Tämänkertainen, järjestyksessä kolmas Converse-kerho järjestettiin Tavastialla 5.2. Kerho käynnistyy ramohenkisesti heti narikassa, missä sisään tulijoita tervehtii viesti "Tyylikkäät nahkatakit pidettävä päällä". Paikalla näkyykin paljon ihmisiä jotka ovat ottaneet käskystä vaarin.

Rehtorien laulaja Pajunen pistää parastaan.

Illan ensimmäinen bändi on Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit, joka näkyi panostaneen lavastukseen ripustamalla kyseisiä vaatekappaleita pyykkinaruun lavan taustalle sekä mikkitelineeseen. Heti setin ensimmäinen ja mitä ilmeisimmin bändin nimikkobiisi "Pitkät kalsarikännit" osoittaa mitä tuleman pitää, eli hauskoilla sanoituksilla varustettua tarttuvaa ramopunkkia. Bändi on erikoinen siinä mielessä, että bändin nimikkohahmo Kimmo Liskomäki käy vain ajoittain esittämässä joitakin biisejä mikrofonin ääressä ja palaa tämän jälkeen takaisin bäkkärille. Tämä on aivan tarkoituksenmukaista - itse asiassa herra käy tällä keikalla huomattavasti enemmän lavalla kuin raporttien mukaan joillakin aiemmilla keikoilla on ollut tapana. Muutenkin lavalla tuntuu tapahtuvan koko ajan.

Liskomäki kalsareineen.

Bändin saattelevat lavalle cheerleaderit, jotka aina välillä palaavat lavalle nostamaan henkeä. Orkesteriin aiemmin tutustumattomalle tuli myös yllätyksenä se, että "Koulun penkille" -biisin saapuu tulkitsemaan mainion punkisti Mariska. Bändillä on myös sanoma ulkomaailmalle: "ÄLÄ KOSKE MIHINKÄÄN, JOS ET OLE VARSINAINEN ASIANTUNTIJA".



Liskobändin tarttuva esitys saa yleisön niin hyvin mukaan että seuraavana esiintyvä Luonteri Surf toteaa ensi töikseen että yleisön lämmittely, jonka piti olla heidän tehtävänsä tänä iltana, on näemmä jo tehty. Esitys on edelliseen bändiin verrattuna suoraviivaisempi ja vähemmän näyttävä, mutta yleisö tuntee biisit. Setin kohokohdiksi nousevat orkesterin urkurin Kalle Grotenfeltin solistivuorot - Grotenfelt tuntuu näet olevan yhteydessä yleisöön ja esiintyy hyvin karismaattisesti. Jostain syystä yhtye jättää soittamatta yhden tunnetuimmista biiseistään "30 vuotta", mutta toisaalta se ei ehkä olisi niin hyvin tähän settiin sopinutkaan kuin encorena soitettu Ypö-viiden "Energia on A ja O".

Luonteri Surfin jälkeen lava omistetaan Suomen Kaupunginteatterin teatteriesitykselle, jossa teatterin parivaljakko tulkitsee Ne Luumäet -yhtyeen "Onnellinen perhe" -biisin sanoituksen poliisikuulusteluna.

Roudaustauon jälkeen aloittaakin sitten Rehtorit. Siitä kun edellisen kerran Rehtorit näin (eli ensimmäisessä Converse-kerhossa Semifinaalissa 11.12.2004), on bändissä tapahtunut yksi huomionarvoinen muutos, nimittäin Rehtorien pitkäaikainen solisti Kuraattori Kurki jätti ensimmäisessä Converse-kerhossa yhtyeen ja mikrofonin varteen tarttuukin nyt Rehtorien alkuperäinen laulaja Rehtori Pajunen. Kuraattori Kurki käy lavalla kuitenkin laulamassa Pajusen kanssa puoliksi kappaleen "Maanantain ja perjantain välinen yö" ja lavalla nähdään ystävällismielistä kättelyä ja selkääntaputtelua. Mielestäni Rehtori Pajunen onkin Kurkea paremmin Rehtorien mikrofoniin sopiva.

Yleisö on tässä vaiheessa jo todella innoissaan mukana. Sen mielestä setin kohokohtia tuntuvat olevan "Uimavalvoja" (jonka aikana yleisökin sai elehtiä uimalautailua, luu ulkona ajamista jne.), "Ikuisesti teini-ikäinen" sekä tietenkin encore-biisi, joksi oli valittu Ramonesin "Let's Dance". Riemastusta ainakin itsessäni herättävät myös Rehtori Hekon hienot päähinevalinnat, eli suunnattomalla lipalla varustettu lippalakki sekä vastaavasti Amerikan kokoa oleva valtava, punainen ja loistava silinteri.

Suoraan Rehtorien jälkeen lavalle tulee Pojat ja soundi jykevöityy vaikka soittajia onkin vähemmän. Biisit eivät itselleni ole kovinkaan tuttuja mutta meno on silti kova. Myös Heko innostuu välillä käymään lavalla kitaran kanssa ja varsinkin "Pala maata hautausmaalta" innoittaa itsenikin viettämään enemmän aikaa ilmassa kuin maassa. Poikien settiin kuuluu myös Converse-kerhon kansallislaulu eli "Mä uskon meihin", jonka aikana lavalle tulee laulamaan muidenkin bändien jäseniä ja varmaan joitain muitakin. Tämän biisin jälkeen saavutetaan klubilla ensimmäiset sellaiset aplodit joita voisi jo kuivailla sanalla meluisa, mutta rankin osa on vasta edessä.

Poikien jälkeen tulee nimittäin roudaustauko, minkä jälkeen Häiriköt aloittavat aivan fantastisen setin Ramones-covereita. Häiriköiltä olisi tosin löytybyt paljon loistavia omiakin biisejä soitettavaksi, mutta tämä setti on omistettu edesmenneille Joeylle, Johnnylle ja DeeDeelle, ja siksi kenellekään ei tule varmasti mieleenkään kyseenalaistaa tämänkertaista valintaa.

Biisit soitetaan nopeasti, ilman välispiikkejä ja biisejä on paljon Yleisö yltyy riehumaan ehkä hieman tavanomaista korkeammasta ikärakenteesta huolimatta, ja harvoin Tavastiallakaan näkee sellaista stage divingia harrastettavan kuin tämän setin aikana. Jengi hyppii lavalta välillä suoriltaan lattialle selälleen kun ketään ei ole ottamassa vastaan, mutta se tuskin tuntuu hyppijiä haittaavan ja kohta ollaan taas pomppimassa lavalta alas. Luulisi että sattuu.

Tästä setistä on vaikea nostaa esille mitään kohokohtia. Kuvitelkaa suosikki-ramobiisinne soitettuna nopeasti ja tyylikkäästi - se on setissä mukana. Lavalla käy myös paljon solistivierailijoita sekä illan aikana soittaneista että muista bändeistä. Aivan fantastinen lopetus tämänkertaiselle Converse-kerholle. Mikäli olette missanneet tähän asti nämä kerhot, vahtikaa tarkkaan tapahtuman kotisivua - nämä vanhat punkkarit näyttävät millaista sen live-esiintymisen piti olla.

Niille jotka jäivät kaipaamaan hienoja Häirikkö-biisejä on mainittava lohtuna se, että Woimasointu on juuri julkaissut uusintapainoksena (ja bonusbiiseillä) häiriköiden legendaarisen esikkolevyn, -92 ilmestyneen "Iskee kuin miljoona volttia" -CD:n. Tässä lohtua niillekin jotka ovat onnistuneet kaikki tähänastiset Converse-kerhot missaamaan.

Converse-klubi on ehdottoman pakollista tavaraa niille jotka ovat kyllästyneet tuijottamaan live-akteja joissa tietyn rock-arkkityypin noudattaminen on soittajille tärkeämpää kuin itse soittaminen ja hauskanpito. Periaatteeksi kannattaakin ottaa Converse-kerhon kotisivujen slogan: JOS ON HAUSKAA, SE ON OMA SYY.

Teksti: Jarkko Ranta
Kuvat: Ville Pesonen