Höyrypäistä höyrypunk-hörhöilyä

Alexandre Dumas vanhemman kirjoihin pohjautuvia elokuvia on tehty yli 200. Erityisen suosittu on ollut Kolme muskettisoturia, josta on tehty filmatisointeja säännöllisesti 1920-luvulta lähtien. Ei siis ole yllätys, että myös 2010-luku sai oman sovituksensa aiemmin lähinnä videopeli- ja tieteiselokuviin keskittyneen Paul W. S. Andersonin ohjattua oman versionsa tästä historiallisesta romaanista.

D'Artagnan (Lerman) matkustaa Pariisiin, jossa hänen tarkoituksenaan on pyrkiä kuningas Ludwig XIII:n kuuluisiin muskettisotureihin. Perille päästyään hän tutustuu kolmeen miekkamieheen Athosiin (Macfadyen), Porthosiin (Stevenson) ja Aramikseen (Evans). Yhdessä he pyrkivät estämään suunnitelman, jonka tavoitteena on häpäistä Ranskan kuningatar, syöstä kuningas vallasta ja aloittaa sota Englannin kanssa. Tarina on yllättävän uskollinen Dumas’lle, joskin kolmesta muskettisoturista on tehty uransa lopettaneita juoppoja. Eivät he tosin absolutisteja ole Dumas’nkaan tekstissä.

Andersonin tausta videopelejä kuvittaneena ohjaajana näkyy multimediaalisissa kohtauksissa, jotka lainaavat tyylinsä strategiapeleistä. Samaa henkeä on kaupunkikuvissa, jotka näyttävät paikoin niin pienoismallimaisilta, että sen täytyy olla tarkoituksellista.

Uusin versio Kolmesta muskettisoturista on moderni toimintaseikkailu Karibian piraattien hengessä ja hieman yllättäen muutakin kuin vanhan klassikon nimellä ratsastelua. Erityisesti viehätyin 1600-luvun Ranskaan liitetystä steampunk-hengestä, jota olisi voinut jalostaa pidemmällekin. Leonardo da Vincin sotakoneilla ilmassa käytävä ”meritaistelu” on joka tapauksessa elokuvan hauskimpia oivalluksia.

J.K. Silvennoinen