Tuore Topelius-palkinnon voittaja Jukka-Pekka Palviainen on monipuolinen kirjailija, jolta syntyy teoksia niin aikuisille kuin perheen pienimmillekin lukijoille. Mesta.net haastatteli Sastamalassa asuvaa kirjailijaa sähköpostin välityksellä.

Sinulle myönnettiin vuoden 2011 Topelius-palkinto kirjasta Joku vieraileva tähti. Mitä palkinto merkitsee sinulle?

- Palkinto merkitsee sitä, että kirjani on huomattu. Se tuo myös lisää ammatillista itsetuntoa. Jotakin on tehty oikein.

Joku vieraileva tähti – kirja kertoo yläasteikäisen goottitytöstä ja runopojasta, jotka kohtaavat näytelmäharjoituksissa. Mistä sait idean tarinaan?

- Itse asiassa Annista sanotaan, että hän ei edusta ketään muuta kuin itseään pukeutuessaan mustaan eli en ajatellut häntä goottityttönä. Tosin en Atteakaan runopoikana, vaikka hän ehkä sellainen onkin.

- Halusin kirjoittaa nuortenromaanin, jossa taiteella on keskeinen rooli ja minusta tuntui, ettei minulla ole mitään uutta annettavaa bändikirjarintamalla. Siksi kirjoitin tarinan, joka sijoittuu harrastajateatteriin.

Nuortenkirjoja tehdessä täytyy olla kärryillä nuorison meiningistä. Miten ammennat tarvittavaa tietoa ja perehdyt aihepiiriin?

- Minulla on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Se auttaa hieman. Sen lisäksi yritän muistella, miltä itsestä tuntui omassa nuoruudessa ja seuraan populaarikulttuuria ihan mielenkiinnosta.

Olet julkaissut kuusi aikuistenromaania, kolme lastenkirjaa ja yhden nuortenkirjan. Päätyykö kirjoihisi todellisia tapahtumia ja ihmishahmoja?

- Joitakin todellisia tapahtumia olen käyttänyt ja henkilöitäkin, mutta kyseiset henkilöt ovat olleet aina pienessä roolissa.

Millaiset ovat ensimmäiset kirjoihin liittyvät omat lapsuuden muistosi?

- Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu taitaa olla ensimmäinen kirja, jonka muistan. Äidillä oli tapana lukea siitä minulle runoja. Kun aloin itse lukea, Enid Blytonin tuotanto oli minulle läheistä.

Minkä ikäisenä aloitit ns. pöytälaatikkoon kirjoittamisen?

- Luulen, että yhdeksänvuotiaana, mutta se ei ollut silloin kovin järjestelmällistä.

Millainen asema kirjalla on nykynuorten elämässä? Onko perinteinen lukeminen häviämässä Internetille ja tietokonepeleille?

- Luulen ja pelkään, että nykynuoret jakautuvat lukemisen suhteen kahteen leiriin. Osa on himolukijoita ja toinen puoli ei lue juuri mitään vapaehtoisesti. Tuskin jako on kuitenkaan ihan selkeä eli välimuotojakin löytynee.

Mikä on palkitsevinta kirjoittamisessa?

- Se tunne, kun kirjoittaminen sujuu ja uskoo itse tekstiinsä.

Sinulta on tulossa tänä keväänä aikuisten romaani nimeltä John Lennonin valkoinen flyygeli. Kertoisitko hieman, millainen teos on luvassa?

- John Lennonin valkoinen flyygeli on tähänastisista kirjoistani vakavin. Se kertoo naisesta ja miehestä, jotka vaikuttavat toistensa elämään vuosienkin päästä, vaikka he eivät ole olleet tekemisissä.

Mitä muuta elämääsi kuuluu? Mitä harrastat?

- Elämääni kuuluu puuhastelua perheeni kanssa. Pelaan myös satunnaisesti sulkapalloa ja käyn joogassa. Kirjoja luen pääsääntöisesti silloin, kun en itse kirjoita eli kesäisin. Televisiota katson turhan paljon.

Entä millaisia suunnitelmia ja haaveita sinulla on kirjoittamisen suhteen?

- Toivon löytäväni innostavia aiheita ja uusia lukijoita.