Bruce Springsteen and the E Street Band
8.5.2013, HK-areena, Turku

Bruce Springsteenin hartaasti odotetut Turun keikat on nyt soitettu. Voi kai huoletta todeta, että paikalle saapunut yleisö sai molempina päivinä juuri sitä mitä se tuli katsomaankin. E Street Band on uskomattoman kovassa iskussa eikä sen pomo osoita pahempia väsymisen merkkejä vaikka ikää tuleekin joka vuosi lisää. Kaksi lähes kolmetuntista showta kahtena peräkkäisenä päivänä hakee vertaistaan. Keikkojen laatu on taattu vaikka esiinnytäänkin hieman tavallista pienemmässä paikassa. Se jos mikä osoittaa omistautumista sekä musiikille että ennen kaikkea faneille.


Keskiviikon konsertti alkoi tiistaiseen tapaan parisenkymmentä minuuttia ilmoitetusta aikataulusta myöhässä. Valojen sammuttua yleisö räjähti korvia huumaavaan huutoon toivottaen illan esiintyjät lavalle. ”Moi Turku” huikkasi Bruce astellessaan mikrofonin taakse kitaran ja huuliharpun kanssa. Pari sanaa jutusteltuaan hän aloitti keikan soolona akustisella versiolla Magic-albumin kappaleesta I’ll work for your love. Tätä kappaletta ei tällä kiertueella ole pahemmin tätä ennen kuultu. Ainoa kerta taisi olla itse asiassa viime vuonna Helsingissä jolloin Bruce soitti sen varsinaista keikkaa edeltäneessä akustisessa osuudessa.

Rauhallisen alun jälkeen keikka pääsi kunnolla vauhtiin. Bruce ja kumppanit ovat aina vain vedossa. Keskiviikon konsertti nousee kevyesti vuoden parhaiden listalle. Harmittavan syrjässä keskellä ei mitään sijaitseva HK-areena osoittautui toimivaksi konserttipaikaksi. Olisi kyllä hienoa nähdä lisää tämänkaltaisia tapahtumia siellä. Springsteenin soundit ovat aina kohdallaan ja suomalaisyleisökin osasi nauttia tunnelmasta täysillä. Kun Pomo käskee niin silloin tanssitaan! Keskellä kenttää noin kolmekymmentä metriä lavasta oli pienempi lava jolle Bruce kiitettävän usein marssi fanien keskelle tekemään tuttavuutta ihmisten kanssa. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran jo neljäntenä kuullun Out in the streetin aikana.


Tunnelma Turun areenalla ei keskiviikkona ollut niin saarnaava kuin viime vuonna Helsingin Olympiastadionilla. Tuolloin tuntui välillä siltä kuin olisi joutunut keskelle suurta rockin herätysjuhlaa. Hyvässä mielessä. Turussa keskityttiin tunnelmointiin ja ilonpitoon saarnaamisen sijaan. Täytyy todeta, että molemmat kyllä Pomolta sujuvat. Tämänkertainen konsertti taisi olla allekirjoittaneen neljäs Springsteen-keikka kautta aikain. Enpä usko näihin ikinä kyllästyväni. Suomen keikkoja tulee varmasti lisää vaikka pientä hyytymistä Brucenkin energiassa alkaa jo iän myötä näkyä. Mies osaa kuitenkin selvästi nauraa itselleen ja kääntää tällaiset pienet hidasteet voitokseen.

Tyylilleen uskollisena Bruce poimi tälläkin kerralla kylttejä yleisön joukosta joihin ihmiset olivat raapustaneet toivebiisejään. Näistä esitettiin muutama ja sen lisäksi myös kiitettävän paljon harvinaisempaa materiaalia. Blinded by the light Brucen ensimmäiseltä albumilta kuultiin toivebiisinä. Maestro jopa unohteli sanoja mutta se ei tahtia haitannut. Ain’t good enough for you rullasi upeasti. Maailmanensi-illassa kuultiin belgialaisen Nicholas-nimisen fanin toivebiisi, upea tunnelmapala Wages of sin. On uskomatonta ajatella, että tiistaista keskiviikolle settilista oli muuttunut seitsemäntoista kappaleen verran.


Waitin’ on a sunny dayn alkaessa varmasti jokainen hallissa olija tiesi mitä tuleman pitää. Tietyssä vaiheessa kappaletta Bruce poimii yleisön seasta lapsen joka pääsee hänen kanssaan lavalle laulamaan kappaleen kertosäettä. Kuinkas sitten kävikään? Lapsi löytyi ja kaikki meni siihen asti käsikirjoituksen mukaan kunnes koitti laulun aika. Punaiseen huppariin pukeutunut nuorukainen näytti hetken hämmentyneeltä mutta poimi sitten taskustaan paperinpalan jonka lykkäsi Pomon pideltäväksi. Rumpali Max Weinberg antoi rytmin jonka tahtiin kaveri sujuvasti räppäsi paperista löytyvän biisin. Hauska episodi jossa oli sekä yhtyeellä että yleisöllä naurussa pitelemistä.


Bruce Springsteenin ja E Street Bandin esiintymisestä välittyi ilo, innostus sekä lämpö. Useamman kappaleen aikana myös takarivin puhallinosasto, E Street Horns, tuli eturiviin jammailemaan. Huvittavinta oli seurata legendaarisen Little Stevenin vaivaantunutta olemusta koko muun porukan joratessa ympärillä. Viimeistään nyt kävi myös selväksi, että liian aikaisin kuolleen Clarence Clemonsin veljenpoika Jake Clemons on lunastanut paikkansa yhtyeessä. Nuorukainen sai biisivalintojen myötä paljon aikaa ja tilaa esittää osaamistaan.

Varsinainen keikka kesti hieman yli kaksi tuntia. Kumarrusten jälkeen yhtye ei turhaan poistunut lavalta vaan jatkoi suoraan encoreen. ”Thank you Turku, thank you Finland. Kiitos, kiitos” totesi Bruce ennen kuin toivebiisi Racing in the street lähti liikkeelle. Pysäyttävä kokemus. Muutoin encoressa pelattiin varman päälle. Loppu oli nimittäin yhtä ilotulitusta Born in the U.S.A.sta lähtien. Tenth Avenue freeze-outin aikana taustakankaalla vilahtelivat kuvat kahdesta edesmenneestä jäsenestä, Clemonsista ja Danny Federicista. Huikean illan päätti American land jonka railakkuus ja ilo kuvasivat koko keikan antia.


Kiitos Bruce ja E Street Band. Until next time!

Settilista: I’ll work for your love (acoustic)/Long walk home/The ties that bind/Out in the street/Atlantic City/Wrecking ball/Death to my hometown/Hungry heart/Blinded by the light (sign request)/Does this bus stop at 82nd street?/Ain’t good enough for you/Wages of sin (world premiere)/The river/Youngstown/Murder incorporated/Johnny 99/Open all night/Shackled and drawn/Waitin’ on a sunny day/Lonesome day/Badlands//Racing in the street/Born in the U.S.A./Born to run/Dancing in the dark/Tenth Avenue freeze-out/American land

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä

PS. Mesta oli paikalla molempina päivinä. Ensimmäisen konsertin tunnelmiin voit tutustua Juha Kauniston kuvien kautta: www.mesta.net/musa/uutiset