Stam1nan neljäs albumi heristelee lopuaikojen merkkejä kulutushysterian ja ilmastonmuutoksen vaivaamien nykyihmisten tulevaisuuden näkymiksi. Vaikka bändillä on sanottavaa, Stam1na ei suostu profeetaksi ja totiseksi totuuden torveksi - bändistä on turha odottaa Suomen virallista totuudenpuhujaa. Kansa ei myöskään ole hylännyt bändiä, Stam1na hakkasi HIMin kotimaan albumilistalla peräti kahteen otteeseen. Mesta.netin haastattelussa Antti "Hyrde" Hyyrynen kertaa lopunajan merkit ja paljastaa kantansa kansan mieliä kuohuttavaan tapahtumaan - Kuunkuiskaajat vai Eläkeläiset Euroviisuihin...



Viimeinen Atlantis herättelee huomaamaan ympärillämme olevan henkisen ja fyysisen paskan. Levyn mittainen tarina on aina raskas pala. Hyrden mukaan projektissa oli "vitummoinen "käsikirjoittaminen". Reilu 40 minuuttia musiikkia, sanoituksia ja kyseisessä tapauksessa vielä tarinaa ja (mieli)kuvastoakin piti saada oikeaan järjestykseen. Musiikin ja tarinan sovittaminen sujui vaivalloisesti mutta aikaisemmaksi harjoitukseksi voi mainita mm. Stam1nan UKK-levyn. Samoin Hyrden ammatillinen osaaminen av-puolelta ei ollut suinkaan haitaksi. Satusetä on satusetä.

- Ei vain voinut tehdä biiisejä, joita sitten olisi laiteltu nätisti peräkkäin ja juotu kaljaa. Lisäksi rinnalla tehtiin internet-markkinointia ja muuta vaivalloista kamaa... No, kannatti.

Mutta miksi nyt, mikä oli prosessin käynnistävä voima. Hyrde väittää sanoittajan (siis itsensä) tulleen elämänvaiheeseen, jossa oli nostettava katse omasta navasta ylemmäs. Ympäröivä todellisuus, globaalisti katsottuna, näytti Hyrden silmissä aikamoiselle jengiraiskaukselle.

Oliko vaikeaa tehdä levyä vakavasta aiheesta ilman saarnaavaa asennetta?

- Ei, sillä mielestäni levyllä käsitellyt aiheet ja tarinan hahmon "mielipiteet" ovat aivan tavallisen länsimaisen ihmisen mielipiteitä. Ei tässä mitään tieteilijöitä tai ennustajia olla. Ainekset on pöydällä, tavaraa on telkkari täynnä. Siitä vaan huutamaan.

Mitä ajattelivat levystä Sakara Recordsin tyypit?

- Pohjien äänityksissä käväisi ainakin Saikkosen Tuomo. Pientä kiemurtelua sohvallahan oli havaittavissa, tietysti koska materiaali kaikessa sekavuudessaan oli keskeneräistä ja ilman lauluja jne. Mutta täytyi vain luottaa visioon. Nyt sitten levyn valmistuttua ja, heh, myyntilukujen perusteella Sakara on varmasti erittäin tyytyväinen tilanteeseen. Harvoin sitä hakataan HIM levymyynnissä kahtena viikkona peräkkäin...

Pakkolasku-videossa otetaan maailman pelastamiseen humoristinen kanta, kuinka vakavissaan Viimeinen Atlantis on tehty?

- No miten vakavalta se levy kuullostaa...? Ihmiskunta hukkuu meriveteen, paskaan, saasteisiin ja rojuun. Eihän tuommoista ääripessimismiä voi videomuotoon saattaa enää tässä vaiheessa - tietysti halusimme pitää hauskaa ja tehdä jotain itseironista.

Onko ihmiskunnalla vielä mahdollisuuksia - uskotko ihmisten kykyyn ja haluun oppia ja sopeutua?

- Henkilökohtainen näkemys on melko optimistinen siinä, että ainakin osa porukasta tulee selviämään. Mutta eiköhän tässä ole ensin tulossa aika karut läksyt luettaviksi. Siitä sitten, hitaasti ja suurten rakennemuutosten kautta, myös päättävät elimet ja muut todella merkitsevät tahot lähtevät mukaan toimintaan. Mutta ei tästä kuivin jaloin selviä vittu kukaan.

Mikä/mitkä asiat saavat vihaiseksi?

- Ihmisen pohjaton typeryys ja läskiperseinen mukavuudenhalu.

Nouseeko Stam1na uuden levyn myötä älykkö-orkesteriksi?

- Ei nouse.

Kuinka suuri on leimautumisen vaara, onko Stam1na tästä päivästä lähtien virallisesti tiedostava ja poliittinen metalliorkesteri?

- Aivan sama. Tämä levy, kuten aiemmat, tehtiin juurikin samoilla henkisillä ja ruumiillisilla resursseilla. Ei tästä mihinkään muututa. Kaikki muutos on median ja markkinointikoneiston luomaa mielikuvitusta. Mutta meillehän se on aivan sama, teemme sitä mihin pystymme ja mitä PITÄÄ tehdä, omasta näkökulmasta.

Viimeinen Atlantis pitäisi esittää livenä kokonaisuudessaan, onko suunnitelmia?

- Emme esitä sitä kokonaisuudessaan. Emme osaa ja emme halua. Ainakaan nyt. Katsotaan sitten kun rahat loppuvat.

Miten demokratia voi ja toteutuu Stam1na-nimisessä yhteisössä?

- Hyvin. Juurikin nyt esimerkiksi käydään keskustelua sähköpostilla, että tehdäänkö suunniteltuna vapaaviikonloppuna kesällä sittenkin yksi spesiaali keikka vai ei... Jos enemmistö päättää vaikka, että syödään hatulliset paskaa, niin sitten on parempi vain ruveta rasvaamaan nivusia.

Mitä ajatuksia herätti HIMin tuoreen suurilla satsauksilla sorvatun albumin jääminen Stam1nan jalkoihin albumilistalla?

- Tarkoitat siis nyt jo toista viikkoa...? No onhan tämä varmasti monelle aika kova juttu. Ainakin kollegat ovat taputelleet selkään ihan huolella. Mutta kiitos tästä kaikesta kuuluu maailman parhaalle ostavalle yleisölle, eli Stam1nan faneille. Hyö tekevät meistä Suomen parhaan bändin.

Levy on kokonaisvaltainen teos, pajatso tyhjentyi ilmeisen perusteellisesti. Miten tästä eteenpäin - onko Stam1na uransa aallonharjalla?

- Tsunamin aallonharjalla? Eli tämän jälkeen voisi kuvitella, että maastoon jää vain muutama puu törröttämään ja hevosen ruho lilluu autonromun katolla... No katsotaan. Eiköhän myö vielä jotain keksitä.

Kuinka paljon keikkaa on riittävästi?

- Kunnes tulee mielisairaus, fyysinen stoppi tai kotiporukat lähtevät pois kotoa.

Millaisen maailman haluaisitte jättää jälkipolville?

- Koko yhtyeen puolesta en voi tietenkään puhua, mutta itse haluaisin nähdä tulevaisuudessa enemmän suvaitsevaisuutta. Jos näkee asian jonkun muun tai muiden osalta, niin osaa tähdätä pierunsa oikein.

Miten Stam1na itse osallistuu ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun?

- Ai onko jossain joku taistelukin...? Mie luulin että myö ollaan jo hävitty.

Kuunkuiskaajat valitiin Suomen edustajaksi Euroviisuihin - olisiko Eläkeläiset sopinut paremmin Suomi-kuvan kiillottajaksi?

- Olisi.

Teksti; J.A.Kaunisto
Kuva; Marianne Heikkinen (promo)

Viimeinen Atlantis arvostelussa!