Lauantai illan kääntyessä viihteen puolelle, alkoivat Tallinnan Vanhankaupungin muhkulakivimuurit heijastamaan muunkinlaista melskettä kuin virolaisten suosimaa disco-pauketta. Poltellessamme viimeisiä savukkeita jonkin sortin viiniravintolan edessä särökitaroiden soidessa vaimeana taustalla, tiesimme vihdoin löytäneemme perille. Täällä soi OIKEA musiikki!



Illan pääosien esittäjät, 75 prosenttisesti suomenruotsalainen porvaricorepumppu (kyllä, luit oikein) Bob Malmström sekä jo kovaa vauhtia sisällä rellestänyt Profane Omen saivat luvan päättää yhtyeiden kuusi vetoa käsittäneen Baltian-rundin puolityhjän Von Krahl -raflan kitusissa. Anarkisti-henkisen keikkajulisteen mukaan hybridimetallia louhiva Profane Omen oli korkannut "Baltian-neitsyyden" jo pari vuotta takaperin ja tälläkin kertaa reissusta oli muodostunut enemmän kuin mielenkiintoinen.

Williami Kurki: - Joo, tapahtuihan sitä kaikenlaista. Ihmisiä on tullut tavattua taas useista kansallisuuksista ja istuttua iltoja varsin erilaisissa paikoissa. Kaikki keikat menivät aivan nappiin ja jotenkin koko rundin yläpuolella on leijunut sellainen onnistumisen aura. Kyllähän sitä tietysti aina sattuu ja tapahtuu kaikkea pientä, kuten että joku kusee "epähuomiossa" venäläisten tullilomakkeiden päälle, tai että miliisit ryöväävät muutenkin persaukisilta muusikoilta keikkaliksankin, mutta ainakin näillä reissulla vastoinkäymiset tuntuivat vain vahvistavan porukan hyvää yhteishenkeä.

Jules Näveri: - Kuulimme paikallisilta metallitoimijoilta ja myös paikalliselta bändiltä, että Virossa vaivaa sama tauti, kuin Suomessakin, mitä tulee keikkoihin; ylitarjontaa on. Se on ikävä lieveilmiö, joka tulee eteen, kun joku juttu - kuten esimerkiksi metallimusiikki - saavuttaa tietyn tason, tulee ähky. Metallia tuutataan Virossakin nyt joka suunnasta ja yleisöä ei valitettavasti kaikille riitä, koska juttu on silti marginaalista, onneksi. Täälläkin alan toimijat ovat kuitenkin alkaneet tehdä asioita organisoidusti myös UG:ssa, joten uskon, että homma alkaa rakentua parempaan suuntaan sitä kautta ja yleisö alkaa pikkuhiljaa löytämään itsensä taas keikoille.


Kiertue toimi mainiona mahdollisuutena koe-ajaa pian ilmestyvän Destroy! -pitkäsoiton ralleja uusille korville sekä treeninä Suomen keikkoja silmällä pitäen. Doomahtavalla junttauksella käyntiin lähtävä Zombie Riders, glamrockin suuntaan kosiskelevalla kertsillä varustettu Wastehead sekä muuten vain kovasti nyyteille kenkivä Predator edustavat taattua PO-laatua, jonka rullaavuus hakee vertaistaan. Profanelle on muodostunut vuosien saatossa tietynlainen signature soundi, josta osa kiitos kuuluu varmaan Moonsorrowistakin tutulle miekan heiluttaja Ville Sorvalille, joka on istunut tuottajan jakkaralla kaikilla PO-täyspitkillä. Vai kuuluuko?

Williami Kurki: - Kyllä se meidän oma soundi on ihan meistä itsestämme lähtöisin. Ei sitä niille levyille millään pakolla voi tiettyyn suuntaan vääntää, jos haluaa hyvän lopputuloksen. Eikä me oltaisi kenenkään käskettäväksi suostuttukaan. Tämän levyn pääasiallinen tuottajahan on siis Mikko Herranen, joka on pitkälti vastuussa siitä, miltä Destroy! kuulostaa. Vaikka soundeja jonkin verran haettiinkin, se tehtiin kuitenkin sen kokonaisuuden raameissa, joka tämä bändi ominaissoundiltaan on, eikä sinne työnnetty mitään sellaista, jota me ei omaksemme koettu. Ville on enemmän nykyään sellaisen sosiaalisen tuottajan roolissa, kun on ollut mukana alusta asti. Villen tehtäviin kuului taiteellisten tulkintakeskustelujen lisäksi bassotulokkaan preppailu ja yleisen meiningin ylläpitäminen. Lauluja oli tuottamassa myös Hantun Aksu, joka myös nauhoitti Julesia tälle levylle.

Jules Näveri: - Annoin tällä kertaa itselleni vapaamman roolin kirjoittaa asioista, joita mieleen juolahti, enkä halunnut kirjoittaa sidotusti vain yhtä aihetta sivuten. Myös kieli päätyi mukavasti posken puolelle tarvittaessa, joten lyriikoihin mahtui näitä zombi, supernatural ja predator-elementtejä. Tottahan siellä löytyy vakavampaakin pohdiskelua Feed On The Wastedin ja Wasteheadin muodossa omalta osaltani ja Williami kirjoitti erittäin koskettavat sanat Acediaan. Pääpaino omassa lyyrisessä lähestymisessäni oli kuitenkin tulessa ja tappurassa ja yritin parhaani mukaan saada aikaseksi sellaista tervehenkistä uhoa, joka tästä bändistä tällä hetkellä huokuu. Se fiilis oli eniten läsnä kirjoittaessa ja aika selkeästi se myös sanoista näkyy esimerkikisi biiseissä A Force To Be Reckoned With ja Bound To Strive.

Jules Näveri.

Lavalla aina yhtä räjähtävä Profane Omen ei tingi tehoistaan oli yleisössä sitten kymmenen tai tuhat henkeä. Uskomattomalla piipulla siunattu Jules Näveri painaa menemään kuin Tasmanian Tuholainen konsanaan, ottaen poikamaisella karismallaan jokaisen paikalla olijan haltuun. Rumpujen takana irvistelevä eloveena-kolli Samuli Mikkonen pystyy soittamaan groovaavalla tyylillään monet suoriltaan suohon eikä keihäspari Williami Kurki-Antti Kokkonen showmies taitojakaan käy kiistäminen. Uutena tulokkaana linjastoon on pamahtanut varsinainen kaljujyyrä nimeltään Antti Seroff, jonka alkuun määräaikainen vakanssi alkoi bassotaiteilija Tomppa Saarenkedon poistuttua kuvioista.

Jules Näveri: - Viime syksyllä tuli selväksi, ettei miehen motiivit bändiä kohtaan olleet samaa luokkaa kuin muulla porukalla ja otettiin kissa pöydälle. Keskusteltiin asiasta tyhjentävästi kaikkien kesken ja Tomppa tuli siihen tulokseen, että on hänen ja bändin edun mukaista astua sivuun. Meillä ei yksinkertaisesti voinut olla tilannetta, jossa me nauhoitettaisiin elämämme tärkeintä levyä ilmapiirissä, jossa kaikki ei ajaisi täysillä eteenpäin. Tomppa ei missään nimessä aio musiikin tekemistä lopettaa, vaan hän jatkaa omia reittejään sinne missä hänen on hyvä olla. Tässä erossa ei ollut rokkenroll-dramatiikkaa ja edelleen ollaan hyvissä väleissä. Bändi on tämän muutoksen kautta entistä vahvempi.

Williami Kurki: - Joo, siis meillä kävi uskomaton tuuri tämän bassoasian kanssa, kun sitten jossain vaiheessa tajuttiin, että ollaan lähdössä tekemään levyä kahden kuukauden päästä, eikä bassottelijasta ole tietoakaan. Varasuunnitelmana meillä oli, että Ville soittaisi bassot studiossa, mutta siihen ei koskaan jouduttu turvautumaan. Lignellin Mikko Lahden Keskusmusiikista oli Samulille Seroffista maininnut, ja päätettiin sitten ottaa härkää sarvista, ja soitettiin Antille, josko sitä huvittaisi tulla kokeilemaan meidän kanssa soittelua. Ja sopihan se, mies veti uskomattoman suorituksen niiden kahden kuukauden aikana ottamalla biisit haltuun ja tuomalla oman soittotyylinsä osaksi PO:n musiikkia. Kaiken lisäksi Antti on helvetin hyvä tyyppi ja mukavaa seuraa. Vielä toistaiseksi Antti operoi vielä ikäänkuin prospectina, koska haluttiin, että uusi jätkä näyttää kaikinpuolin todellisen karvansa ja sitoutumisensa bändiä kohtaan, ennenkuin sitten vakijäsenen "tittelin" saa. Ollaan niin kauan tehty tätä samalla jengillä, että olisi ollut sen kaiken duunin väheksymistä lyödä jollekulle eteen valmis pöytä. Mutta kyllä tuo Seroff on kovaa vauhtia matkalla bändin kokonaisvaltaiseksi jäseneksi.

Williami Kurki.

Pieneltä lafkalta isolle ja pahalle Spinefarmille siirtynyt nelikko (tai viisikko, miten sen nyt ottaa) pukkaa uuden lättynsä pihalle 28.9 ja lähtee perään massiiviselle Suomi-turneelle. Nyt kun iso pyörä on pyörähtänyt PO-leirissä ja ammattitaitoinen henkilökunta hankittu hoitelemaan selustaa, mihin seuraavat vuodet tulevat villeimmissä unissanne viemään?

Williami Kurki: - Eipä tässä nyt mitään kovin villejä unelmia ole, tietenkin olisi hienoa päästä Suomen ulkopuolelle jollekin kunnon rundille, mutta mitään varmaa ei vielä ole tiedossa. Kunhan nyt saisi jatkaa hevin soittamista ihmisille ja jaksaisi kehittyä ihmisenä joka päivä edes piirun verran, niin mä uskoisin olevani tyytyväinen.

Jules Näveri: - Olisi loistavaa päästä kiertämään Eurooppaa ja muitakin mantuja. Jos saa pukinkonttiin toiveita heittää, niin mulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos Kvelertak ottaisi meidät seuraavalle rundille mukaansa. Uskoisin, että se paketti tappaisi kaikki ja veisi puutarhankin mennessään.



PROFANE OMENIN SUOMEN-KIERTUE:

8.10. Mikkeli, Naisvuoritalo
14.10. Lieksa, venue TBC
15.10. Lahti, Finlandiaklubi
21.10. Seinäjoki, Rytmikorjaamo
22.10. Tampere, YO-Talo, Lost In Music festival
28.10. Oulu, Teatria, Metalheim Festival
29.10. Helsinki, Nosturi, Metalheim Festival
3.11. Pori, Bar Kino
4.11. Jyväskylä, Lutakko
11.11. Turku, Klubi
12.11. Salo, Rockin’ Hood
16.11. Kuopio, Henry’s Pub
17.11. Kajaani, Balls
18.11. Oulu, Nuclear Nightclub
19.11. Rovaniemi, Grande
25.11. Kouvola, Rytmi-katti
26.11. Joensuu, Kerubi
1.12. Helsinki, DOM
3.12. Lahti, Torvi

www.profanenomen.net
www.bobmalmstrom.com

Teksti: Johnnie Cochran Jr.
Kuvat: Toni Salminen & Meeri Särkkä