Hattaralla vuorattu eläintarha

Cameron Crowe ei ole ollut vedossa vuosiin, sillä Jerry Maguiren (1996) ja Almost Famousin (2000) jälkeen ei onnistumisia fiktiivisen elokuvan puolella ole tullut. Sellainen ei ole hänen uusinkaan elokuvansa Koti eläintarhassa, joka pohjautuu käsittääkseni pikemminkin vähemmän kuin enemmän Benjamin Meen omaelämäkerralliseen bestselleriin.

Kun vaimo kuolee ja poika erotetaan koulusta, kaipaa mies uutta alkua. Benjamin Meen (Matt Damon) päättää korjata tilanteen ostamalla lopetusuhan alla olevan eläintarhan, lähinnä koska hänen pieni tyttärensä pitää siitä. ”Vuoden isä” -valinnan lisäksi kaupantekijäisiksi tulee sketsihahmoista koostuva henkilökunta, sairas tiikeri, masentunut karhu ynnä muita Disneyn piirroselokuvista karanneita hahmoja. Ränsistynyttä tarhaa kunnostaessaan Benjamin opettelee samalla uutta yksinhuoltajan rooliaan, hoitaa suruaan ja pohtii, mitä elämällä on hänelle annettavana. On turhankin ilmeistä, mihin pirteää ja elämänsä eläimille uhrannutta Kellya (Scarlett Johansson) siinä tarvitaan.

En tiedä mitään eläintarhan hoidosta tai taloudenpidosta, mutta tapa, jolla ne elokuvassa esitetään, ei vakuuta. Eläimiä hoidetaan puhumalla ja lääkitsemällä, taloutta ei senkään vertaan. Eläintarhan hankintaan saadut varat selitetään sivulauseessa perinnöllä, mutta kun se on myöhemmin hassattu, ilmestyy uutta karkkirahaa tyhjästä.

Amerikkalaista unelmaa, rohkeutta toteuttaa unelmat ja päästää irti menneestä rummuttavan elokuvan kerronta on paitsi epäuskottavaa myös imelää, aina vaivaannuttavuuteen asti. Eläimillä ja lapsilla söpöilevä maailma on sokerilla ja esanssimansikkahillolla kuorrutettu pirtelö, jollaisia Hollywoodin tehosekoitin suoltaa jatkuvasti terveysviranomaisten varoituksista huolimatta. Tiukka soundtrack on väärässä paikassa tässä kiiltokuvakansiossa, jonka laskelmoitu hempeily ja kevyt hassuttelu tekevät siitä vielä kesymmän kuin sen esittämistä eläimistä.

Yhden tähden elokuva Koti eläintarhassa ei silti ole, sillä kiinnostavuutta ja rosoa siihen tuo Benjaminin ja hänen teini-ikäisen poikansa (Colin Ford) ongelmallinen suhde. Heidän välilleen rakentuvat kohtaukset ovat elokuvan parhaita. Damon sopii hyvin sympaattiseksi pölvästiksi, joka ei ymmärrä, että silloin tällöin kotiovelle tuotu ruoka on treffikutsu ja että joskus nainen saattaisi kaivata muutakin kuin kiitoksen. Positiivisesti erottuu myös Thomas Haden Churchin esittämä Benjaminin veli, lähinnä siksi, että vaikuttaa yksiulotteisten hahmojen keskellä aidolta ihmiseltä.

Valitettavasti ainoa tapa nähdä Mike ja Elina Pohjolan Prix Europan voittanut lyhytelokuva Baabelin metsä elokuvateatterissa on mennä katsomaan Koti eläintarhassa, jonka alkukuvana se nähdään.

J. K. SILVENNOINEN