Monsteriseria voi olla vaikea sivuttaa ilman laulaja-kitaristi Miitri Aaltosen saavutuksia Stam1nan ja Mokoman albumien tuottajana. Samoin rumpali Janne Hynysen isoveli tunnetaan Suomen musiikkikentällä muustakin kuin parrastaan. Muuta tekemistä ei Monsteriserilla kyseisten bändien kanssa olekaan. Monsteriser kun ei ole taas yksi uusi raskasta suomenkielistä metallia soittava tulokas.

Saatekirje mainitsee Monsteriserin kumartavan Seattleen Alice In Chainsin ja Soundgardenin synn(y)insijoille. Väitettä saa The Long Snap To Zeron perusteella hieman pureskella. Keep It ja Erase The Disease kappaleissa on viitteitä Bad Motorfingerin aikaisesta Soundgardenista. Miitrin laulu on kuitenkin yhtä kaukana niin Layne Staleysta kuin Chris Cornellistakin. Herra häviää laadussa ja äänenkorkeudessa sen verran selvästi, että esimerkiksi Zakk Wylde ei olisi vertailukohtana yhtään edellä mainittuja huonompi. Laulumelodioita kuunnellessa pilkahtelee välillä jopa Dave Mustainen kuva silmissä. Samoin The Long Snap To Zeron rouhean säröinen kitarasoundi vääntää ajatukset Black Label Societyn ja stonerin suuntaan Seattlen hajanaista soundia enemmän.

The Long Snap To Zeron vahvuutena on materiaalin tasaisuus sekä vankka ammattitaito. Toistaiseksi Monsteriser ei kuitenkaan pääse suuremmin erottumaan bändimassasta muutoin kuin kannusta hankkineiden musikanttiensa ansiosta. Saatteen mukana tullut Monsteriserin syntymistä kuvaava sukupuu on hauska ja persoonallinen. Samalla bändin on oltava tarkka bändin ulkopuolisten saavutusten korostamisessa. Tämä auttaa bändin esille tuomisessa, mutta varsin pian sen on seisottava omilla jaloillaan tai edessä voi olla tarina keisarin uusista vaatteista. Anonyyminä bändinä kuunneltuna Monsteriserin rinnalle löytyy Suomesta muitakin yhtälailla kelpoja bändejä, joilla ei ole esitellä vastaavanlaista sukupuuta.

Tomi Asuintupa