Vieraana suuressa maailmassa

Alun perin kuubalainen kirjailija ja psykoterapeutti Cecilia Samartin on kirjoittanut monien mielestä parhaan romaaninsa. Kaunis sydän muistuttaa Samartinin edellistä kirjaa Noraa & Aliciaa monessakin mielessä. Samartin on itse siirtolainen, vieras suuressa maailmassa ja hänen ominta alaansa tarinankertojana ovat tietysti ihmiset, jotka ovat kokeneet samanlaisia irtiottamisia, väkivaltaisiakin, ja sopeutumisia vieraassa kulttuurissa.

Cecilia Samartin kertoo kirjallisen uransa alkaneen siitä, kun hän nuorena luki Anne Frankin päiväkirjan. Kirjan sisältämät vierauden ja vainon teemat seurasivat Samartinin omaa elämää myöhemmin Amerikkaan asti.

Kauniin sydämen keskiössä on Ana, joka muistelee rakastamansa miehen sairasvuoteella mennyttä elämäänsä.

Anan tarina alkaa El Salvadorin arvaamattomissa ja turvattomissa oloissa. Anan äiti piilottaa tyttärensä, kun väkivalta uhkaa ja äidin ja tyttären lyhyt dialogi kirjan alussa on tytön elämän kannalta lyhyydessään elintärkeä.

’Kömmin kaappiin. Kyyristyin sisään ja vedin polvet rintaan kiinni. Äiti oli juuri sulkemassa ovea, kun kurkotin käteni ulos ja sanoin:
”Mama, minua pelottaa jäädä yksin.”
”Minä olen kanssasi aina,” äiti vastasi.’

Ana pääsee pakenemaan El Salvadorista sisar Josephan mukana Amerikkaan ja pääsee siellä luostariin turvaan. Ana haaveilee nunnan rauhallisesta, henkisestä elämästä. Mutta parikymppisenä nuorena naisena luostarin abbedissa lähettää Anan rikkaan Trellisin perheen lastenhoitajaksi.

Trellisin perhe on oikeastaan hyvin kliseemäisen toimimaton kokonaisuus. Äiti Lilian on julma, laskelmoiva ja kylmä. Lisäksi hänellä on seksisuhteita perheen ulkopuolella. Isä Adam tekee pitkiä työpäiviä pitääkseen yllä korkeaa elintasoa. Samartinin psykoterapeuttinen koulutus iskee tässä perhekuvauksessa mielestäni kirjailijan pinnallisen juonikuvion ja lattean ihmiskuvauksen karikkoon.

Parasta kauniissa sydämessä ovat Anan varhaisen elämän kuvaukset El Salvadorissa. Loppupuolen tapahtumat ovat idealistisessa ’Pieni talo preerialla’-tyylisssään aika mitäänsanomattomia. Kokonaisuutena tarina kelvannee kuitenkin hyvin Samartinin kirjojen ystäville.

Jussi Wahlgren