Viikate
17.4.2010, Turun Klubi

Viikatetta voi huoletta kutsua orkesteriksi, jonka jäsenten tukka kasvaa ja muukin karvoitus lisääntyy sitä mukaa mitä useamman levyn he julkaisevat. Mikä tärkeintä, myös julkaisujen tyyli ja laatu säilyvät hyvänä kerta toisensa jälkeen. Turun Klubi oli viimeistä paikkaa myöten täynnä kun ”Älyköt Epsanjassa” –kiertue saapui Auran rannoille. Viikatteen kanssa yhdessä kiertänyt The Souls oli joutunut perumaan esiintymisensä sairastapauksen vuoksi joten lauantaina päästiin heti itse asiaan.


Nykyisin näyttää siltä, että myös naispuolinen yleisö on löytänyt Viikatteen. Nimittäin sen verran moni vastakkaisen sukupuolen edustaja lauloi kappaleiden mukana samalla kun käsi takoi rytmikkäästi kohti kattoa. Kaiken kaikkiaan yleisön kirjo Turussa oli mukavan monipuolinen. On tietysti mukavaa, että yhä uudet kuuntelijat ovat löytäneet yhtyeen listamenestyksen johdosta. Viikate on kulkenut pitkän tien keikkailemattomasta ja encoreja kaihtavasta kulttiyhtyeestä koko Suomen suosikiksi.

Tuttu Haaskalinnut saalistaa toimi introna kun itse orkesteri asteli Klubin lavalle. Kättelyjen jälkeen setti rykäistiin liikkeelle mainiolla instrumentaalilla Routaisten peltojen pehtoorit. Viikatehan on uransa aikana julkaissut lukuisia toinen toistaan parempia instrumentaalikappaleita. Uusin kokopitkä Kuu kaakon yllä jatkaa puolestaan tuttua, laadukasta linjaa bändin levytysten sarjassa. Kolmantena kuultiin tuon levyn tarttuva avausraita Elämä kuin. Viikate alkaa olla yhtyeenä siinä tilanteessa jossa sillä on koossa varsin kattava kokoelma kappaleita joista valita kulloinkin soitettavat. Usean kerran yhtyeen nähneenä täytyy todeta, että settilista on vaihdellut kiitettävän usein.


Äärimmäisen viihdyttävänä esiintyjänä tunnetun orkesterin valovoima ei piile pelkissä hyvissä kappaleissa vaan soppaan lisätään aina mausteeksi myös muutama enemmän tai vähemmän loistelias vitsi. Tässä taitolajissa Viikatteen keulahahmo Kaarle on osoittautunut suoranaiseksi kyvyksi. Tällä kertaa häneltä ja kitaristi Arvolta kuultiin tarinaa niin ruotsalaisten ja suomalaisten kitarankielten taistelusta (voittajaksi selviytyi kampi) kuin kolmesta kuulovammaisesta miehestäkin. Takaajan taakkaa Kaarle pohjusti tarinalla kuudentoista salmarin tilaajasta. Maksu on aina luoton puolelta.

Kuolleen miehen kupletti oli jälleen tuttua yhteislaulua. Kyseinen kappale on mielestäni eräs bändin parhaista. Edellä mainitun Takaajan taakan lisäksi viimeisimmältä Linna Espanjassa –ep -levyltä kuultiin noin setin puolivälissä Eräs kaunis päivä. Toki kyseinen kappale löytyy myös uusimmalta kokopitkältä. Tämän jälkeen tehtiin lyhyt aikamatka menneeseen. Kaarle kyseli kuka oli aikoinaan ollut katsomassa Viikatetta Kårenilla? Löytyihän näitä, itsekin olin mielestäni silloin paikalla. Alakulotettuja tunnelmia oli noihin aikoihin bändin suurin hitti ja hyvin se toimi vieläkin.


Tunnelma pysyi kohdallaan loppuun asti. Yleisön riehakas meininki nosti hymyn orkesterin jäsenten huulille. Setin loppupuolella kuultuun kappaleeseen Viina, terva & hauta on Kaarle onnistunut luomaan jälleen yhden hienon kielikuvan ihmiselon ja parisuhteen kiemuroista: ”Niin metsä vastaa kuin pata kattilaa soimaamme toinen toista ja unohdamme tulta kohentaa”. Näinhän se on. Olen aina pitänyt herran tyylistä sanoittaa sekä Viikatteen imagosta, jossa ammennetaan isolla kädellä vanhoista suomi-filmeistä ja nostalgiasta.

Hallamaat päätti varsinaisen setin jonka jälkeen orkesteri palasi vielä lavalle peräti neljän biisin ajaksi. Nykyisin Viikatteella on jopa varaa jättää sellainen hitti kuin Uurastaja encoreen. Illan viimeisenä kuultiin Kuu kaakon yllä jonka jälkeen kelpasi poistua yöhön. Hauskan ja hikisen keikan jälkeen ei edes pieni sade voinut latistaa tunnelmaa. En nyt äkkiseltään muista monesko kerta tämä oli kun kouvolalaiset näin lavalla. Mutta ei varmasti viimeinen. Still going strong!!


Viikatteen settilista: Haaskalinnut saalistaa/Routaisten peltojen pehtoorit/Elämä kuin/Ajakaa!/Leimu/Ei enkeleitä/Takaajan taakka/Kuolleen miehen kupletti/Kerran/Eräs kaunis päivä/Alakulotettuja tunnelmia/Tie/Korpi/Tanssi/Viina, terva & hauta/Pohjoista viljaa/
Hallamaat//Yökunnaat/Uurastaja/Hallamaatuska/Kuu kaakon yllä

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä