Rockin Suomenmestaruuden vuonna 2002 voittanut The Grammers vaikuttaa vahvasti tyylinsä löytäneeltä ja innostuneelta orkesterilta neljännellä albumillaan Mk III. Bändin retroileva 1970-ja 1980-lukujen säveliä kertaileva hard rock on muodollisesti pätevää ja fiilikseltään maukasta. Mesta.netin kysymyksiin vastaili The Grammersin keuhkomies Hannu Vainionpää ja juttua riitti niin ulkomaiden valloituksesta kuin maailman parantamisesta.



Uudesta albumista vokalisti nostaa vahvuudeksi kokonaisuuden. Levy sisältää junttaheavyrockia lempeän mahtipontisilla melodioilla ryyditettynä. "Jäävihän sitä on sanomaan, mitään tiettyä huippukohtaa, kun koko levy kuullostaa omaan korvaan kerrassaan mainiolta". Äänitykset tapahtuivat Lahdessa sijaitsevassa Kujalandiassa, jota Vainionpää kehuu surutta.

- miljöönä paikka oli todella loistava. Välitön, kotoisa tunnelma vallitsi äänityksiä tehdessä, tosin joissain biiseissä oli kohtia, jota joutui sahaamaan ja sahaamaan, ankaraan kiroamiseen asti.Pari viikkoa pohjien tekemiseen, viikko lauluihin, eli melko kivuttomasti. Pirun mukavaa oli!

Hyvän ja toimivan The Grammers-biisin resepti ja rakennusohje on kuulemma selkeä: Kivijalka jytkymään, kitarat ja kiipparit rullaamaan, päälle vähän korpin raakuntaa ja pari litraa sokerijuurikashikeä.

Kumpi on tärkeämpää The Grammersin kohdalla, 1970-vai 1980-luvun vaikutteet? Tuntuuko koskaan, että bändi on syntynyt väärälle vuosikymmenelle?

- Kyllä me olemme syntyneet ihan oikealle vuosikymmenelle, emme haluaisi olla missään muussa ajassa. Onhan se totta, että ihan tutuilla aineksilla tässä väännetään, mutta mitä sitten. Tätä me haluamme tehdä juurikin näin. Nuo molemmat vuosikymmenet ovat rockin saralla hienoja.

Mikä on The Grammersin asema tämän päivän musiikkimaailmassa? Kuinka hyvin saatte (omasta mielestänne) äänenne kuuluville?

- Olemme musiikkimaailmassa, kuin siisteissä bileissä, karkeita totuuksia töksäyttelevä, huonosti pukeutunut ukonkutale. Pikkuhiljaa olemme saaneet enemissä määrin ääntämme kuuluviin. Siitä saa varmaan kiittää pitkää ruohonjuuritason työtä ja sitä niin maar helskutin kuuluisaa, uskoa omaan asiaan.

Miten demokratia toimii The Grammers-nimisessä bändissä!

- Basistimme on diktaattori, joka kuorsauksellaan ja aamuäkäisyydellään rankaisee meitä poloisia. Meidän bändissä ruoska suutelee selkää...joka aamu ennen roudausta. Eräs tammikuinen aamuyö, jouduimme koko muu bändi ulos työntämään, täysin toimivaa, keikkapakuamme ylämäkeen, koska lämmitys oli asetettu liian kuumaksi. Ei tää aina hauskaa ole.

Toimitte taannoin Skid Row-naama Sebastian Bachin lämppärinä. Miltä vaikutti ison maailman meininki?

- En nyt tiedä tosta suuren maailman meiningistä. Herra Bach oli kyllä ihan mukavan tuntunen miekkonen. Semmonen jenkkimäisen iloinen, vähän kuin pikkupoika sokerihumalassa. Diivan elkeitä hänellä ei ollut. Keikka on aina keikka, ei se siitä kauheasti muutu. Kaikkensa on annettava.

Olette myös kiertäneet radiosuosikki Doom Unitin kanssa. Kuinka hyvin hard rock -hemmot tulevat juttuun grunge-tyyppien kanssa?

- Yhdessä tehdyt keikat ovat olleet todella toimiva paketti, mielestäni. Kaksi sopivan erilaista rock-bändiä. Hyvin olemme tulleet toimeen, perinteinen takahuone herja lentää ja nauru raikaa.

Esiinnytte helmikuun 20 päivä Turussa runo & rock -tapahtumassa. Miten runot liittyvät The Grammersiin?

- Täytyy kyllä myöntää, että runot eivät ainakaan toistaiseksi ole poikenneet Gramukoiden polulle. Runollisuutta bändissämme kyllä löytyy, ainakin rumpalin tukasta tai laulajan tuulenhalkojasta...

Kuinka paljon harmia ja mielipahaa aiheuttaa musiikin myynnin jatkuva lasku?

- Rehellisesti myönnän, että levynmyyntimme ei ole ikinä ollut mitenkään valtavaa. Ei se yleisen myynnin lasku ainakaan meitä haittaa, taloudelliselta kantilta katsottuna. Luotan siihen, että jos joku oikeasti pitää tai jopa rakastaa jotain bändiä, hän mielellään ostaa levyn. Toisaalta nyt kaikki musiikki on helposti saatavilla ja on varaa mistä valita. En yhtään ihmettele, miksi myyntiluvut laskee.

Mitä virityksiä löytyy ulkomaiden keikkalavojen suuntaan?

- Kontakteja on otettu, mutta mikään ei ole vielä täysin varmaa, joten enempää ei voi kertoa. Pyrkimys ulkomaille on kuitenkin selviö.

Miten The Grammers taistelee ilmaston lämpenemistä vastaan?

- Allekirjoittanut kävelee kaikki alle 7 km:n matkat( paitsi jos on alle -15 astetta tai sataa pirusti). Muutoin joukkoliikenteellä. Töpselit irti kotoa lähtiessä jne. Lukiessani uutisen, kuinka paljon sinkkumies masturboidessaan kaataa metsää vuoden aikana (vessapaperi,nenäliinat jne, aarimäärä oli shokeeraava), siirryin käyttämään "runkkuliinaa". Pesen liinan kerran viikossa. Mitä tahansa Äiti Luonnon vuoksi!

(Mesta.netin arvostelu The Grammersin MK III -albumista luettavissa täältä)

Teksti J.A.Kaunisto
Foto (promo) Petri Vilén