Harri Närhi (s.1953) tunnetaan monipuolisena kirjailijana ja värikkäiden tarinoiden kertojana. Mesta.netin kirjasivusto haastatteli kirjailijaa sähköpostin välityksellä. Seuraavassa on juttua niin uudesta Isättömät-romaanista kuin kirjailijan työstä yleensäkin.

Kuva: Veikko Somerpuro.

Isättömät –romaanisi (Wsoy) on road movie –henkinen kertomus lapin miehestä Uurasta, joka lähtee jonkin sortin Canossan matkalle etelään tapaamaan suomenruotsalaista exäänsä ja pientä poikaansa. Mistä sait idean tarinaan?

- Idea romaanin tähän tasoon syntyi, kun olin moottoripyörällä Nuorgamissa. Pyörään tuli vikaa ja jouduin yöpymään majapaikassa pitempään kuin olin alkuaan ajatellut. Oli juhannus ja talon isäntä, nuorehko mies, tuli sanomaan, että saunaankin pääsisi. Mitään ei maksa, onhan hän itsekin menossa. Siellä hän sitten kertoi lähtevänsä heti pyhien jälkeen autolla Helsinkiin, missä hänellä on entinen vaimo ja pikkuinen poika. Että muuten olisi saattanut liitto vaikka jatkua, mutta ei hän siellä kaupungissa viihtynyt, kun oli vähän isompaan ilmaan tottunut. Tuolloin en sitä kirjallisuuden aiheena ajatellut – ihan vain ukkojen lauteilla uskoutumisena. Sitten alkoi tuntua, että mies, joka on valmis istumaan sellaisen kilometrimäärän ja takaisin taatusti edelleen tunsi jotakin. Sitten, paljon myöhemmin, se alkoi taipua tarinaksi kahden ihmisen erosta, eroista ja haaveista, joita ei ei enää voi jakaa.

Kirja on aikamoinen veijaritarina. Millaista mieleenpainuvaa palautetta olet saanut lukijalta?

- Kirjassa on useita teemoja, joista on tullut palautetta sen mukaan miten kukin lukija on niitä kokenut, mihin mieltynyt, mitä inhonnut. Siinä vaiheessa, kun teos on kansissa ja kiinni, eikä mitään sen kohdalla voi enää muuttaa, myönteinen palautus on toki mieluista. Kirjailijahan on suuri lapsi. Siksi mieleen jäi erään kirjallisuuteen perehtyneen, itsekin paljon kirjoittaneen lukijan määrittely, kun hän sanoi: ”Ymmärräthän, Harri, että tämä kirja on ehdottomasti Nobel-tasoa.” Kissahan se kiitoksella elää, mutta tuntui hyvältä, että tässä tapauksessa hännän nosti joku muu.

Minkälainen prosessi kirjan työstäminen sinulle on, noudattaako se jotain tiettyä kaavaa?

- Sinä päivänä, kun kirjan prosessointi alkaa mennä kaavan mukaisesti, siirryn paremmin palkattuihin töihin. Alan keräillä pulloja tai lausun maksua vastaan runoja kadulla. Yleensä elän kaikki päivät sanojen huutomyrskyssä ja yritän löytää kotiin näyttöpäätteen lumisateesta. Mutta karkeasti ajatellen jossain kohdassa on valittava kaikista tuhansista aihelmista ja ideoista ja ryhdyttävä kirjoittamaan. Sitten itse kirjoitustyö vie miestä kuin moottoripyörä ja edessä on hämäräinen tie, joka tuntemattohan tupaan vie, kuten Eino Leino olisi saattanut sanoa.


Onko kirjoittaminen sinulle helppoa vai koetko usein luomisen tuskaa?

- Haluan uudistua, koetella uusia lajityyppejä ja omia rajojani. Kirjoitan korkeakirjallisuutta, en Jerry Cottoneita. Ymmärrän tietysti, että samaan ränniin lapioimalla saattaisi joskus saada köyhyyden lumet pois katolta. Mutta sen rännin äärellä tulisi kylmä toisista syistä, sanoisi vain sellaista minkä kaikki jo tietävät, ei sitä, minkä vain itse voin tietää. Ilman laajaa elämänkokemusta ei kirjailijaksi kannata ryhtyä – ellei sitten tee sitä muista kuin taiteellisista syistä.

Millaisia vääriä stereotypioita kohtaat useimmiten, kun kerrot olevasi kirjailija?

- Toisinaan ihmiset luulevat, että kirjailijalla on rahaa ja vapautta. Tiedän joitain, joilla on ensin mainittua, minulle riittää jälkimmäinen. Kun ryhtyy omaksi orjapiiskurikseen ja orjalaivansa rummunlyöjäksi, oppii, ettei samanlaisiin rumpusooloihin kykene edes Rolling Stonesien Charlie Watts. Paljon hätää, taloudellista epävarmuutta ja usein silkkaa paniikkia. Mutta tämän alan valitessani tiesin jo ennalta, että vapauden hinta on kauhu.

Kirjallinen tuotantosi kattaa useita kirjallisuuden lajityyppejä. Onko sinulla jatkuva tarve uudistua ja haastaa itsesi kuten kunnianhimoisilla yhtyeillä konsanaan on tapana?

- Haluan uudistua, koetella uusia lajityyppejä ja omia rajojani. Kirjoitan korkeakirjallisuutta, en Jerry Cottoneita. Ymmärrän tietysti, että samaan ränniin lapioimalla saattaisi joskus saada köyhyyden lumet pois katolta. Mutta sen rännin äärellä tulisi kylmä toisista syistä, sanoisi vain sellaista minkä kaikki jo tietävät, ei sitä, minkä vain itse voin tietää. Ilman laajaa elämänkokemusta ei kirjailijaksi kannata ryhtyä – ellei sitten tee sitä muista kuin taiteellisista syistä.

Mitkä olivat lapsuutesi omia suosikkikirjojasi? Mistä sait sysäyksen kirjoittamiseen?

- Ilokseni ja ilmeisesti onnettomuudekseni opin lukemaan kolmen vuoden iässä. Kauaa eivät jaksaneet sarjakuvat kiinnostaa, eivät myöskään lapsille suunnatut kirjat. Yhdeksänvuotiaana luin Mika Waltarin ”Sinuhe” -teoksen, vaikka en tiennytkään mitä siinä usein mainittu iloitseminen naisten kanssa tarkoitti. Pidin kovin myös Hemingwaysta, vaikka hän jonkin verran jaarittelikin, ja Jack Londonin lumesta ja vetokoirista, sekä Steinbeckistä. Laajemmin kirjallinen mielenkiinto heräsi sitten teini-iässä, jolloin Yasunari Kawabata ja Joseph Conrad nousivat lukulistan kärkeen.

Mitä elämääsi kuuluu kirjoittamisen ulkopuolella? Mitä harrastat?

- On vaikea ajatella, että elämääni kuuluisi kirjoittamisen ulkopuolella mitään – paitsi tiskaamista ja satunnaista imurointia. Ajattelen kaikkea kirjoittamisen kautta, kirjoitan olemistani: ”Herättyään hän päätti käydä kylpyhuoneessa. Oli aamiaisen aika, vettä ja leipää. Taas on tiistai, hän muisti.” Perhe riittää oheisharrastukseksi ja moottoripyöräily, jossa tosin turhan usein nousee myös esiin: ”Sankarimme jarrutti kaarteessa, vaikka tiesi, että se saattoi olla virhe...”

Kerrotko vielä, miten kirjailijantyö jatkuu tästä eteenpäin? Millaisia suunnitelmia ja haaveita sinulla on tulevaisuuden suhteen?

- Tästä eteenpäin kirjoittaminen jatkuu kuten tähänkin saakka, saan idean, teen tekstin, toivon kustantajan suopeaa suhtautumista. Tähän ikään tultua haaveet koskevat ennen kaikkea terveyttä ja henkistä vireyttä. Mainetta en enää jahtaa, se on jo mennyt, mutta kynä, paperia ja bensaa tankkiin ovat edelleen tarpeen. Sekä tuoksut vanamon ja varjot veen.

Isättömät arvostelussa.