaisuuteen varsin valoisin mielin. - Onhan tämä homma lähtenyt mahtavasti liikkeelle ja koko scene kehittyy kokoajan lisää. Lisäksi olen tyytyväinen alan sisäiseen keskusteluun, jossa pohditaan tämän musiikkityylin tulevaisuutta. Mutta en mä tätä ammatikseni alkaisi tekemään, enkä kovin monelle muullekaan sitä suosittele. Omaksi ilokseenhan tätä on alkanut tekemään, niin miksi sen sitten lopettaisi, jos vaikka leipää ei hommasta tulisikaan. Lauletaanhan Mitä Vaan –kappaleessakin; jos en levyi diilaakaan, niin silloin palaan demoihin, heittää Sere.
Live sekä lievemeininkiä
Parhaiksi keikkapaikoiksi Sere laskee klubit, vaikka onhan tosin festareillakin omat hyvät puolensa. – Kyllä tuosta esiintymisestä nauttii, varsinkin hyvän keikan jälkeen on tosi hyvä fiilis. Kyllähän se itsensä ylittämistä vaatii, koska mä olen jollakin tapaa hyvin ujo ihminen, Sere paljastaa. Kerropas tälläiselle ”rokkitollolle” millaista elämää niillä hiphoppaajien keikkareisuilla vietetään? – Heh..kyllä ainakin nämä maajoukkueklikin kanssa heitetyt reissut, joilla on ollut mukana mm. Flegmaatikot ja Idä Ihme & Supersankarit, ovat olleet aika rajuja. Kyllä siinä useampikin rokkibändi jäisi kakkoseksi. Pikkuhiljaa on lisäksi muodostunut sellainen hoppibändärien kunta, mutta kyllä mä jätän ne hommat enimmäkseen noille nuorimmille kolleille, myhäilee Seremoniamestari.
JH
