Sinkkuelämää vai pikemminkin Avioliittoelämää?

Pitkään ja hartaasti odotettu Sinkkuelämää 2 -elokuva on vihdoin täällä Carrien (Sarah Jessica Parker), Mirandan (Cynthia Nixon), Charlotten (Kristin Davis) sekä Samanthan (Kim Cattrall) johdolla. Eletään aikaa, jolloin kaksi vuotta on vierähtänyt naisten elämässä sitten viime näkemän (Sinkkuelämän ensimmäinen elokuva). Lapset ovat kasvaneet, avioliitot kypsyneet ja Samanthalla on kuumien aaltojen täyteinen menopaussi. Edellä mainitun luettuaan ei ehkä äkkiseltään uskoisi puhuttavan säihkettä ja glamouria hohtavasta Sinkkuelämästä. Kuitenkin arkisten askareiden ja elämän pitkäveteisyyden puntaroinnin keskellä ovat myös nelikon naiset, joidenka sinkkuajat ovat autuaassa menneisyydessä lukuun ottamatta
Samanthaa.

Sarjan parissa kasvaneet fanit palavat halusta nähdä Carrien uusimmat muotiluomukset ja Samanthan miesseikkailut. Näiden seikkojen lisäksi uutta ei paljolti ole tarjolla. Tarinaa viedään eteen päin väkinäisen oloisesti. Elokuvan alkumetreillä tuntuu, kuin näyttelijöillä olisi ollut hauskempaa elokuvaa tehdessään, mitä katsojilla lopputulosta katsoessaan. Vitsit tuntuvat väkisin väännetyiltä ja hauskoja niistä ei saa yrittämälläkään. Uskokaa, sillä koitin! Elokuvan loppua myöten tilanne onneksi helpottuu. Kun alkukankeudesta päästään yli, naisten keskinäiset piikittelyt ja nolot tilanteet kukoistavat kuin olisi vuosi 1998 ja Carriella jalassaan ensimmäiset Manolo Blahnikit.

Elokuvan vastaanotto rapakon takana ei ole mennyt odotetun kaltaisesti ja tämä heijastelee varmasti muualle maailmaan. Avausviikonlopun katsojaluvuissa jäätiin huomattavasti alakynteen, jos lukuja verrataan esimerkiksi sarjan pari vuotta sitten tulleeseen ensimmäiseen elokuvaan. Tämäkin kertoo suurimman buumin olevan takana. Herääkin kysymys olisiko ollut parempi päättää tarina parin vuoden takaiseen, kun kerran mitään mullistavaa sellaista kerrottavaa ei ole, joka palvelisi sarjan alkuperäisen hengen mukaisesti. Toki tämän elokuvan nähtyään tosifanit voivat huokaista helpotuksesta ja uskoa siihen, että sinkkuelämä loppuu kaikilta joskus.

Kaiken kaikkiaan elokuva on kovin ristiriitainen. Se on osittain erittäin uskollinen alkuperäiselle sarjalle, mutta se jokin siitä jäi uupumaan. Sarjan parissa aikuisuuteen varttunut allekirjoittanut ei kuitenkaan suostu elokuvaa täysin lyttäämään. Spice Girlsejä lainatakseni Sinkkuelämää 2:ssa riittää asenteen puolesta ”Girl Poweria” vaikka muille jakaa.

MARGARETA SALONEN