Joka ilta kun lamppu sammuu

Menestyselokuvien jatko-osat ovat usein pettymyksiä, viimeisimpänä esimerkkinä DreamWorksin neljäs Shrek-animaatio. Pixar sen sijaan onnistui vaikeassa tehtävässä huomattavasti paremmin, sillä Toy Story 3 yltää edeltäjiensä tasolle, jopa ylittää ne.

Kolmas osa vie trilogian päätökseen, ainakin sen tapahtumat vihjaavat, ettei jatkoa olisi enää luvassa. Toy Story 3:ssa Andy on varttunut nuoren miehen ikään ja on lähdössä opiskelemaan. Samalla on tullut aika luopua monista lapsuuden tavaroista. Miten käy hänen leluilleen? Onko lelu enää lelu, jos sillä ei leikitä?

Toy Story 2:n julkaisusta on ehtinyt kulua jo 11 vuotta, mikä näkyy erityisesti kolmannen osan tietokoneanimaation paremmassa laadussa. Aikanaan lelut valittiin elokuvan päätähdiksi, koska ihmisten kuvaaminen ei silloisella tekniikalla vielä onnistunut riittävän hyvin, mutta Toy Story 3:ssa myös ihmiskasvojen avulla ilmaistaan uskottavia ja aidontuntuisia tunteita.

Toy Story 3 ei nojaa kuitenkaan pelkkään visuaalisuuteensa, vaikka se erinomaista onkin. Tietokoneanimointi kun ei enää 2010-luvulla riitä syyksi lähteä elokuviin, kuten ei myöskään tunnuksen ”3D” liittäminen elokuvan nimen perään.

Myös elokuvan käsikirjoitus toimii, vaikka juoni onkin totutun suoraviivainen. Pintatason toiminnan alla käsitellään kuitenkin myös ystävyyttä, uskollisuutta, muistojen merkitystä, luopumisen vaikeutta ja lapsuuden päättymistä.

Siinä missä monien lastenelokuvien huumori on ärsyttävää koheltamista, saa Toy Story 3 kyynisen aikuisenkin suupielet nytkähtelemään ylöspäin. Vaikka se on elämää sykkivä ja hauska elokuva, sisältää se yllättävän paljon myös surua ja haikeutta. Tämä tekee siitä erinomainen yhdistelmän komediaa ja draamaa – ja mikä parasta, ilman turhaa opettavaisuutta ja jeesustelua.

Kuten muutkin Pixarin elokuvat, myös Toy Story 3 sisältää tasoja, jotka eivät välttämättä aukea lapselle. Tällaisia ovat muun muassa alluusiot toisiin elokuviin ja populaarikulttuuriin. Parhaiten tässä onnistutaan liittämällä öiseen lastentarhaan vankila- ja kauhuelokuvien kuvastoa.

En ole nauttinut animaation katsomisesta yhtä paljon sitten WALL-E:n. Kunpa muutkin studiot tekisivät elokuvansa yhtä huolella kuin Pixar.

J. K. SILVENNOINEN