Perjantaina käynnistynyt Tuska Open Air Metal Fest valtasi jälleen Helsingin ydinkeskustan. Raskaan musiikin erikoisjuhlasta on sukeutunut kuudessa vuodessa kesäjuhlien legenda ja myyntimenestys. Pimeyden suviseurojen kaikki 25 000 myytiin loppuun jo kolme viikkoa ennen karkeloa.

Kesän aurinkoisimman iltapäivän aikana koko lähitienoo velloi mustiin pukeutuneesta hevikansasta. Portin tuntumassa nautittiin "pohjia" ja käytiin kauppaa mustanpörssin pääsylipuista. Eräs vanhemman polven hevimies kertoi maksaneensa kolmen päivän lipusta tuplahinnan eli 130 euroa, mutta se ei menoa haitannut:

- Olisin tullut tänne vaikka läpi harmaan kiven, Kotiteollisuus-paitainen savolaisherra totesi.

Tuskan lauteet lämpenivät Nasumin svedumetallien paiskatessa setillisen yrmäkkää grindcorea. Tyylilaji ei ole mummojen musiikkia, mutta kyllä sveamammat ylpeänä olisivat poikain settiä katselleet. Kuvastakoon ryhmän tuoreen pitkäsoiton nimi, Helvete, nelikon meininkiä.

Kemiläinen voimametalli lämmitti

Päälavan toisena aktina kuultiin Sonata Arcticaa. Kemiläisten melodinen voimametalli sopi hienosti iltapäivän lempeään auringonpaisteeseen, kun yleisö viritteli itseään lopulliseen juhlahurmokseen. Tosin keikkaa häiritsivät ponnettomat soundit ja se että soitto soi perin pienellä volyymilla.

Mika Luttinen raivosi tuttuun tyyliinsä

Sonatan mentyä yleisön tärykalvoja koettelivat teltan puolella Impaled Nazarenen unelmavävypojat. Siantappoheviä suollettiin lavalta vihaisesti ja yhtä diskanttisin soundein kuin bändillä on tapana. Kaiketi on nostettava koppalakkia tälle mustan metallin Podedalle, suomihevin klassikolle - harvapa sitä jaksaa viittätoista vuotta taistella tuulimyllyjä vastaan. Kun solisti Mika Luttinen spiikkaa ”seuraava biisi on nimeltään Vittu Saatana” on mukana myös aimo annos hurttia huumoria.

Kotiteollisuuden viikonloppu alkoi tylysti

Puoli seitsemän aikaa jysähti päälavalta käsin lujaa, kun Kotiteollisuuden raittiuden apostolit lämmittivät kansan rintapieliä suomimetallisikermillään. Vaikka koplan keikkatahti on parhaillaan hurjaa, tykittivät herrat hittejään perin innostuneesti. Kottarat tulivat sisään väkevällä versiolla Valtakunta –biisistä. Volyymi ja soundit olivat aivan eri luokkaa kuin Sonata Arctican keikalla. Yhtyeen miksaajana toimiva Virtanen totesikin viranomaisen huomauttaneen liiasta äänentasosta pariin eri otteeseen, kunnes oli pakko uskoa ja hiljentää.

Tuskaa varten räätälöidyssä setissä kuultiin kesän kuumat kottaraishitit Helvetistä itään, Minä olen, mutta myös vanhempaa tuotantoa tyyliin Käärmeiden historia.

Hynynen vitsaili pingviinimiehistä

Kotiteollisuuden viikonlopun alkua varjosti keikkabussin hajoaminen kotikaupunki Lappeenrantaan perjantai-iltapäivällä.

–Meillä on keikat myös Tampereella ja Joensuussa, mutta milläs nyt matkataan kun ei ole vara-autoa, ihmetteli basisti Janne Hongisto uutisen kuultuaan.

Miesten helpotus olikin suuri, kun sininen bussivanhus kurvasi hetkeä ennen keikkaa juhlapaikalle. Rumpali Jari Sinkkonen joutui kuitenkin turvautumaan lainapönttöihin.

Lappeenranna Larry Mullen paukutti lainakannuilla

-Hyvin niilläkin paukutti, kun ei turhia miettinyt, iski vaan menenään, tuumiskeli Sinkkonen keikan jälkeen.

Jouni Hynynen puolestaan arvioi ettei keikka kuulunut kesän parhaimpiin.

-Periaatteessa ihan ok, mutta vähän ihme maku jäi hommasta, keikkabussin kylkeä illan hämärissä suudellut Hynysen totesi.

Mokoma hurjassa vireessä

Kotiteollisuustalkoon tauottua ei jäänyt aikaa varusteiden keräilyyn, sillä Sue -areenalle asteli heti perään Mokoma. Suomi-thrashillään a-sarjan ovia kolkutteleva viisikko on parhaillaan suorastaan pelottavan huimassa keikkavireessä. Teltta lähestulkoon repeili parituhatpäisen yleisön puidessa nyrkkejä ja riehuessa mosh pitissä. Keväällä ilmestyneen Tämän maailman ruhtinaan hovi -pitkäsoiton Uni saa tulla on kesän passeli pikkuhitti, joka jäi soimaan kivasti päähän illan päätteeksi.

Marko Annala luotsaa Mokomaa menestykseen

In Flames huipensi avauspäivän

Illan pääesiintyjä, Göteborg-soundin oppi-isäksi kruunattu In Flames on käynyt niin usein Suomessa, että orkkaa on vaikeaa mieltää ulkomaalaiseksi. Ruotsalaisten viimeisin pitkäsoitto, Soundtrack To Your Escape, ei ollut hääppöinen, joten setin kokokohdat irtosivat vanhemmasta materiaalista, kuten hienolta Reroute To Remain –albumilta poimituilta raidoilta. Viime vuoden Provinssin vaisuun keikkaan verrattuna In Flames soi upeasti, ja vieläpä hyvin soundein.

In Flames soitti hyvän keikan

Mitä muuta Tuskan perjantai tarjosi? Koko kentällisen auringon marinoimia metallidiggareita ja pari nousevaa kotimaan metallikykyjä. Tuskin on Ensiferumkaan päässyt koskaan vastaavaan tunnelmaan kuin Old man –kappaleen aikana. Perjantain perusteella olisin valmis sijoittamaan roposet hesalaisbändin puolesta.

Perjantain tarjonta oli hyvää, mutta ehkäpä Tuskan kohokohdat koetaan vasta lauantaina, kun kiteeläinen Nightwish ja Mark Oseguedan luotsaama klassikkobändi Death Angel pääsevät irti. Tai sitten perhepäiväksi ristityllä sunnuntaina Dion herrasväen verestäessä heviklassikkojaan.

Teksti Jouni Hirn
Kuvat Olli Salonen

Tuskasta luvassa lisää maanantaina.