Mariza
26.4.2010, Finlandia-talo, Helsinki

Fadon kapinalliseksi kutsuttu Mariza on vieraillut Suomessa lähes vuosittain vuodesta 2003 lähtien. Maanantaina tämä uusia tuulia fadoon tuonut upeaääninen laulajatar täytti jälleen Helsingin Finlandia-talon viimeistä penkkiä myöten. Marizan suosio on Suomessa vakaalla pohjalla ja hänen levyjään on myyty eniten juuri täällä Portugalin jälkeen.

Fadon perinteitä ulkonäöllään, esiintymisasuillaan ja liikkuvalla esiintymisellään ravistellut Mariza oli eittämättä vaikuttava näky noustessaan Finlandia-talon lavalle. Muodikkaaseen, pitkään hameeseen pukeutunut laulajatar vangitsi yleisönsä heti ensitahdeista lähtien. Hänen sielukas ja ainutlaatuinen äänensä ei nimittäin jätä ketään kylmäksi. Glamouria hehkuva olemus ja karismaattinen lavaesiintyminen yhdistettynä valojen ja varjojen leikkiin tuntui hypnotisoivan yleisön koko kaksituntisen ajaksi.


Mariza pahoitteli sitä, että ei osaa suomea. Muutamat peruskohteliaisuudet laulajattarella ovat kuitenkin hallussa. ”Tervetuloa” hän totesi selkeästi ensimmäisen juttutuokionsa aluksi. Nainen kiitteli yleisöä siitä, että nämä olivat tulleet kuuntelemaan häntä ja halusivat ymmärtää hänen musiikkiaan. Marizalta on myös kysytty miksi hän on niin suosittu juuri Suomessa. Tämä ei ollut osannut kertoa syytä siihen. Pohtimalla omia tuntojani voin varmasti kertoa syyn kaikkien suomalaisten suulla. Fadossa on sitä samaa haikeutta ja melankolisuutta jota löytyy meidän omista iskelmistämme. Sen vuoksi se vetoaa suomalaisiin. ”Kiitos paljon” totesi Mariza juttutuokionsa päätteeksi saaden yleisöltä raikuvat aplodit.

Monet Marizankin esittämistä fadoista on sävelletty runoilijoiden teksteihin ja näitä laulujen aiheita ja tarinoita hän kertoili yleisölle. Mainitsipa hän jopa itsekin lukevansa juuri runoutta hyvin paljon. Iso osa konsertissa kuulluista kappaleista edusti hitaampaa ja mollivoittoisempaa fadoa. Näistä edukseen erottui mm. aina yhtä pysäyttävä Meu fado meu. Nopeatempoisemmista kappaleista ehdoton helmi oli uudelta Terra- levyltä löytyvä Rosa branca. Marizan taustamuusikot olivat erittäin ammattitaitoisia. Erityisesti kahden kitaristin ja huikean soolon esittäneen rumpalin työskentelyä oli ilo katsella ja kuunnella.


Vaikka Mariza ei suomea niin hyvin osaakaan on hän kuitenkin ilmeisen kielitaitoinen. Finlandia-talon yleisöstä löytyi kyselemällä yllättävän monen eri maan kansalaisia. Heidän kanssaan Mariza kommunikoi ainakin ranskan, espanjan ja italian kielillä. Hän muisti myös mainita erään tärkeän asian. On aivan sama mitä kansallisuutta tai uskontoa edustat. Tärkeintä on musiikki. Se yhdistää. Mariza halusi myös yhdistää itsensä esiintyjänä yleisöön. Hän totesi itsensä ja kaikkien paikalla olijoiden olevan ystäviä keskenään ja kävi konsertin loppupuolella kättelemässä eturivin yleisön.

Hauskimpia olivat ne konsertin hetket kun Mariza yritti valaa itseluottamusta suomalaisvaltaiseen yleisöön. Nämä kun vastasivat hänen kysymyksiinsä kovin vaisusti ja hiljaa. Laulajatar kaipasikin lisää portugalilaista asennetta, isolla A:lla. Taputuksiin yleisö lähti Marizan kannustamana kiitettävästi mukaan mutta aivan konsertin loppupuolella ei edes kannustus saanut ihmisiä tanssimaan ja laulamaan. Jälleen kerran suomalaiset osoittivat jäyhyytensä.


Ensimmäisen encoren Mariza halusi omistaa lahjana yleisölle. Ikivihreä Cry me a river kuulosti upealta todistaen artistin monipuolisuuden ja muistuttaen hänen laulajanuransa alkuajoista. Toisena encorena kuultiin fadoa niin kuin Mariza on sen oppinut ja alun alkaen esittänyt, ilman mikrofonia. Kahden kitaran säestyksellä, kitaristien välillä myös laulaessa, siirryttiin hetkessä jonnekin tavernaan keskellä kesäistä Lissabonia.

Nopeasti sujahtanut kaksituntinen tarjosi laadukasta viihdettä ja suuria tunteita. Finlandia-talon ovesta poistui tyytyväisen oloinen yleisö. Ensi vuonna nähdään. Muito obrigado, Mariza!

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä