Taas tarvitaan Ethan Huntia

Mitä saadaan, kun annetaan Lostin käsikirjoittajalle, lastenelokuvien ohjaajalle ja höyrähtäneelle skientologille 140 miljoonaa dollaria? Suhteellisen hyvä toimintaelokuva, sillä sellainen Mission: Impossible – Ghost Protocol yllättäen on. Tässä M:I-elokuvien neljännessä osassa terroristit havitellevat Venäjän ydinohjusten laukaisukoodeja ja luonnollisesti ainoa, joka voi pelastaa maailman ydinsodalta, on IMF-agentti Ethan Hunt (Tom Cruise).

Birdin (Ihmeperhe, Rottatouille) valinta ohjaajaksi kummastutti, mutta hyvin hänen siirtymänsä animaatioista live action -elokuvien pariin sujuu. Parasta (tässäkin) Mission Impossible-elokuvassa ovat isolla rahalla tehdyt ja huolella suunnitellut toimintakohtaukset, jotka on rakennettu erilaisten tapahtumapaikkojen ympärille Kremlistä Mumbaihin. Paras osio sijoittuu Dubaihin, jossa sijaitsevan Burj Khalifan 828 metrin korkeudesta otetaan kaikki ilo irti. Jättimäiseen rakennukseen sijoittuva kohtaus avonaisine ikkunoineen, hiekkamyrskyineen ja liimahanskoineen on niin reikäpäinen että alkaa naurattaa – tosin miellyttävällä tavalla.

Juonta on juuri riittävästi sitomaan toimintakohtaukset toisiinsa, eikä sen epäloogisuuksia ehdi juuri pohtia, sillä elokuvassa ei pysähdellä. Jokainen uusi miljöö identifioidaan katsojalle nopeasti, ja dialogikin käydään pääosin liikkuvissa ajoneuvoissa tai hengenhädässä.

Pahvisten hahmojen joukossa viilettää myös Samuli Edelmann, jonka kotimaisen median rummuttama ”merkittävä rooli” jää parin vuorosanan ja takaa-ajon mittaiseksi. Sellaisenakin se on toki poikkeuksellisen iso suomalaisrooli Hollywoodissa.

J.K. Silvennoinen