Vares keskellä latomaisemaa

Jos hautausmaalta löytyy murhattu nainen, täytyy paikalle soittaa alkoholisoitunut yksityisetsivä, sillä keskusrikospoliisi ei henkirikoksia jaksa selvittää. Näin ainakin Reijo Mäen kirjoissa, joiden elokuvasovitukset ovat olleet huonon tv-sarjan ja keskinkertaisen kesäteatterin lapsia. Toistaiseksi parhaiten on onnistunut Anders Engström (Pahan suudelma), joka toisessa Vares-ohjauksessaan tekee sen, minkä keskinkertaisesta kirjasta tehdyn keskinkertaisen käsikirjoituksen pohjalta pystyy.

Kaidan tien kulkijat sijoittuu uskonlahkon hallitsemaan pohjalaiseen Kahdenvirranmaahan, jonka mielisairaalan kortistosta vaikuttaisi löytyvän puolet kyläläisistä ja loppujenkin olevan hoidon tarpeessa. Vares selvittää rikosta metodeilleen uskollisesti juomalla viinaa kylän ainoassa baarissa, ajelemalla taksilla ja nauttimalla paikallisen kirjaston(hoitajattaren) annista.

Epärealistinen juoni on samaa höttöä kuin aiemminkin, mutta haahuiluun tuo särmää tapahtumapaikan vaihtuminen Turusta sulkeutuneeseen kyläpahaseen, jossa jo pelkällä Vareksen läsnäololla on sähköistävä vaikutus. Kovin hyvin westernmäistä asetelmaa kylään saapuvasta muukalaisesta ei hyödynnetä, mutta miljöökuvaus on jälleen Engströmin hallussa. Pientä lisäarvoa elokuvaan tuo kenties viimeiseksi jäänyt Kari Tapion taltioitu lavaesiintyminen.

J.K. Silvennoinen