Tapani Bagge (s.1962) on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran kirjoittajana. Hän on kirjoittanut kymmeniä kirjoja, näytelmiä, kuunnelmia ja tv-sarjojen käsikirjoituksia. Täytyykin kysyä mistä tekemästään asiasta hän on kaikista ylpein?
- Kyllä se on ylipäätään tämä kirjailijan ura. Että olen tarinoita kertomalla pystynyt elättämään itseni ja osin perheenikin kohta 30 vuotta.
- Omista kirjoistani olen yleensä ylpein siitä, joka on viimeksi ilmestynyt. Tällä hetkellä se on Musta pyörre, ylietsivä Mujusen vaiheista kertovan historiallisen dekkarisarjani kolmas osa.
Kirjasi ovat menestyneet myös ulkomailla. Pureeko esimerkiksi Saksassa erilainen huumori tai juonikuvio kuin Suomessa?
- Ihan samat kirjat sinne ovat lähteneet, ja ymmärtääkseni
Stefan Mosterin käännös on ollut aika uskollista alkuteoksille.
- Nettiarvioista päätellen Mustassa taivaassa on purrut napakka toiminnallisuus, sujuva dialogi ja musta huumori. Myös perisuomalaisesta synkkyydestä on kiitetty.
Olet pitänyt useana kesänä dekkaripajoja aloitteleville kirjailijoille. Mitkä ovat tyypillisimmät sudenkuopat, joihin törmäät kursseilla?
- Ensimmäisenä huomaa sen, ettei tarinaa tahdota saada käyntiin. Kuvaillaan sivu- tai ainakin rivikaupalla säätä ja maisemaa eikä tajuta, että ihmisethän lukijaa kiinnostavat. Heidätkin kannattaa esitellä mieluummin toiminnan ja dialogin kautta.
- Toinen aloittelijan ongelma on, ettei tarina tahdo pysyä kasassa vaan hortoilee sinne tänne. Siihen auttaa etukäteissuunnittelu.
Dekkarissa on erityisen tärkeää, että faktat ovat oikein. Kun yksityiskohdat pitävät kutinsa, kokonaisuuden voi valehdella ja se on silti uskottava.
Olet yksi osuuskuntamuotoisen kustantamo CrimeTimen perustajajäsen. Millaisia hyviä asioita kustantamo on tuonut mukanaan?
- Se on parantanut tulonjakoa kirjailijan osalta. Omassa firmassa pääsee myös vaikuttamaan asioihin ihan eri lailla kuin ison kustantamon free lance -sisällöntuottajana.
- Esimerkiksi Tykki (Elisan julkaisema usean kirjailijan tekemä dekkarisarja toim. huom.) lähti liikkeelle
Nykäsen Harrille heittämästäni ideasta. Harri heitti pallon edelleen Elisalle, joka otti kopin, ja e-kirjapuolen kautta osuuskunnan yhteisestä jatkokertomuksesta tuli paljon isompi juttu kuin olin osannut kuvitellakaan. Nyt tehdään vähän samaan tyyliin Taksia, ja monta uutta hanketta on vireillä.
Jos saisit muuttaa jotain suomalaisella kirja-alalla, mitä tekisit?
- Lisää liksaa ja päätösvaltaa kirjailijalle. CrimeTimessa tämä on jo toteutunutkin.
Mikä on parasta työssäsi? Entä haastavinta?
- Kyllä parasta on on kaikki. Taustatyö on kiehtovaa, samoin henkilöiden ja juonen kehittely ja varsinainen kirjoittaminen. Kun henkilöt oikein lähtevät viemään tarinaa, en juuri muuta osaa ajatellakaan. Korjailuvaihe ei enää ole niin kiihkeä, mutta kyllä siinäkin on hetkensä.
Mihin vuorokauden aikaan olet luovimmillasi?
- Yleensä aloitan aamulla kahdeksan, yhdeksän maissa. Työhuone on kotona, joten työmatka ei vie kovin pitkään. Ensin käyn läpi edellisen päivän tekstin ja korjailen sitä, pääsen sisään tarinaan. Sitten jatkan uutta. Viisi sivua eli yksi luku pitää saada päivässä aikaan. Yleensä siinä kahden, kolmen aikaan rupean laittamaan lapsille ruokaa. Jollei päivän tinki ole siihen mennessä täynnä, jatkan iltakymmeneltä, kun perhe menee nukkumaan. Joskus jos kirja oikein vetää tai deadline uhkaa, kirjoitan yöllä toisen luvun. Olen myös kirjoittanut lastenkirjaa päivällä ja dekkaria yöllä, kun deadlinet ovat menneet päällekkäin, mutta se oli hieman jakomielistä.
Millainen prosessi kirjan kirjoittaminen sinulle on, noudattaako se jotain kaavaa?
- Minulla on jatkuvasti kehitteillä kymmeniä kirjaideoita. Lisäilen tiedostoihin yksityiskohtia sitä mukaa kuin niitä nousee mieleen.
- Olen aikatauluttanut tekemiseni pari vuotta eteenpäin noin viikon tarkkuudella. Aikataulu tietysti elää, kun tulee uusia ideoita ja tilaisuuksia.
- Kun uusi kirja tulee työvuoroon, olen jo perehtynyt tausta-aineistoon muun työn ohessa ja ideoinut tarinaa aika pitkälle. Ensin teen synopsiksen, jonka tarkkuus hieman vaihtelee. Joskus suunnittelen luku luvulta, mitä missäkin kohtaa tapahtuu, joskus tiedän vain alun ja lopun ja joitakin etappeja matkan varrelta. Mutta vaikka suunnitelma olisi kuinka tarkka, henkilöt alkavat aina elää omaa elämäänsä niin että noin kahden kolmasosan paikkeilla joudun pitämään tuumaustauon ja miettimään uudestaan, miten loppuun päästään. Toisinaan loppu menee kokonaan uusiksi, usein siihen tulee ylimääräinen kierre.
Entä miten paljon pidät yhteyttä lukijoittesi kanssa?
- Minulla on omat nettisivut ja blogi, olen myös Facebookissa. Jonkin verran lukijoilta tulee sähköpostia ja puheluja. Tapaan heitä kirjamessuilla ja erilaisissa esiintymisissä, mutta ihan kadullakin saatetaan tulla kiittämään kirjasta. Joskus lukijoilta tulee myös hyviä ideoita. Ilman lukijoita tätä hommaa olisi vaikea jatkaa. Ja turha.
Kerro joku mieleesi painunut palaute tai fanilahja, jonka olet saanut?
- Olen saanut joitakin hieman epäselviä yöllisiä puheluita, joissa on kehuttu minun olevan hyvin perillä Hämeenlinnan alamaailmasta. Soittaja on kertonut tietävänsä, keitä minulla on ollut esikuvina mihinkiin henkilöön. Minulla ei kaikista esikuvista ole ollut hajuakaan, mutta olen antanut soittajien pysyä luulossaan. Lukija on aina oikeassa, varsinkin jos kehuu kirjaani.
Mitä muuta harrastat kirjallisuuden ja musiikin lisäksi?
Katson aika paljon elokuvia ja tv-sarjoja, lähinnä rikosjuttuja ja komedioita. Vietän aikaa perheen kanssa. Kävelen ja pyöräilen, nostelen vähän puntteja. Iltapäivällä otan usein varttitunnin nokoset. Se piristää kummasti.
Millaisia tulevaisuuden tavoitteita ja haaveita sinulla on?
- Dekkaripuolella kirjoitan seuraavaksi Mujus-sarjan viimeisen osan Punainen varjo. Se ilmestyy ensi keväänä. Sen jälkeen jatkan ainakin Hämeenlinna-sarjaa ja Onni Syrjäsen seikkailuja.
- Huumoripuolella olen irrotellut kirjoittamalla enemmän tai vähemmän absurdeja pikkutarinoita, joista voisi joskus julkaista kokoelman, kunhan niitä kertyy tarpeeksi.
- Kirjoitan niin kauan kuin sormet liikkuvat näppäimistöllä. Sitten siirryn sanelemaan.
