R.E.M., Editors, The Disciplines 9.9.2008, Finnair Stadium, Helsinki


Allekirjoittaneen ensimmäinen R.E.M. –konsertti sujui kosteissa merkeissä. Hurjiksi äityneet luonnonvoimat eivät kuitenkaan onnistuneet pilaamaan nautinnollista konserttielämystä, jollaisen tämä pitkän linjan amerikkalaisorkesteri tarjosi. Viimeisen kerran tämän kiertueen puitteissa sadetakkikansaa lämmittelivät Editors sekä The Disciplines.




Entisen R.E.M. –jäsenen Ken Stringfellown kipparoima The Disciplines sekä brittiläinen Editors kuulostivat stadionin ulkopuolelle ihan kelpo orkestereille. Vallitsevasta ilmanlaadusta sekä illan pääesiintyjän valokuvaukseen liittyvien seikkojen vuoksi päätin jättää kaksi muuta aktia pelkän kuuntelun varaan. Jälkimmäisen orkesterin uusimmalta levyltä löytyy kelpo kappaleita. Nyt livenä kuullut Bones, An end has a start sekä Smokers outside the hospital doors kuulostivat myös konserttitilanteessa hyviltä.


Runsaat 9000 kuulijaa paikalle kerännyt R.E.M. rykäisi settinsä liikkeelle räväkästi. What’s the frequency, Kenneth? oli kysymys ja kansa tempautui heti kiitettävästi mukaan kohmelosta huolimatta. Uusimman levynsä myötä bändi on palannut takaisin rokimmalle linjalle ja esitti Helsingissäkin runsaasti kyseisen levyn materiaalia. Toisena kuultu Living well is the best revenge kuuluu albumin parhaimmistoon ja osoitti tarttuvuutensa myös livenä.



”I’m so sorry. We didn’t bring the rain”, totesi solisti Michael Stipe pahoitellen säätilaa. Basisti Mike Mills vakuutteli ääneen yleisölle, ja ehkä myös itselleen, että eihän stadionilla ole kylmä. Kitaransa keikan jälkeen ikävästi menettänyt Peter Buck uhmasi kaikin tavoin vilustumista esiintyen sukkasillaan. Vallitsevista olosuhteista välittämättä R.E.M. selätti ilmojen haltijan. Yhtyeen jämäkkä show sekä hienot kappaleet lämmittivät yleisöä, joka eli mukana parhaansa mukaan. Hämärässä orkesterin valoshow näytti upealta ja screeneillä tapahtui koko ajan.


R.E.M. esitti illan aikana myös harvinaisempaa materiaalia, mikä voidaan laskea selväksi plussaksi. Näitä olivat mm. Circus envy sekä Cuyahoga. Muutenkin yhtyeen settilista on vaihdellut kiitettävästi kuluneen kiertueen aikana. Pakollisia hittejäkin toki kuultiin ja ne saivat ansaitsemansa vastaanoton. The one I love oli hienoa kuulla myös livenä. (Don’t go back to) Rockvillessä lauluosuudet hoiteli Mills ja Losing my religionin aikana Stipe kävi ensimmäisen kerran tervehtimässä eturivin yleisöä.



Akustiseksi riisutun Let me inin jälkeen vauhti kiihtyi setin loppua kohden. Uuden levyn Horse to water sekä I’m gonna DJ piiskasivat armottomasti ja energisesti. Imitation of life päätti varsinaisen puolentoista tunnin osuuden. Onkohan hassua todeta, että tuskinpa R.E.M. oli jättänyt ketään kylmäksi? Mutta lisää herkkua oli luvassa. Lavan sivustan screenille tuli kuva paperilapusta, jolle kirjoitettiin ”Do you want some more R.E.M.?”. Tottahan toki yleisö sitä halusi.


Encoren aluksi Supernatural superserious rokkasi tehokkaasti. Kiertueen viimeisen yhteisen esiintymisen kunniaksi Orange crushin aikana lavalle saapui myös Editors viihtyen siellä parin kappaleen ajan. Monen fanin mieliksi Michael Stipe kävi vielä toistamiseen tekemässä tuttavuutta eturivin yleisöön. Yksi R.E.M.in tunnetuimmista ja hienoimmista kappaleista, Man on the moon, päätti kahden tunnin ja 27 kappaleen elämyksen.



Finnair Stadium osoittautui oivaksi keikkapaikaksi R.E.M.in kokoiselle yhtyeelle. Kauniimpana päivänä keikkakokemus olisi ollut täydellinen. Yhtye jätti itsestään miellyttävän ja positiivisen kuvan kaiken toimiessa moitteettomasti. Michael Stipe jutteli mukavia ja orkesteri tuntui nauttivan lavalla olosta. Uuden levyn myötä on menty oikeaan suuntaan joten toivottavasti näemme R.E.M.in lähitulevaisuudessa uudelleen maassamme.


R.E.M.in settilista:What's The Frequency, Kenneth?/Living Well Is The Best Revenge/Bad Day/So. Central Rain/Turn You Inside-Out/Circus Envy/Man-Sized Wreath/The Great Beyond/Hollow

Man/Cuyahoga/Accelerate/The One I Love/Ignoreland/1,000,000/Electrolite/(Don't Go Back To) Rockville/Losing My Religion/Find The River/Let Me In/Little America/Horse To Water/I'm Gonna DJ/Imitation of life//Supernatural Superserious/At My Most Beautiful/Orange Crush/It's The End Of The World As We Know It (And I Feel Fine)/Man On The Moon


Teksti ja kuvat: Petri Kipinä