Vuonna 2004 debyyttialbuminsa Salaliittoteoria julkaissut rap-artisti Steen1 julkaisi levytrilogiansa kolmannen osan Runoja Kontrollihuoneesta maaliskuussa. Steen1 eli Seppo Lampela vastasi Mesta.netin kysymyksiin sähköpostilla. Puheenpartta on niin uudesta levystä kuin Suomen taloustilanteesta.



Hei Steen1! Julkaisit hiljattain kolmannen albumisi Runoja kontrollihuoneesta. Millaista palautetta olet saanut levystä?

- Pääosin palaute on ollut todella hyvää, on ollut paljon puhetta Steen1n parhaasta levystä. Sellainen se mun mielestä onkin. Levy ei aukene niin helposti kuin edelliset, joten vastaanotto on väliilä ollut hieman hämmentynyttä. Toisaalta mukavaa, ettei kaikkea hierota kasvoihin ihan saman tien.

Miten tuore albumi vertautuu aikaisempiin tuotoksiin? Mikä levyllä on paremmin kuin ennen, mistä olet ylpeä?

- Kaipa tässä kasvaessa oppii, mun mielestä levy on edellisiä parempi ihan kokonaisvaltaisesti. Ennenkaikkea olen kuitenkin ylpeä musiikista ja tuotannosta, niihin tuli panostettua ihan erityisen paljon. Se jopa näkyy nykyisissä haastatteluissa, nykyään multa jopa kysellään kysymyksiä itse musiikista! Parin aiemman pökäleen tiimoilta annetut haastattelut kun käsittelivät pääasiassa politiikkaa ja muuta ulkomusiikillista skeidaa. Jotain on tehty nyt oikein.

Levyn soundimaailma on hyvin orgaaninen. Syntyvätkö kappaleesi ns. jammailemalla? Vai miten?

- Valitettavasti jammailemaan ei päästy, mutta lähelle sitä kuitenkin. Tein alunperin biiteistä aihiot, joita annoin muusikoille (Basisti, rumpali, kitaristi, jne.) kuunteluun. He sävelsivät omat osuutensa siihen päälle, jotka sitten purkitettiin myöhemmin. Osa yhdessä, osa erikseen. Ehkä orgaaninen soundi selittyy myös sillä, että nykyään mulla on oma studio, missä saa rauhassa tehdä ja miksata musiikkia. (Samalla studiolla miksattiin Asan Loppuasukas.) Aiemmat levyni kun miksattiin makuuhuoneessa.

Levyllä kuullaan elämänmakuisia tarinoita ihmiskohtaloista ja rakkaudesta. Tunnistavatko ihmiset helposti itsensä teksteistä?

- Mä oon aina pitänyt mun puutteena kirjoittajana sitä, että mun biiseihin ei ole kovinkaan helppo samaistua tai astua sisään. Ei kukaan ainakaan erityisesti ole maininnut löytäneensä itseään mun biiseista, mutta tottakai toivon sitä.

Albumilla soitetaan myös pätkä punkkia. Mitä punk-projektillesi Spürmalle kuuluu?

- No vittu Spürman olisi tarkoitus kokoutua taas kesällä railakkaan soitannan merkeissä. Tällä kertaa bändin muihin paskiaisiin on pesiytynyt joku sellainen outo kunnianhimo, että biisit pitäisi muka säveltää ja sanoittaa ennen studioon menoa. Ihme touhua. Saa nähdä, miten saadaan aikataulut sopimaan, mutta into porukalla on kova.

Mitä musiikin tekeminen merkitsee sinulle vuonna 2009?

- Ehkä harkitumpien kokonaisuuksien kokoamista. Pyhimyksen "sailaisen maailman" vastaavana tuottajana toimiminen opetti paljon levykokonaisuukien tekemisestä ja oli todella mukavaa päästä soveltamaan oppeja käytäntöön. Spontaanius toisaalta kärsii, mutta toivottavasti tilalle on tullut jotain parempaa. Nykyään voi myös hyvillä mielin tehdä biisejä, joita ei tarvitse julkaista. Ihan huvin vuoksi.

Entä missä jamassa Suomi on, anno domini 2009?

- Urkintayhteiskunta elää, kasvaa ja voi hyvin. Siinä, missä yksilön oikeuksia rajoitetaan ihan itänaapurin malliin, yrityksille annetaan jatkuvasti enemmän vapauksia. Tekijänoikeudet siirretään tekijältä työnantajalle ja työajan tietoliikenne on suurennuslasin alla. Valitettavasti uusi lama todennäköisesti romahduttaa sosiaaliturvan rippeetkin, edellisesstäkään ei julkisella puolella koskaan toivuttu. Nyt keräillään uusliberalistisen politiikan hedelmiä ja rakennetaan resurssipohjaista yhteiskuntaa. Tulevaisuudessa kaikki ovat pätkäduunareita ja tarvitaan kovempia lakeja turvaamaan markkinat aikana, jolloin rehellisyys on vaihtunut herravihaksi. Mut onneksi "Huippumalli haussa"-sarjan uudet jaksot alkavat.

Tuliko talouden nopea taantuma sinulle yllätyksenä?

- Onhan siitä puhetta ollut. Kaupunginjohtaja Pajunen on hallituksineen leikannut Helsingin julkisia palveluita koko 2000-luvun ja perusteluksi kertonut, että kun se taantuma tulee, meillä on nyt leikatut rahat säästössä sitä hetkeä varten. Nyt paska osui tuulettimeen, mutta ei niitä rahojakaan kyllä ole.

Mikä sinusta tulee isona? Tulevaisuuden haaveita?

- Ei mulla ole erityisiä haaveita. Jos saan jatkaa musiikin tekoa ja kirjoittamista, niin hyvin menee. Kai mä alan olla sellaisessa pisteessä, mihin olen halunnut. Nyt toiveet pitää lunastaa ja tehdä duunit mahdollisimman hyvin. Ei tätä joka jätkällä ole mahdollisuutta tehdä, siitä pitää olla nöyrän kiitollinen.

Mitä on taiteilijan vapaus ja mitä se maksaa?

- Taiteilijalla on samat vapaudet kuin muillakin, ei enempää tai vähempää. Taiteilija vain etsii ja käyttää vapauden rajoja enemmän kuin nyt vaikka neuvolan täti. Siis ihan ammattimielessä. Ei taiteilijan vapaus oikeastaan maksa mitään, päinvastoin! Meidän duuni on houkutella seuraaja meidän puolelle, maanitella, vietellä, uhkailla ja käskeä. Sehän meidän duunissa onkin parasta. Ei esim. poliitikot voi tehdä samaa, koska käytännön maailmassa sillä on aina seurauksia. Taiteen maailmassa kaikesta voidaan nauttia seurauksitta. Se on uskomatonta, maailman kokoinen leikkikenttä.

Lue myös Runoja kontrollihuoneesta -levyn arvio!

www.steen1.com

Kuva: Marko Saarelainen
Teksti: Jouni Hirn