Helsinkiläinen Outi Pakkanen on kuulunut suomalaisten dekkarikirjailijoiden kärkeen jo usean vuosikymmenen ajan. Mesta.netin kirjasivusto haastatteli pitkän uran tehnyttä kirjailijaa.

Olet julkaissut kaksikymmentäyksi romaania, kaksi elämäkertaa ja keittokirjan. Mikä on tavalla tai toisella ikimuistoisin teoksesi?

- Tarjoilija, pyyhkikää taulu (1986). Se oli neljäs dekkarini, ja vasta siitä katson ns. urani varsinaisesti alkaneen. Idea syntyi oman ylioppilasluokkani 20-vuotisjuhlissa. Nautin kirjoittamisesta, sain runsaasti positiivista palautetta, ja kritiikkikin oli kiittävää. Tärkeintä kuitenkin oli, että oivalsin kaksi tärkeää asiaa: ensinnäkin haluan dekkareissani rakentaa jännitystä ihmissuhteiden enkä raakojen rikosten tai poliisin työn kautta, toiseksi Helsinki ei ole kirjoissani pelkkä miljöö vaan yksi päähenkilöistä. Oma urbaani kirjailijan ääneni alkoi siis löytyä.

Olet kirjoittanut useita Helsinkiin sijoittuvia jännitysromaaneita. Mitkä ovat lempipaikkojasi Helsingissä?

- Kaupunginosista Töölö, koska siellä on niin paljon funkista. Lasipalatsin tienoo, Korkeavuorenkatu, merenrannat, Lauttasaaren Ryssänkärki ja Kasinonranta, teatterit, Kansallisooppera, Musiikkitalo, Hakaniemen halli, Espan terassit...

Työskentelit aiemmin 35 vuotta markkinointi ja kustannusalalla, mutta olet ollut jo pitkään vapaa kirjailija. Mikä on parasta työssäsi?
Entä haastavinta?

- Parasta on itsenäisyys, satunnaiset onnistumisen hetket, etuoikeus saada kertoa tarinoita, lukijoiden tapaaminen ja kiitos. Haastavinta on epävarmuuden sietäminen, valkoisen paperin kammo, se että jokaisen kirjan joutuu aloittamaan lähtöruudusta.

Julkaisit ensimmäisen jännitysromaanisi 70-luvun alkupuolella. Miten kirjallisuusala on muuttunut noilta ajoilta?

- Kuluneiden vuosikymmenten aikana rikoskirjallisuuden arvostus Suomessa on todella muuttunut. Umpipoliittisella 70-luvulla dekkaria tuskin pidettiin edes kunnon kirjallisuutena. Sehän kuului viihteeseen, mikä oli vähintäänkin kyseenalaista. Tulimme tässäkin asiassa ikään kuin Ruotsin peesissä, kun rikoskirjallisuus alkoi saada yhteiskunnallisia elementtejä, ja lajiin alettiin suhtautua vakavammin. Matti Yrjänä Joensuun teoksen valinta Finlandia-ehdokkaaksi 1980-luvun puolivälissä oli tärkeä merkkipaalu, ja varsinainen dekkaribuumi alkoi 1990-luvulla. Myös pokkarin suosion kasvu on edesauttanut rikoskirjallisuuden asemaa. Suomalainen dekkari on tänä päivänä laadukas tuote, alalle on tullut uusia erinomaisia tekijöitä, rintama on leveä. Pärjäämme oikein hyvin pohjoismaisten kollegojemme rinnalla.

Kerro joku mieleesi painunut palaute tai lahja, jonka olet saanut lukijoilta?

- Parhaat palautteet tulevat spontaanisti ihan missä tahansa, kadulla, kaupassa, kapakassa... Kerran pankkiautomaatilla nuori mies hyökkäsi halaamaan ja kiittämään siitä, että olin ”pelastanut hänen avioliittonsa”. Oli kuulemma ollut tavallista pahempi perheriita, ja vaimoa lepyttääkseen mies oli tehnyt savulohipastaa kirjassani olleen reseptin mukaan. Vaimo oli antanut anteeksi ja rauha laskeutui maahan...

Mitä muuta harrastat kirjallisuuden lisäksi?

Kokkaamista, matkustamista, teatteria, oopperaa, leffoja, kutomista, sauvakävelyä.

Stadin slangi –yhdistys valitsi sinut Stadin friiduksi vuonna 2010. Mikä on hienoin stadin slangin sana?

- Mutsi.

Millaisena näet sähkökirjan tulevaisuuden? Oletko itse lukenut e-kirjoja?

- Sähkökirjan suosio kasvaa meilläkin, se nousee painetun kirjan rinnalle ehkä hitaahkosti mutta vääjäämättä. Ne eivät ole toistensa uhka vaan vaihtoehto - välineellä ei ole väliä, ainoastaan sisältö ratkaisee. Olen vasta tutustumassa sähkökirjaan, mutta itseni tuntien tiedän, että ennemmin tai myöhemmin jään koukkuun.

Millaisia tulevaisuuden tavoitteita ja haaveita sinulla on?

- Toivon, että se paras kirja on edelleen kirjoittamatta. Ja duuni jatkuu niin kauan kuin vintissä riittää valoa!