Oikeutta lampaiden mukaan

Leonie Swannin Murha laitumella on lammasdekkariksi luonnehdittu kirja, joka istunee tähän määritelmään siltä osin, että perinteistä dekkarikaavaa käyvät läpi rikostutkijoiden sijaan lampaat. Kirja onnistuu ylittämään genren toisinaan tylsähkötkin rajat olemalla raikkaasti omanlaisensa, ja olisikin syytä miettiä tämän(kin) kirjan kohdalla lokeroinnin tarpeellisuutta. Mutta ihmisethän pitävät määritelmistä.

Kun lammaslauman paimen löytyy murhattuna, siitä huolestuvat kyläläisten lisäksi paimenen lampaat, joitten maailmankuva järkkyy vakavasti tapauksen johdosta. Tutusta ja turvallisesta laitumesta, kasvimaasta, jyrkänteistä ja lampaan arjesta kaiken kaikkiaan tulee yhtäkkiä turvaton ja salaperäinen seikkailu. Lammas on saaliseläin, jonka elämänsisältö on erilaisten kasvien syöminen, ja nämä lampaan perusarvot joutuvat väistymään uuden ja vaarallisen lammassalapoliisielämän tieltä.

Ihmiset ovat statisteja tarinassa, jossa näkökulma on syvästi lammasmainen. Lampaan sielunelämä tullee kirjan kautta niillekin tutuksi, jotka ovat tähän saakka pitäneet lammasta vain uusiseelantilaisena pakasteena.

Swann yltää ajoittain lähes dostojevskimaiseen filosofointiin elämän peruskysymysten äärellä, jotka saavat lampaiden tulkitsemina arvaamattoman syvyyden. Kirjan anti ei niinkään ole ihminen vs. lammas- asettelu, joka saattaa yksinkertaisimmillaan olla kyllä hauskaa, vaan tarkemmin luettuna syväluotaava analyysi ihmisen ja eläimen naurettavuudesta omassa järjestelmässään. Sekä lampaat että ihmiset ottavat itsensä välillä turhankin vakavasti. Toisaalta molemmille on yhteistä haave: tulevaisuudessa siintää ihana mahdollisuus onneen.

Juonta tarkemmin paljastamatta kerrottakoon, etteivät lampaat jää ihmisten etsiväkyvyistä jälkeen kuin joissain pienissä seikoissa. Toisaalta ihmisetsivätkään eivät pysty kaikkeen mihin lampaat; lampailla on etunaan habituksensa suoma valepuku. Ne saattavat seisoskella rauhallisesti ihmisten joukossa ja kuunnella keskusteluja varsinkin sellaisissa paikoissa, joissa lampaiden läsnäolo ei vaikuta omituiselta. Näitä paikkoja on luonnollisesti kyllä rajoitettu määrä. Lisäksi niitten arvaamattoman hyvä hajuaisti laajentaa perinteisiä dekkareiden esittämiä ratkontamenetelmiä virkistävästi.

Tämän kirjan luettuaan katsoo lammasta toisin. Se näyttää märehtivän harmittomana villapallona, mutta todellisuudessa se ajattelee niin, että savu nousee korvista.

Reetta Kandolin