Teinitähti Miley Cyrus ei sorru edeltäjiensä virheisiin

Vanhemmat eroavat ja isä muuttaa pois kotoa. Lapset kokevat tulleensa hylätyiksi eivätkä tiedä miten suhtautua isäänsä, joka oli heille ennen niin kovin rakas. Kesän viettäminen yhdessä lapsiensa kanssa kuulostaa Stevestä (Greg Kinnear) hyvälle suunnitelmalle paikata välejä parin vuoden tauon jälkeen. Lapsista vanhempi, teini-ikäinen Ronnie (Miley Cyrus), ei näe asiaa kapinoivan suojamuurinsa läpi isänsä kaltaisesti. Asiat mutkistuvat, kun kesän aikana Ronnie kohtaa Willin (Liam Hemsworth), pojan joka onnistuu sinnikkyydellään viemään tytön sydämen.

Elokuvan on ohjannut Julie Anne Robinson, jonka meriitit ennen The Last Song -elokuvaa ovat television puolelta (mm. Greyn anatomia, Weeds). Elokuva perustuu Nicholas Sparksin samannimiseen kirjaan. Sparksin suositut rakkausromaanit ovat aiemminkin kääntyneet valkokankaalle mm. The Notebook.
Positiivisimmaksi yllättäjäksi elokuvasta nousi teinitähti Miley Cyrus. Hän on julkisesti ilmoittanut keskittyvänsä nyt näyttelemiseen musiikin teon sijasta, vaikka elokuvaa mainostetaankin sloganilla ”uutta musiikkia Miley Cyrukselta” -teemalla. Huonommistakin lähtökohdista on koitettu ponnistaa teini-idolista elokuvatähdeksi, mutta samalle viivalle esimerkiksi Britney Spearsin kanssa ei Cyrusta onneksi tarvitse laittaa.

Elokuva kuljettaa läpi laajan tunneskaalan. Siirappisessa alkupuoliskossa rakastetaan, nauretaan ja vihataan. Elokuvan jälkimmäinen puoli puolestaan koskettaa, itkettää ja saa elämän tuntumaan epäreilulle.

Kiireen ja hektisyyden keskellä tarvitaan arjesta irtaantumista ja elokuvan keinot toteuttaa irtiottoja ovat rajattomat. Näyttelijäsuoritusten ja juonen ei tarvitse olla Oscarin arvoisia, jotta elokuva voisi koskettaa ja naurattaa. Myös erityylisillä elokuvilla on aikansa ja paikkansa.


Margareta Salonen