Täydellisen kokoinen elokuva

Elokuva alkaa ja valkokankaalle lipuu kahdeksan naisnäyttelijän nimeä. Perässä seuraa muutama mies, joiden sivurooleilla on suunnaton vaikutus naisten elämään. Episodeista rakennettu Kohtaamisia kertoo joukon tarinoita, joissa näyttelijöiden on laitettava parastaan ja löydettävä itsestään uusia puolia.

Realistisuutta tavoitteleva Kohtaamisia kuuluu parhaimpien suomalaisten elokuvien joukkoon. Ohjaaja Saara Cantellin lisäksi kuvaaja Marita Hällforsin nimi on syytä nostaa parrasvaloihin. Hänen kameransa seuraa elokuvan kohtauksia pitkällä, kärsivällisellä ja tarkalla katseella. Kuvia ei ole leikattu lainkaan. Tuottajan mukaan yksi otos saattoi kestää toistakymmentä minuuttia. En laskenut kellosta aikaa, koska elokuvassa totisesti on tärkeämpääkin seurattavaa. Pitkät ja leikkaamattomat kuvat eivät ole kikkailua vaan intensiivisyyttä ja taituruutta.

Rytmi rikotaan elokuvan päättävässä montaasissa, joka tekee yhteenvedon ihmisten kohtaloista. Tämä on ensimmäinen kerta, kun elokuva selittelee tai alleviivaa mitään.

Kohtaamisia on täydellisen kokoinen elokuva. Upean pieni, kuin rujo ikoni, jonka äärelle tekee mieli hiljentyä. Draamassa huudetaan ja kärsitään, mutta silti se jättää jälkeensä miellyttävän olon. Kohtaamisia väistää tirkistelevän sosiaalipornoilun. Kohtaamisia ei ole Paha maa, jonka ydin on suomalaisen ahdistuksen visualisoinnissa. Kohtaamisia tulee saamaan varmasti paljon kansainvälistä ymmärrystä. Saksassa järjestetyn Nordische Filmtage -kilpailun raati on ennättänyt palkita herkkyydestä kiitetyn elokuvan jo viime vuonna.

Suomalaisuus ja siihen liitetyt traumat näkyvät kohtauksessa, jossa vuodeosastolla kiroileva vanhus potee ryssävihaa. Sairaanhoitajiin kohdistuva suora rasismi on kuitenkin vain yksi näkökulma maahanmuuttajakielteisyyteen, joka kuuluu Kohtaamisissa ennen kaikkea yhteisöstä sulkevana hiljaisuutena.

Aapo Siippainen