Kaksi albumia ennen Vuosipäivää taiteillut Happoradio on antanut suuremman suosion vielä odottaa itseään. Samppanjaa ei kannata ainakaan vielä poksautella auki, sillä uusimman albumin perusteella juhlat ovat kääntyneet laskuhumalan puolelle.

Kahdella edellisellä albumillaan Happoradiolla on ollut tarjota aimo annos mieleen jääviä biisejä. Menestyksen tiellä on ollut ainoastaan hieman puurojuhlan bändiltä haiskahtava ulosanti. Happoradion esittäminä sinänsä kelpo ralleista ei olla saatu kaikkea irti, vaan bändiä on vaivannut tietty kasvottomuus. Vuosipäivä ei poista tätä ongelmaa. Aiempiin albumeihin verrattuna vain biisien taso on kääntynyt laskuun.

Bändin itse tuottamalla Vuosipäivällä biiseihin ja tuotantoon on pyritty selvästi saamaan aiempaa syvempää otetta. Vaikka tuotanto on kautta linjan
onnistunutta, tuntuu kuin biisien sovitukset olisi tehty tarttumapinnan kustannuksella. Happoradio ei ole koskaan ollut mikään kriitikkojen lemmikki, mutta suutari pysyköön lestissään. Bändin suurin ongelma ei ole koskaan ollut biiseissä, vaan esimerkiksi Don Huonojen käsissä kappaleiden hittikerroin olisi noussut ajat sitten toiseen potenssiin.

Ensimmäinen sinkku Tavikset tarjoilee kahteen edelliseen albumiin verrattavaa materiaalia. Avausraita Varo Miestä menisi eri laulajalla rankkuudessaan jenkkimetalliveisusta. Muuten albumi on pääosin muodollisesti pätevää suomirockia. Sanoituksien taso vaihtelee albumilla hyvistä oivalluksista myötähäpeään. "Paskat" ja "tissit" ovat aina tuntuneet Happoradion suusta kuultuna hieman liian itsetarkoituksellisilta.

Näin Vuosipäivänä on aina hyvä kerrata menneitä. Pieni itsetutkiskelu ja
paluu Kallioon voisikin olla Happoradiolle paikallaan.

Tomi Asuintupa