Korpiklaani, Metsatöll - 26.3.2008, Turun Klubi

Korpiklaanille löytyy kysyntää myös ulkomailla.

Vuoden alussa muun muassa Helsingin Tavastia ilmoitti aikaistavansa arkikeikkojensa alkamisaikaa. Tämän sanottiin olevan artistien toive eikä maksavalla yleisölläkään ollut mitään tätä vastaan. Myös turkulaiset paikat Klubin johdolla ovat ilmoittaneet toimivansa vastaavalla tavalla. Pääesiintyjän pitäisi olla lavalla viimeistään iltakymmeneltä. Tämä ei ole kuitenkaan toteutunut, lupauksista huolimatta. Helsingin tilannetta en ole päässyt tarkistamaan mutta Turun Klubilla lähes joka ainoa keikka viikolla on jäänyt kesken. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista roikkua ulkona yömyöhään kun on pakko nousta ylös puoli seitsemältä aamulla.

Aikataulut eivät pitäneet keskiviikkonakaan sillä kellon viisareiden osoittaessa iltakymmentä lavalle nousi illan ensimmäinen esiintyjä Korpiklaani. Aikatauluongelmat eivät mitenkään vähennä yhtyeen musiikillista laadukkuutta, joka tuntuu pysyvän korkeana levy toisensa jälkeen. Wooden pints pisti paikalle tulleen yleisön välittömästi tanssimaan iloisen pelimannihenkisen folk-metallin tahtiin. Näinä ilmastonmuutoksen aikoina, jolloin kunnon talvikin tulee vasta hetkeksi maaliskuussa, on mukavaa, että on olemassa tällaisia luonnon voimasta energiansa ammentavia yhtyeitä. Lapin lumo ja mystiikka ovat vahvasti esillä sekä mukana yhtyeen kappaleissa ja imagossa.



Korpiklaanin humppametalli tuo mieleen hengenheimolaisia myös metallimusiikin ulkopuolelta. Flogging Mollyn railakas irkkupunk on villinnyt suomalaisia tämän tästä. Korpiklaanin uusi materiaali ammentaa vahvasti vaikutteita kansamme perinnemusiikista viulun sekä haitarin soidessa iloisesti. Hauskanpito kuuluu olennaisena osana bändin musiikkiin mikä näkyi leveinä hymyinä sekä railakkaana meininkinä Klubin lavalla. Cottages & saunas toi mieleen nykyaikaisen, päivitetyn jenkan tukkimieskämpän tuvassa. Pelimannit soittavat tukkijätkien tanssiessa. Virvokkeita unohtamatta.

Suomeksi sekä englanniksi laulettu materiaali kulkevat sulassa sovussa Korpiklaanin tuotannossa. Klubillakin kuultu Paljon on koskessa kiviä löytyy uudelta Korven kuningas – levyltä. Erittäin suomalainen kappale nimeltään ja poljennoltaan osoittautui sekin livetilanteessa mielettömän toimivaksi. Kuten niin moni muukin yhtyeen kappaleista. Orkesterin asennetta ja lavatyöskentelyä katsellessa ei ihmettele lainkaan myös ulkomailla nautittavaa suosiota. Korpiklaanin musiikista saa hyvän mielen musiikillisen tsunamin vyöryessä vastustamattomasti kuulijan tajuntaan.

Hyvää mieltä ja iloisuutta nähtiin Happy little boozer – kappaleen aikana kun kaksi ei niin pienikokoista ryypiskelijää kutsuttiin lavalle mukaan ilonpitoon. Kaikki kunnia näille kahdelle herralle, jotka jaksoivat temmeltää koko keikan ajan alusta loppuun. Tasokkaan setin päättäneen Hunting songin jälkeen oli aika kerätä poronsarvet lavalta. Laulaja/kitaristi – Jonnen vuolaat kiitokset yleisön suuntaan tulivat suoraan sydämestä. Turku oli mieluisa paikka soittaa. Yleisökin tuntui pitävän kovasti näkemästään ja ilmeisesti osa oli tullut katsomaan vain Korpiklaania. Itseni oli tarkoitus katsastaa myös Metsatöll mutta kuinkas sitten kävikään…

Korpiklaanin settilista: Wooden pints/Korpiklaani/Cottages & saunas/Tuli kokko/Kipumylly/Keep on galloping/Pellonpekko/Journey man/Paljon on koskessa kiviä/Happy little boozer/Hunting song



Lähemmäs puolta kahtatoista aloittanut Metsatöll (kuvassa) on äärimmäisen kiinnostava yhtye. Poikkitaiteellisuuttakin Eesti Rahvusmeeskoorin kanssa esiintymällä ja Veljo Tormiksen materiaalia esittämällä harrastanut virolaisyhtye on juuri julkaissut uuden levyn Iivakivi. Lihan himoihin viittaava nimi esittelee hieman uudistuneen yhtyeen tuttuja elementtejä unohtamatta. Vahvat etnovaikutteet ovat edeleen mukana ja lahjakas Lauri Õunapuu hallitsee useammankin eri perinnesoittimen soiton.

Laulaja/kitaristi Markus Teeäär tervehti äärimmäisen kohteliaasti yleisöä ja totesi Metsatöllin soittavan ensikertaa Turussa. Tämän vuoksi hän epäili kaikkien kappaleiden olevan uusia yleisölle mutta se ei pitänyt paikkaansa. Ihmiset ottivat yhtyeen hienosti vastaan. Uuden levyn nimikkobiisi potkaisi keikan komeasti liikkeelle. Merehunt ja Hetk enne lahingut samalta levyltä jatkoivat samaa rataa jonka jälkeen kuultiin viimeisin sinkkubiisi Veelind. Lauri totesi yleisön voivan laulaa mukana ja niin olisin minäkin tehnyt mielelläni. Viimeinen bussi kotiin ei kuitenkaan odottele joten oli pakko poistua jälleen kerran kesken kaiken yön pimeyteen.

Metsatölliä olisi kuunnellut kernaasti pidempään. Musiikista nauttii huomattavasti enemmän kun ei tarvitse koko ajan vilkuilla kelloa. Näin ollen toivoisin Klubin parantavan tässä suhteessa palveluaan. Ilman parannusta nettisivuilla ilmoitettavilla alkamisajoilla ei ole mitään merkitystä. Korpiklaanin ja Metsatöllin ei tarvitse nyt nähdyn perusteella parantaa juuri missään. Se on siinä!

Teksti ja kuvat : Petri Kipinä