Etelä-Karjalasta ponnistava rock-kvartetti Monsteriser julkaisi kevään korvalla kolmannen albuminsa Blessed to Breathe. Bändin rumpali Janne Hynynen vastailee seuraavassa Mesta.netin kysymyksiin.
 |
| Janne Hynynen rummut, Tommi Suonpää - basso, Miitri Aaltonen - laulu, kitara Antti Toiviainen. |
Hei Janne. Mitä bändille kuuluu juuri nyt?
- Oikein hyvää kuuluu. Saatiin uusi levy viimein tehtyä ja uunista ulos. Keikkohakin on riittänyt mukavasti pitkin alkuvuotta. Mikäs sen mukavampaa eli hyvällä sykkeellä mennään kohti kevättä.
Mitä mieltä olet uudesta albumistanne? Mikä siinä on toisin ja paremmin kuin
kahdella aiemmalla levyllä?
- Ollaan koko porukalla erittäin tyytyväisiä levyyn. Levyn yleisfiilis on jonkin verran positiivisempi kuin edellisillä albumeilla, ja biisit ovat melodilliseti aiempaa rikkaampia. Lähdettiin ihan tietoisesti karsimaan turhaa raskas-soutuisuutta pois ja hakemaan hieman positiivisempaa lähestymistapaa musiikillisesti ja myös sanoituksellisesti. Sävellyksiin ja melodillisiin koukkuihin paneuduttiin huomattavasti aiempaa enemmin. Mutta eihän tuo nyt mitään hilipati-heijjaa -matskua ole, mutta ei siellä ranteet auki koko ajan synkistellä. Väittäisin että levy on helpommin kuunneltavissa läpi, kuin aikaisemmat. Kitaristimme Antti Toiviaisen sanoin levyä kuunnellessa tulee fiilis, että jätkät vetää toinen jalka haudassa ja toinen monitorilla. Nyrkki kohti taivasta.
Levyn tekeminen viivästyi muutamia kuukausia. Oliko sen työstäminen vaikeampaa tai haastavampaa kuin ennen?
- Levyn viivästymiseen vaikutti monet asiat. Yksi oli se, että tämän hetkisestä levybisneksen alennustilasta johtuen levy piti tehdä periaatteessa omakustanteena. Ja tämä johti siihen, että Miitrin piti pistää oma studio pystyyn, jotta levy saataisiin ylipäätänsä tehtyä. Pohjia ääniteltiin Lappeenrannassa Astia-studiolla ja Imatralla Music brossilla, mutta suurin osa nauhoituksista ääntettiin Miitrin autotallissa eli Falcon Nest -studiossa.
- Suurin syy kuitenkin levyn viivästymiseen johtui kuitenkin taiteellisista syistä; Haluttiin vaan tehdä mahdollisimman hyvä ja iskevä albumi, jonka takana jokainen meistä pysyisi seisomaan ylpeänä ja ruoto pystyssä. Niin sävellyksellisesti, sanoituksellisesti kuin toteutuksellisestikin. Myös koko levyn äänitystapa oli erillainen kuin aikaisemmin. Nyt ei lähdetty tekemään biisejä ryppäässä, vaan kappaleet tallennettiin kahden-kolmen biisin erissä. Aika hidasta touhua, mutta sopi meille kuin nyrkki perseesen. Näin pystyttiin keskittymään huolellisemmin jokaisen biisin työstöön.
Millaisia asioita toivot uuden levyn myötä bändille tapahtuvan?
- Ainahan sitä toivoisi, että hommat edistyisi ja kuulijakunta laajentuisi. Nyt tämän levyn ympärillä on kyllä tuntunutkin sellaista positiivista pöhinää, että ihan kuin ihmisiä kiinnostaisi tämä meidän harrastustoiminta hieman aiempaa enemmän. Mutta joo, toivon kaikkea noita. Mutta varsinkin lisää keikkoja ja miksei myös ulkomaille.
Onko teillä jotain sanomapuolta? Millaisten asioiden puolesta Monsteriser
taistelee?
- No eipä meillä taida olla mitään selkeää sanomapuolta. Miitrin sanoitukset ovat yleensä sellaisia nykymaailman menoa tarkkailevan miehen hiljaisia kannanottoja. Tai ehkä mieluuminkin toteamuksia, että asiat ovat mitä ovat.
- Ja yleensä asioista, jotka tuntuvat jotenkin kieroilta tai vääriltä. Mutta yleisesti näen, että Monsteriser seilaa aidon ja teeskentelemättömän rock´n rollin lipun alla. Ollaan mitä ollaan, poseeraajat ja tv-formaattirokkarit voivat pitää tunkkinsa! Samoin internet -nillittäjät.
Mikä on Monsteriserin merkitys bändin soittomiesten jokapäiväisessä arjessa?
- Muiden puolesta en osaa varmasti sanoa, mutta uskon että bändi on meidän jokaisen mielessä joka päivä. Ainakin henkilökohtaisesti minulla se on arjessa mukana koko ajan, koska hoidan kaikki nettisivupäivitykset jne ja muitakin juoksevia asioita. Levyntekoprosessin aikana varsinkin Miitrillä bändi oli arjessa mukana vähän liiankin kanssa. Taisi mennä yöunet ja kaikki. Taide tuottaa tuskaa, heh!
Muun muassa Leningrad Cowboysista ja Kaurismäen leffoista tuttu basisti Silu Seppälä näyttelee teidän Blessed To Breathe -musiikkivideolla. Miten saitte houkuteltua hänet mukaan?
- Siluhan on tuttu naama täällä Lappeenrannassa ja kitaristimme Antti Toiviaisen vanha kaveri. Houkuttelu oli helppoa; luvattiin parit kaljat niin ukko oli remmissä. Ja hyvällä meiningillä olikin! Ammattilainen on aina ammattilainen, mies otti tilanteen haltuun. Silun ei tarvinnut kuin laittaa rooliasun päällensä, niin rooli oli välittömästi hallussa. Ja se pitää vielä lisätä, että Silun työmoraali on vankkumaton. Vaikka alkoholilla houkuteltiin mies mukaan, niin huikkaakaan ei ottanut ennen kuin päivän kuvaukset oli suoritettu. Hieno mies!
Miten paljon keikkoja on riittävästi?
- Itse voisin olla keikoilla vaikka jatkuvasti. Mutta esim tämä alkuvuosi on tuntunut aika hyvältä, kun joka kuukausi on ollut 3-4 keikkaa. Se jo riittää tuomaan tähän hommaan sellaisen fiiliksen että jotain tapahtuu ja homma etenee.
Montako kaljaa ennen keikkaa on liikaa rumpalille?
- Riippuu keikasta. Peruskeikalla noin 4 tuoppia ennen keikkaa on maksimi, mutta jos on keikkoja enemmin putkeen niin sitten saattaa käydä niinkin, että bisseä voi tissutella enemmänki pitkin päivää. Mutta pari tuntia ennen keikkaa pyrin aina juomaan vain vettä. Muutenkin meillä on bändi kesken sellainen periaate, että keikalla saa kyllä olla vähän hiprakassa, mutta se ei saa näkyä eikä kuulua. Se olisi yleisön aliarvioimista. Tosin hairahduksia on pari kertaa käynyt, mutta jokainen tietää omat rajansa.
Soitit Pronssinen Pokaali-yhtyeen riveissä jo 90-luvun puolivälissä. Millä tapaa suhtautumisesi musahommiin on muuttunut iän myötä?
- No ainakin turhat unelmat rock´n roll glamourista ovat aika tehokkaasti haihtuneet. Itseään ja tekemisiään ei myöskään ota enää turhan vakavasti. Kysymys on kuitenkin vaan rokin soittamisesta. Tätä hommaa tehdään sisäisestä pakosta ja jos joku muukin siitä tykkää, niin hyvä. Mutta jos ei, niin olkoon tykkäämättä. Kokemuksen kautta on myös huomannut sen, että tieto lisää tuskaa; Mitä enemmän tietää ja osaa, sitä paskemaksi soittajaksi itsensä tuntee. Tiedän kyllä arvoni ja sen että osaan, mutta aina vois olla parempi. Mutta kuitenkin tekniikkaharjoitukset jätän muille. Se on musarunkkareiden hommaa. Sitäpaitsi olen laiska. Treenaan vain sen, mikä on pakollista.
Mitä asioita ja tapahtumia bändin leirissä odotetaan tällä hetkellä kiivaimmin?
- Ei nyt erityisesti varmaan mitään kummempaa. Kevään keikkoja yleisesti ja toivottavasti niitä ilmaantuisi lisää myös kesälle. Itse odotan mielenkiinnolla tänään julkaistavaa listasijoitusta, tai siis sitä että onko sitä. Onko levyä ostanut kukaan muu kuin meidän iskä ja naapurin Pena? Nobody knows but Jeesus.
Kevät, kesä ja festarit alkavat olla käsillä. Mikä on Janne Hynysen
mielestä selvin kevään merkki?
- Lumen alta paljastuvat koiranpaskaläjät. Ja se että väsyttää koko ajan. Voisin nukkua päivät pitkät. Mutta auringon pilkahdukset nostattavat mielialaa, eikä vituta ihan jatkuvasti. Kunhan lumet sulaa niin kevät on kyllä ihan parasta aikaa ja ihmiset heräävät horroksesta. Kesällä on sitten kaikenmaaiman festarit ja kissanristiäiset, mutta mukavaahan se on. KT:n (Kotiteollisuus) kanssa niitä riittää tänä kesänä. Meidän bändissä ollaan Tommin kanssa ainoat, jotka viihtyvät festareilla vaikka ihan turisteinakin, mutta toivottavasti Monsteriser huolittaisiin kesällä joillekin festareille soittamaankin.
www.monsteriser.com
MySpace -sivut täällä!
Kuva: Riina Aarrekorpi
Teksti: Jouni Hirn
