Kärtsy Hatakan johtaman raskaan rockin orkesteri Waltarin 25 vuotisesta taipaleesta kertova kirja on hedelmällistä luettavaa jokaiselle muusikonalulle ja aloittelevalle esiintyvälle taiteilijalle - vaikka ajat ovat muuttuneet, itsepäinen oman tekemisen ylistys ansaitsee huomiota myös 2000-luvulla. Bändi uskoi omiin mahdollisuuksiinsa ja omaehtoisen ja valtavirtaa kumartamattoman työn ansiosta kokoonpano hankki itse paikkansa vihreältä oksalta. Waltari teki säännöllisesti keikkaa Saksassa ja Euroopan maissa 1990-luvun alkuvuosina - aikana, jolloin Suomesta ei käyty ulkomaan lavoilla muuta kuin kääntymässä. Kirja kertoo mutkattomasti ja ilman ylitsevuotavaa hehkutusta suomalaisen vaihtoehtoisen orkesterin tien kotimaan kellareista Keski-Euroopan keikkalavojen keskisuureksi yleisönvillitsijäksi.
Kirja osoittaa myös kontaktien, hyvän tuurin ja oikea-aikaisen musiikillisen ilmapiirin haistelun merkityksen. Kirjan parasta antia on Waltarin ensi levyn myötä käynnistyvä ruohonjuuritason ylittävä menestys Euroopan pelikentillä, lumipallo vyöryy ja bändi saa huomata nousevansa askel kerrallaan kohti suurempaa menestystä. Ankara kiertäminen on ainoa vaihtoehto, jos aikoo saada nimensä ihmisten mieliin - tämä seikka käy hyvin esille Waltarin historiikista. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, kuinka lähellä Waltari oli todella suurta paukkua. Kirjaa lukiessa voi myös huomata, ettei asioita välttämättä olisi voinut tehdä toisin - kun oikea hetki jää sataprosenttisesti hyödyntämättä, toista tilaisuutta ei välttämättä enää tule.
Waltari-historiikki kertaa hienosti nousevan bändin uhon, nousukiidon ja unelmien tavoittelun raskaat lunnaat. Kirjaa voi pitää hyvinkin yleisluonteisena esityksenä, sillä vastaavia tarinoita löytyy maailmalta tuhansia. Mutkattoman ja lämminhenkisen kirjan miinuspuoliksi voidaan laskea bändin jäsenten oma-äänisten haastatteluiden niukkuuden ja tekstin keskittymisen kaavamaiseen kiertue-albumi-kiertue -jatkumoon. Parasta kirjassa on kuitenkin lempeä suhtautuminen käsiteltävään kohteeseen. Waltarin tyyppejä ei nosteta jalustalle vaan omaehtoisen tekemisen ylistykseksi nouseva teos antaa tosiasioiden puhua selkeää kieltään. Kun unelmiinsa uskoo ja on valmis tekemään pirusti duunia, suurenkin maailman ovet avautuvat tai ainakin onnistut työntämään jalkaa oven väliin.
