Helsinkiläisen Treeballin kolmas levy tuo yhtyeen ilmaisuun kaivattua napakkuutta. Amerikkalaisen kirjailijan Richard Yatesin tekstien innoittama Liars in Love pui parisuhteen rapautumista ja hajoamista, ja laulut rakentuvat pitkälti vokalistien Astrid Swanin ja Nick Trianin duetoinnin varaan. Aiempaan tuotantoon verrattuna molemmat vokalistit ovat löytäneet ilmaisuunsa uusia sävyjä, mutta siinä missä Astrid Swanin sielukas tulkinta hivelee korvia, on Trianin laulu ajoittain yhä hakevaa ja epävarmaa.

Treeballin tuhti kitarapop flirttailee myös loungen kanssa, ja steel-kitarointi tuo keitokseen myös americanan sävyjä. Täyteen orkestroitujen raitojen rinnalle jää tosin kaipaamaan myös pelkistetympää ilmaisua, joka olisi tuonut yhtyeen soundiin kaivattua ilmavuutta ja kuulautta.

Treeball on edelleen parhaimmillaan nopeissa vedoissa, joista varsinkin The Lemonheads-kaikuinen Let me out of here ja täyteläinen Cruelty to animals ovat kesäisen täydellisiä kappaleita. Uneliaat soul-henkiset balladit Are you ever gonna wake me upia lukuunottamatta sen sijaan saavat varsinkin levyn loppupuoliskon kuulostamaan ikävän innottomalta lupaavan alun jälkeen.

Treeballin ajattoman kitarapopin pahin ongelma lienee, että tämä kaikki on kuultu jo niin monta kertaa aiemmin, ettei Treeball juuri sykähdytä. Vaikka yhtyeen kappaleet ovatkin sinänsä mallikelpoisia ja yhtyeen soitto tyylitajuista, kokonaisuus ei vain onnistu nousemaan osiensa summaa suuremmaksi.

Antti Aittapelto