Rammstein, Helsingin Areenalla 24.11.2004. (Kuvat ja teksti Jouni Hirn)

Helsingin Areena on villiintynyt harvoin yhtä kovaan menoon kuin eilisellä Rammsteinin keikalla. Ennenkin on nähty, että suomalaisilla ja entisillä itäsaksalaisilla synkkaa, mutta tämänkertainen vierailu veti pisimmän korren. Innokkaimmat jopa nakuilivat teutonimätön lomassa.

Till Lindemann antoi kaikkensa - samoin yleisö. Lisää kuvia alla.

- Kiitos Helsinki, kiitos, Till Lindemann sanoi petrolinkatkuisen urakan päätteeksi.

Konsertti alkoi kummallisesti. Lavalle saapui valkoisiin paitoihin ja mustiin kravatteihin pukeutuneita miehiä, jotka osoittivat yleisöä taskulampuilla, kuin katsastaen, mikä on meininki. Provokatiivisen tuokion täydensivät baseball-mailat sekä taustalla soinut maailmanlopun musiikki. Sitten esirippu laskeutui ja Till Lindemann marssi lavalle jättimäisen rumpukorokkeen alle rakennetusta kammiosta. Avausbiiseinä kuultiin Reise, Reise, Links 234 ja Keine lust.

Edellisten Suomen vierailujen jälkeen Rammstein on tehnyt musiikillisen harppauksen parempaan suuntaan. Uuden Reise, Reise –albumin monipuolinen materiaali toi kaivattuja nyansseja loppuunkaluttuun metallipoljentoon. Tämän johdosta nyt nähty keikkakin oli kirjavampi ja mielenkiintoisempi. Mahtiballadi Ohne Dich ja progressiivinen hevisinfonia Morgenstern olivat eräänlaisia iskunvaimentimia raskaiden veisujen välissä. Sen sijaan Reise, Reisen tähtihetkiin lukeutuva Moskau jäi vaisuksi. Venäjänkielinen naislaulu ei kuulunut taustanauhalta riittävällä volyymilla, eikä Lindemannin möreä ääni saanut kertosäettä lentoon. Los –kappaletta varten lavalle kasattiin minirumpusetti, ja bändi jamitteli akustisesti, ikään kuin klubissa.

Jos pääsee seuraamaan Rammsteinia lähietäisyydeltä, keikalta voi bongata hauskoja - jopa hurjiakin - yksityiskohtia pienistä tulipalonaluista alkaen. Päätyipä Flake Lorenz isoon teräspataan kannibalismista kertovan Mein Teilin aikana. Ja tietenkin show sisälsi korvia huumaavia räjähteitä, joiden aikana pioneerikoulun käynytkin säikkyy kuin paukkuarka jäniskoira.

Myös sakemannirykmentin asusteet ovat luku sinänsä. Viime näkemästä pyylevöitynyt Till Lindemann näytti sm-henkisessä nahka-asussaan Mad Maxin dekadentilta isoveljeltä. Langanlaiha kosketinsoittaja Flake oli pukeutunut polvihousuihin, itsensä mustannut zombiemainen basisti Oliver Riedel puolestaan kaivosmiehen haalariin. Rumpali Schneider näytti verkkosukissa ja kimallepaidassaan halvemman luokan ilotytöltä.

Harva yhtye pystyy rikkomaan kaikki kliseisyyden limiitit yhtä tyylikkäästi - vieläpä kylmästi hymyillen. Teatraalisessa show`ssa nähtiin kissanpolkkaa, paperisilppua, naamareita, sotilaskypäriä, kipinäsuihkuja ja tehtiinpä vielä kumiveneajelukin yleisön käsien varassa miksauspöydälle ja takaisin.

Huikea ilta päättyi Depeche Modelta lainattuun Strippediin. Areenalta poistui pirteään pakkasyöhön väsynyttä, mutta tyytyväistä kansaa.










Keikasta käynnissä keskustelu Mesta.netin Musafoorumissa!