Suomen virallinen powerpop-ryhmä Lemonator etsii edelleen täydellistä popin ja rockin yhteensulautumaa. Uudella levyllä mukana on raskaita viulu-ja orkesterisovituksia ja sovituspuolelle biiseihin on kerätty vähintäänkin pussillinen uusia temppuja. Lemonator vuonna 2006 on aikuisempi, vapautuneempi ja rohkeampi.

Pekka Kuusisto hoitaa viulut ja orkesterisovitukset uutuuskiekolla. Parissa viisussa jousipuoli uhkaa tukehduttaa koko kappaleen mutta toisaalta viulut kuulostavat aidoilta eivätkä syntikasta poimituilta. Jon Auer (The Posies) ja Jonna Tervomaa antavat äänensä taustoihin parissa viisussa.

Kiekon avaava Love Disappear on taustojen osalta rikas kokonaisuus. Vanhaa 60-luvun fiilistä on mukana mukava kerros. Guardian Maria (The Good In Loneliness)-biisissä mennään vielä syvemmälle vanhaan tunnelmaan, tosin tuoreutta unohtamatta. Kauniin leijuvaa fiilistä piristetään hyvällä kertsillä ja utuisen lennokkaalla trumpetilla. Will I Ever Find Out tarjoilee ison annoksen jousisoittimia elokuvallisen tunnelman ja pianon saattelemana. Kertosäkeen tunnistaa heti Lemonatoriksi. Lisänä vielä haparoivan särisevä skebasoolo.

Would You Die For Me päästää irti bändin sisäisen Coldplayn, tyyliä ja maukasta skebaleikittelyä. Not Like The Rest-biisissä liikutaan iskelmällisellä otteella ja leijutaan jalat ilmassa pumpulipilven sisällä. Heart Burns-veto tarjoaa tehokkaampaa kitarapuhuttelua, iskevään ilmaisuun lisäillään elementtejä biisin kulkiessa ja lopputulos laukkaa tyylipuhtaasti. Levyn loppupuolen kolme viisua keinutellaan päät pilvissä. New Morning Light -kappaleessa on haikeanoloista tunnelmaa tarjolla osuvalla kertsillä lisättynä. I’m mad (For You)-viisussa uppoudutaan vaaleanpunaiseen unelmaan ja fiilis on kevyttä kuin kesäinen keskipäivä. The Perfect Couple tunnelmoi suurella tyylitajulla ja jousia mukana maittava annos.

Lemonatorin tuore kiekko on soundimaisemaltaan antelias ja yltäkylläinen. Muutamassa viisussa sovitus vie turhankin suuren osan ja itse sävellys on vaarassa jäädä varjoon. Livenä jälki saattaa olla jotain aivan muuta. Varsinkin jousien tuominen keikkatilanteeseen on aina vaativa hanke.

Rauhallisen ilmava ja kauniin soliseva on levyn yleisilme. Rajumpi rokkiveto on vähissä ja kaiuttimien huudatusta ei tämän levyn osalta voi harrastaa. Sävellyspuolelta löytyy ideaa ja tuttuja polkuja välttäviä ratkaisuja. Kuitenkin osa kappaleista tuntuu jämähtävän levylle löydettyyn biisikaavan ja meno alkaa maistua toistolta. Muutama ripeämpi rokkirevitys olisi piristänyt tunnelmaa kummasti. Nyt letulla on reilunrohkea annos poppia mutta poweria olisi voinut sovittaa lisää biisien sisään. Lemonatorin jenkkisoundin etsintä on vaihtunut Brittein saarten vaikutteiden poimimiseen. Lemonatorilta meininki kuitenkin kuulostaa.

J.A.Kaunisto