Tamperelainen Seppo Jokinen on vakiinnuttanut asemansa suomalaisten rikoskirjailijoiden kärkikastissa. Jokisen kaikissa kirjoissa on päähenkilönä tamperelainen poliisi, komisario Koskinen. Kirjailija vastasi kevään korvalla Mesta.netin asettamiin kysymyksiin.
Juuri ilmestynyt Hervantalainen on jo 17. komisario Koskinen -dekkarisi. Minkä näet kirjojesi suosion syyksi?
- Kenties kirjojeni poliisit ja rosvot ovat sen verran arkisia tyyppejä kaikkine iloineen ja suruineen, että lukijan on helppo heihin samastua.
Sinulle on muodostunut uskollinen lukijakunta. Millaista ihailijapostia saat? Lähettävätkö lukijat sinulle tavaralahjoja ja kirjeitä?
- Kerran sain inkerinkielisen runokirjan. Lukijapostissa saan pääasiassa ohjeita miten Koskisen pitäisi hoitaa naisasiansa. Huoliako ex-vaimo takaisin vai ei.
Kirjojesi tapahtumat sijoittuvat Tampereen seudulle? Kuinka tamperelaiset poliisit ja rikolliset ovat reagoineet kirjoihisi?
- Tamperelaispoliisit ovat ottaneet komisario Koskisen ilolla työtoverikseen. Voin kysyä heiltä koska tahansa neuvoa. Roistopuoleltakin olen saanut pari hyvää vinkkiä, joita en kuitenkaan ole tohtinut vielä käyttää.
Millainen suhde sinulla on muodostunut kirjojesi päähenkilöön? Miten visuaalisena näet Koskisen silmissäsi?
- Suhde on kuin kenellä tahansa tiiviisti yhdessä ahkeroivalla työparilla. Välillä menee mukavasti, välillä tekee mieli lyödä. Näen komisario Koskisen hyvinkin visuaalisena mielessäni, mutta en kerro minkä näköisenä. Jokaisella lukijallani on hänestä omanlaisensa kuva, enkä halua tuottaa kenellekään pettymystä.
Kirjoitit ensimmäisen Koskis-dekkarin 40-vuotiaana. Millaisen vinkin antaisit kaikille kirjailijaksi aikoville?
- Perse penkkiin! Eli turha jäädä vartoilemaan sitä suurta inspiraation hetkeä.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi? Noudattaako se jotain tiettä kaavaa?
- Teen aamulla pitkän kävelylenkin ennen kuin rupean töihin. Virittäydyn jo siinä kirjoittamiseen ja sukellan romaanihahmojeni pään sisään. Illalla teen toisen lenkin, jonka aikana nollaan kaikki rikolliset ajatukseni.
Miten kirjallisuusala on muuttunut vuosien saatossa? Miten sitä tulisi kehittää?
- Uusien pienkustantamoiden kilpailukyky on pakottanut vanhat kustantamot miettimään uudelleen kirjailijan asemaa. Kehittämisen varaa on varmasti joka sektorilla, eikä vähiten kirjailijan työstään saamissa korvauksissa. Uskon, että alle 20 prosentin tekijänpalkkiot ovat kohta historiaa.
Minkä ikäisenä kiinnostuit kirjoittamisesta ja havaitsit kirjallisen lahjakkuutesi?
- Kirjoittamisesta olen kiinnostunut aina. Lahjakkuuteni huomasin vasta kun laadin ensimmäisen apuraha-anomukseni. Sain sillä viisisataa markkaa.
Miten kirjallinen urasi jatkuu tästä eteenpäin? Millaisia haaveita sinulla on kirjalliseen työhön liittyen?
- Kirja per vuosi. Enpä juuri haaveile. Tämä on leipätyö siinä missä muutkin.
Kevät on alkanut.
Kerropa vielä, mitä asioita joka kevät pitää ehdottomasti tehdä?
- Työhuoneen siivous. Pöytä pitää raivata puhtaaksi kaikesta vanhan kirjan materiaalista. Poltan saunanpesässä jokaisen muistilapun, juoniluonnoksen ja henkilöhahmotelman. Se on eräänlainen riitti. Vasta sen jälkeen voin ruveta miettimään uutta kirjaa.
