U2
20.8.2010, Helsingin Olympiastadion

Maailman tämän hetken suurin yhtye, irlantilainen U2, esiintyi perjantaina täpötäydelle Helsingin Olympiastadionille. Yhtyeen fanit ovat saaneet odottaa suosikkiaan pitkään. Nimittäin edellisen kerran bändi esiintyi maassamme vuonna 1997. Pitkäksi venynyt odotus palkittiin ruhtinaallisesti, sillä tämänkertaisella suomenvierailulla yhtye oli mahdollista nähdä kahdesti. Perjantaina tekniset ongelmat lisäsivät odotusta entisestään. Kun U2 vihdoin nousi lavalle puoli tuntia ilmoitetusta aikataulusta myöhässä, otti se välittömästi ja vaivattomasti täpötäyden stadionin hyppysiinsä. Paikalle saapuneelle yleisölle tarjoiltiin herkkua keikan ensitahdeista aina viimeiseen sointuun asti.


U2:n kiertueilla on totuttu näkemään massiivisia lavarakennelmia ja visuaalisesti huikea show, jotka näyttävyydellään tukevat erinomaisia kappaleita erinomaisesti. Tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta. Keskelle Olympiastadionia pystytetty, yli 50 metriä korkea ja joka suuntaan avoin lava loi mielikuvia aina valtaisasta hämähäkistä avaruusalukseen asti. Rakennelman huipulla komeillut valtaisa screen sekä harkittu valoshow toimivat keikan aikana hienosti. Screenillä pyörivät suomenkieliset käännökset Bonon puheista sekä kappaleisiin liittyvästä informaatiosta kuin oopperassa konsanaan. Luonnollisesti pienellä viiveellä. Saatiinpa terveiset kansainväliseltä avaruusasemaltakin belgialaiselta astronautilta.

Bowien Space oddityn tahtiin lavalle marssinut U2 aloitti keikkansa instrumentaalilla The return of the stingray guitar. Tämän jälkeen aurinkoiseen päivään hyvin sopinut Beautiful day villitsi yleisöä, joka toivotti bändin tervetulleeksi sinisin ja valkoisin värein. U2 jaksaa soittaa kiitettävästi vanhoja hittejään mutta setissä kuullaan myös uudempaa materiaalia. Mikäs näitä kappaleita on soittaessa kun ne vielä kuulostavatkin hyviltä. Oli jälleen kerran omituista kuulla joidenkin ihmisten tulevan konserttiin vain vanhojen biisien takia. Bändiä ei ole kuunneltu niiden julkaisun jälkeen. U2 on toki tehnyt urallaan monenlaisia levyjä ja kappaleita, enemmän ja vähemmän hyviä, mutta kyllä uudemmastakin tuotannosta niitä helmiä löytyy.


Bändin viimeisimmältä studioalbumilta kuultiin heti alkuun peräperää sekä rokkaava Get on your boots että kaunis Magnificent. Ennen Until the end of the worldia Bono otti ensimmäisen kerran kontaktia yleisöön kertoen päivän aiemmista tapahtumista. Tuore pääministeri Mari Kiviniemi ja suomalaiset saivat kiitoksensa. Irlantilaiset pitävät suomalaisista. Me kun olimme ainoa kansa, joka ei tehnyt ryöstöretkiä Irlantiin viikinkien aikaan. Kiitoksensa sai myös laulajan aiemmin kipeytyneen selän kuntoon hoitanut lääkäri Jussi Lomakka. Hillityn mielistelyn jälkeen koettiin konsertin koskettavin hetki kun Bono ja kumppanit antoivat yleisön laulaa upeasti I still haven’t found what I’m looking forin aluksi. Kaunista ja koskettavaa.


Bono ei ole Pavarotti vaikka hän edesmenneen tenorin osuuden komeasti lauloikin. Miss Sarajevo kärsi luonnollisesti klassisen osuuden puutteesta huolimatta Bonon äänen hyvästä kunnosta. Pavarottia olisi toivonut kuulevansa nauhan välityksellä. Vertigo uudemmasta materiaalista sai ihmiset odotetusti innostumaan ja uusimman levyn I’ll go crazy if I don’t go crazy tonight kutkutti mukavasti tanssijalkaa. Näiden jälkeen soitettu Sunday bloody Sunday on valitettavasti yhä edelleen lyriikoiltaan ajankohtainen. How long they have to play this song?


MLK on vanha irlantilainen kehtolaulu ja sen U2 omisti entisen Burman, nykyisen Myanmarin, poliittiselle vangille Aung San Suu Kyille. MLK: n ja sitä seuranneen Walk onin aikana lavalle käveli kymmeniä Amnestyn lyhtyjä kantavia ihmisiä muistuttamaan maailman ihmisoikeustilanteesta. Teema jatkui tämän jälkeenkin, sillä yhtyeen poistuttua hetkeksi lavalta nähtiin screenillä Desmond Tutun videotervehdys. U2: n palattua lavalle bändi esitti yhden tunnetuimmista balladeistaan. One hiljensi ja herkisti yleisön.

Valot ja tehosteet pääsivät hyvin oikeuksiinsa hiljalleen pimenneessä illassa. Vaikka yhtyeellä on omia visuaalisia kikkoja vaikka muille jakaa saatiin toisen encoren aikana vielä kokea hieno hetki hyvin yksinkertaisin konstein. Bono kehotti ihmisiä kytkemään kännykkänsä päälle ja muuttamaan koko stadionin tuikkivaksi linnunradaksi. Efekti toimi täydellisenä keikan lopetuksena yhdessä Moment of surrenderin kanssa. Hieno ilta sai arvoisensa päätöksen.


U2: n settilista: The return of the stingray guitar/Beautiful day/New year’s day/Get on your boots/Magnificent/Mysterious ways/Elevation/Until the end of the world/I still haven’t found what I’m looking for/North star/Glastonbury/In a little while/Miss Sarajevo/City of blinding lights/Vertigo/I’ll go crazy if I don’t go crazy tonight/Sunday bloody Sunday/MLK/Walk on//One/Where the streets have no name//Ultraviolet/With or without you/Moment of surrender

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä