Suomipunkin suurlähettiläät

Kehitysvammaisista muusikoista koostuva Pertti Kurikan Nimipäivät on tiukkojen riffiensä, puhuttelevien sanoitustensa, Kari Aallon hienon, karhean soundin ja ennen kaikkea asenteensa vuoksi Suomen kovin punkbändi. Se lienee myös maamme ainoa yhtye, jonka välispiikit venyvät monesti itse kappaleita pidemmiksi.

Kovasikajutun hienous ei piile ainoastaan erinomaisessa aiheessa, sillä elokuvassa on samanlaista rehellisyyttä ja aitoutta kuin kuvaamissaan ihmisissä. Myös leikkaus on onnistunut, ja esimerkiksi Aallon jalkahoitajalle kiukustuminen ja lastenteon mysteerin selvittäminen ovat upeita kohtauksia.

Elokuva kertoo yhtyeestä mutta esittää myös sen jäsenet yksilöinä. Toni Välitalolla on vaikeuksia irrottautua vanhemmistaan, sympaattinen Sami Helle on kiinnostunut politiikasta, Pertti Kurikka on synkkämietteisyydessään miltei traaginen hahmo ja Aallon voi jo nyt nostaa sukunimikaimansa Remun kaltaiseksi suomirockin kulttihahmoksi. Yhteistä orkesterin jäsenille on tunneilmaisun äärimmäisyys ja teeskentelemättömyys.

Kovasikajuttu murtaa stereotypiaa kehitysvammaisista aina iloisina veitikkoina kuvatessaan yhtyeen jäsenten keskinäisiä riitoja ja henkilökohtaisia murheita. Vaikka päähenkilöt esitetään ilman turhaa lempeyttä ja hetkittäin hyvinkin koomisessa valossa, ovat tekijät selvästi kunnioittaneet kohdettaan. Siitä on syntynyt elämänmyönteinen ja hauska elokuva, jossa traaginen ja koominen aines lomittuu kauniisti toisiinsa.

J.K. Silvennoinen