Tervojen keittiöstä kajahtaa

Kun aikuinen mies avaa kirjan, joka koostuu 56-vuotiaan naisen keittiö- ja ruokamuistoista, ei suupielistä tursua jäniksen kokoista vaahtopalloa. Pitääkö nyt resepteistä ja syömingeistä ruveta lukemaan - eikö dekkari sopisi paremmin helteisen kesäpäivän lukemiseksi.

Mutta kattia kanssa Jääkaapin henki on kaikkea muuta kuin sivukaupalla tylsänpäiväistä kotkotusta patakattiloiden ääreltä. Mitään ruokareseptejä ei kirjasta löydy. Sen sijaan riemastuttavia ja ironiseen sävyyn kirjoitettuja muistelmia, jotka liittyvät aina jollakin tapaa - kautta rantainkin - keittiöön tai ruokaan.

Tervo ei leiki kirjassaan kaikkitietävää teasopasta, vaan toteaa rehellisesti, ettei hän ole kovin kätevä emäntä. Ruokaa Tervo kuitenkin laittaa Jari-miehelleen ja pojalleen. Arvostusta lisää se, että hän kuskaa muonaa mummokärryllä kaupasta, koska perhe ei omista autoa ekologisten syiden takia.

Uteliaille lukijoille Jääkaapin henki tarjoaa kurkistusikkunan Jari Tervon isännöimän kirjailijaperheen elämään ja heidän jääkaapin sisältöön.

Kirja lähtee liikkeelle Kati Tervon lapsuudesta, kun hänen äiti löytää Elannon kylmäaltaasta pullollisen sianverta. Eletään pula-aikaa, ruoka on kortilla, joten lapset pistävät nurisematta poskeensa kaiken pöydässä olevan appeen. Ajankuva on napakka ja täynnä tarkkanäköisiä ja nostalgisia havaintoja.

Kati Tervo kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi kuin miehensä. Hän ei jaarittele edes siiloin, kun hän kuvailee yöllisiä retkiään jääkaapille.

Aina silloin tällöin kirjapinosta nousee esille riemastuttavia yllätyksiä. Jääkaapin henki on juuri sellainen.

Jouni Hirn