Voittajaksi selviytyi turkulainen The Friend. Kuva Miina Ruokonen

Finnish Metal Expon ja abiristeilyjen täyttämänä viikonloppuna järjestettiin myös Alkupiste-tapahtuma Seinäjoen Rytmikorjaamolla. Samanaikaisista tapahtumista huolimatta kaksipäiväinen Alkupiste keräsi kuitenkin kiitettävästi kävijöitä kuulemaan provinssikeikasta kilvoitelleita kuutta bändiä, sekä pääesiintyjiksi hankittuja 51 Koodia ja Hardcore Superstarsia.

Alkupiste toteutetaan vuosittain Seinäjoen Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opiskelijoiden ja Seinäjoen Elävän musiikin yhdistyksen yhteisprojektina. Kolmannen kerran järjestetty tapahtuma on saanut hyvän kodin liki 1000- paikkaiselta Rytmikorjaamolta, jonka tilat ovat otolliset niin lava, kuin kuvausjärjestelyidenkin toteuttamiseen. Klubille oli sijoitettu kaksi screenia, joista hieman syrjemmässäkin istuskelleet saattoivat seurata lavan tapahtumia reaaliajassa. Tämän ansiosta edes Wallu Valpion tutun sekavat juonto-osuudet eivät onnistuneet varastamaan päähuomiota lavalle kiivenneiltä muusikoilta.

Yli 300 bändin seasta perjantain semifinaalivaiheeseen oli valittu 6 bändiä: Downstone, Edvard, Enthrope, The Friend, Grand Manoeuvre ja Lintu, joista jokaisella oli perjantaina 15 minuutin soittoaika. Tästä joukosta valittiin kolme lauantain finaalivaiheeseen, jonka jälkeen paikalle kutsuttu raati valitsi bändin, joka voitti keikan ensi kesänä 30-vuotisjuhliaan viettävään Provinssirockiin. Vaikeiden päätösten takana olivat Provinssirockin promoottori Juha Koivisto, Sam Agency Oy:n keikkamyyjä Mira Koponen, artisti Pauli Hanhiniemi sekä Fullsteam Records Oy:n tuotantopäällikkö / A&R Niko Kangas. Tuomareiden rooli päätöstä lukuun ottamatta oli varsin mitäänsanomaton. Jokaisen esiintymisen jälkeen raadin jäsenet saivat puheenvuoronsa, jossa toistuivat kerta toisensa jälkeen ympäripyöreydet ulkonäöstä, musiikkityylistä ja vaikeudesta erottua massasta. Näistäkin huolimatta lauantain finaaliin valittiin Enthrope, The Friend ja Lintu.


Perjantain loppuilta kului kuunnellessa 51 Koodia. Tehosekoittimen tarinan loputtua maamme musiikkikartalla on ollut tilausta suomenkieliselle rockille. Tätä kysyntää täydentämään nousi hittiputkeen muun muassa Uniklubi ja 51 Koodia. Näistä himmeämmällä liekillä edelleen loimuava 51 Koodia oli Seinäjoen illassa vaikean tehtävän edessä. Yleisöä oli raahautunut klubin avaraan tilaan suhteutettuna varsin vähän, vaikka Hannu Sallisen johdolla lavalle marssinut nelikko saikin luotua aavistuksen meteliä varsin nuoren oloiseen faniryppääseen. Illan seitsemäs esiintyjä ei sen sijaan musiikillaan onnistunut vakuuttamaan faniensa lisäksi montaakaan paikallaolijaa. Radiohitit, kuten Kauas ja Kahleet olivat ainoat, jotka erottuivat valitettavan yksipuolisen materiaalin seasta. Kun tämä yhdistettiin ajoittain pauhanneisiin naurettavan ylilyötyihin taustanauhaviritelmiin, oli nähdyn ja kuullun yhdistelmä ajoittain rockyhtyeelle turhan huvittava. Lauantaille jäi siis paljon odotettavaa.

Toisena päivänä provinssikeikasta kilvoitelleiden yhtyeiden soittoaika oli venytetty 25 minuuttiin esiintyjää kohden, jonka ansiosta yleisö ja tuomaristo saivat bändeistä paremman kokonaiskuvan. Finaaliosuuden ja tuomarien vaivaannuttavien latteuksien jälkeen oli vuorossa neljännen Suomen keikkansa neljän päivän aikana esittänyt, myös kesän 2008 Provinssirockiin saapuva ruotsalaiskvartetti Hardcore Superstar. Ruusukuosiin täytettyä lavaa oli saapunut ihmettelemään arviolta kolminkertainen määrä kuulijoita perjantain kävijämäärään verrattuna. Hardrockin maneerit yhtyeellä ovat ainakin hallussa, sillä yleisöä huudatettiin useampaan otteeseen vaihtelevalla menestyksellä. Energisesti ja genren musiikillisia ja sen ulkopuolisia piirteitä hyväksikäyttäen Hardcore Superstar raastoi itsestään ja yleisöstä kaiken ylimääräisen energian. Bändin suurin ongelma on, että jo ensimmäisen kappaleen aikana kuulee seuraavan tunnin tapahtumat. Tämän vuoksi mielikuvat uuden, Dreamin' In A Casket- albumin kappaleista jäi varsin hatarat mielikuvat. Eniten huutoa saivat aikaan yhtyeen nimikkoalbumin kappaleet Wild Boys ja We Don't Celebrate Sundays.

Hardcore Superstarsin jälkeen oli tuomariston aika esitellä päätöksensä. Voittajaksi selviytyi turkulainen energistä poprockia esittänyt The Friend, joka kuvaili videopuffissa itseään Suomen nynnyimmäksi bändiksi. Musiikki oli kuitenkin varsin kaukana nynnyilystä. The Friendin groovaava riffittely ja Anders Vuorimaan vahva laulu tekivät reportteriinkin vaikutuksen, eikä yleisöstä kuulunut pahemmin vastaväitteitä voittajan julistamisen jälkeen. Mieleenpainuva oli myös oululainen Downstone, jonka rockin ja heavyn sekoitus on piristävää kuultavaa deathin ja thrashin kissankulta-aikana. Bändikilpailussa semifinaaliin selviytyneiden ollessa varsin tasokkaita, heräsi ainakin allekirjoittaneelle kysymys, kuinka perjantain ja lauantain viimeiset esiintyjät olisivat kilvassa pärjänneet?

The Friendin iloiset ilmeet muuttuivat ihmetykseksi, kun paikalle kaarsi amerikkalaisen poliisin kulkuneuvo sheriffeineen, joka korjasi railakasta viikonloppua odottaneet raadin edustajat yllättävän hyvin juhlimiseen soveltuvaan virka-autoon.

Teksti: Teemu Salo